Ihmiset eivät uskalla hakea apua ja kasvattaa lapsiaan

Perheitä on kriisissä, koska ei uskalleta hakea apua kun pelätään huostaanottoja ja silmätikuiksi joutumista.

Lapsia ei uskalleta kasvattaa (en tarkoita pahoinpitelyä) kun pelätään lastensuojeluilmoituksia ja annetaan siksi lapsien riehua ja mekastaa, käyttäytyä sopimattomasti.

Terve järki on kadonnut tästä hyvinvointivaltiosta. Sosiaalitoimiesta on tullut kuningas ja orjuuttaja.

Asioita vierestä seurannut ei sosiaalitoimen asiakas.

pitäisi kai olla rappiolla oikein kunnolla ja lapset heitteillä että oikeata apua sais.

itse olin pahassa tilanteessa, kun hoitovapaalla sairastuin vakavasti, mieheni oli matkatyössä. Olin sydänsairauden takia täysin kyvytön hoitamaan lapsiani ja riski lasten turvallisuudelle (lääkitys, rytmihäitiöt, tajunnanmenetyskohtaukset)ja en ollut lähimainkaan työkuntoinen.



Soitin joka v***n paikkaan ja pyysin apua!! Soitin neuvolaan, soitin sossuun, soitin seurakuntaan, soitin spr ystäväpalveluun, soitin kuntaterveysyhtymälle, ihan JOKA PAIKKAAN ja pyysin apua. Minulla oli jo monta sairaslomatodistusta lääkäriltä joka määräsi pakkolevon ennenkuin sydän pettää, mutta apua ei saanut mistään!



Lastensuojelutapauksissa olisin saanut apua, heti olisi annettu 5 pvä viikossa kodinhoitaja, mutta kun en hakannut lapsiani, niin minulla ei ollut apuun oikeutta. Meidän kunnassa on kotipalvelu rajoitettu vain vanhuksille ja vain lastensuojeluasiakkaille. Kysyin että voinko tehdä itse itsestäni lastensuojeluimoituksen: ei auttanut tai muuttanut tilannetta.



Sukulaisapua ei ole, isovanhemmat kummaltakaan puolelta eivät osallistu mitenkään perheemme elämään, muuta sukua ei ole, pari kaukaista sukulaista 500km päässä. Sellaisia ystäviä ei ole jotka hoitaisivat lapsiamme. Olemme siis omillamme.



Vituttaa tällaiset moralisoijat joilla ei ole mitään käsitystä tästä ns hyvinvointivaltiosta. Lapsiperheille ei ole kaikissa kunnissa yhtään mitään apua tarjolla. Jos suku ei auta, niin omillasi olet.



Tarinan opetus: apua ei saa vaikka miten pyytäisi, anoisi, rukoilisi.

Lastensuojelutapauksissa olisin saanut apua, heti olisi annettu 5 pvä viikossa kodinhoitaja, mutta kun en hakannut lapsiani, niin minulla ei ollut apuun oikeutta. Meidän kunnassa on kotipalvelu rajoitettu vain vanhuksille ja vain lastensuojeluasiakkaille.

Olin menossa jalkaleikkaukseen ja tiesin olevani sen jälkene 2 viikko liikuntakyvytön. Kotona oli 2 v. ja vauva.

Soitin kotipalveluun pyytääkseni apua, ja minulle NAURETTIIN, että ei kuule tällaisten juttujen takia kotipalveluapua heru. Olisi pitänyt olla ls-asiakas.

Me ollaan kaikkemme yritetty temperamenttisen lapsen kanssa ja pyydetty apua mm. perheneuvolasta, jossa todettiin, että teillähän on hyvät keinot käytössä, ei me osata sen kummemmin auttaa ja katsotaan tilanne uusiksi vaikkapa puolen vuoden päästä. Neuvolasta ei myöskään saa muuta apua kuin myötätuntoa, että jopas teillä on vaativainen lapsi. Ai niin, olisi toki neuvolan perhetyön kautta saanut hoitajan lapsille hintaan 10-15 euroa/tunti hoitajasta riippuen (ja tuosta hinnasta on jo vähennetty palvelusetelin osuus) eli MLL:n hoitaja olisi ollut halvempi ratkaisu ja aikojakin paremmin valittavissa. Eli tilanne ainakin täällä on se, että jos perheellä menee hyvin niin apua ei ole saatavilla.

loukkaantuisin, jos olisin itse joskus hädässä jäänyt ilman apua

soittelin apua kunnan palveluiden piiristä. Ainoa avuntarjous oli ottaa 9kk ikäinen kuopus väliaikaiseen huostaanottoon. Sellaista apua en röyhkeänä huolinut, vaan jätin oman toipumisvaiheen väliin terveyteni kustannuksella.

koko "hakekaa rohkeasti apua" -mantra on niin turha ja harhaanjohtava. Apua ei todellakaan saa vaikka miten rukoilisi ja etsisi ja itse aktiivisesti pyytäisi.



Näin on käynyt minullekin, paha sairastuminen/vamma + liikuntakyvyttömyys, apua ei saa mistään. Todella järkyttävän vaarallista hoitaa kolmea alle 4v lasta kykenemättömänä esim ottamaan lasta syliin, rajoittamaan vaarallisia touhuja jne kun on liikuntakyvytön. Mutta ei apua saanut, kun ei ollut mitään apua mitä olisi voinut saada. Ne avut oli tarkoitettu vain juopoille/narkeille, ei ns. tavallisille perheille.

eli asiakkaalla on omavastuuosuus, joka vaihtelee tulojen mukaan. Tässä vaiheessa moni perhe ilmoittaa, että ei tarvitsekaan apua.

Vanhempien kasvatustietoisuushan vasta alkanut pikkuhiljaa heräämään. Ja ihan käytännön syistähän perheiden arjessa joudutaan usein sanojen ja tekojen ristiriitaan. Vaikka vanhempi olisi, kuinka kasvastustietoinen, eihän kukaan aina jaksa toimia ajatustustensa pohjalta. Aika iso kriisien aiheuttajista on taloudelliset vaikeudet, jotka vievät voimia.



Elämänkokemuksesta, perhetaustasta, jne puhutamattakaa. Nythän vanhemmuuden alkutaipaleella ovat 1970-80 luvun lapset, joilla on ollut vapaan kasvatuksen ideologian mukaan täysi oikeus toteuttaa itseään rajoituksitta.

nimenomaan tuollaisiin tilanteisiin, että on jokin sairaus tms ongelma. Apu tosin se maksaa jotain, paitsi, jos ei ole rahaa.

on kyllä todella törkeää käytöstä viranomaisen taholta, mikäli on naurettu oikeasti päin näköä kun on selvitellyt asioita. Ymmärrän kyllä että avusta täytyy maksaa jotain, mutta en sitä että apua ei saa ollenkaan saatika sitä että kehdataan vielä väheksyä toisen ihmisen hätää. Tai tarjota jotain helvetin huostaanottoa vaihtoehdoksi. Mätää meininkiä.

mihinkään tilapäisiin jalkapaketissa -juttuihin, mutta liekö olen väärässä.

pitäisi kai olla rappiolla oikein kunnolla ja lapset heitteillä että oikeata apua sais.

Totta! Voisin kertoa tähän tarinan mutta kun tiedän että av-mammat ei uskoisi kuitenkaan vaan huutaisivat vaan provoa niin enpä jaksa. Mutta eipä tosiaan otettu edes lastensuojeluilmoitusta vastaan vaikka itse soitin kahdesti kun olin psyykkisesti niin huonossa kunnossa. Eivät ottaneet silloinkaan kun makasin psykiatrisella osastolla hoidossa.

mihinkään tilapäisiin jalkapaketissa -juttuihin, mutta liekö olen väärässä.

Meidän lapsi on masentunut (psykiatri todennut) ja terapiaa antava taho vain hohhailee puhelimessa että "katsotaan ja selvitellään, milloin saatais teille aikaa, otetaan yhtettä kun jotain selviää, kyllä tää ainakin syksyyn menee"

Luin juuri jostain jutun, jossa äiti oli voittanut oikeustaistelun kun masentunut nuori ei päässyt 3 kk:n sisällä hoitoon. Aion tehdä saman, jos ei kohta jotain tapahdu.

mihinkään tilapäisiin jalkapaketissa -juttuihin, mutta liekö olen väärässä.

Olet täysin oikeassa, sitä tarkoitin, mutta kaikille se ei avautunut. Tarkoitin nimenomaan henkistä apua, tukea, neuvoja, ohjausta en ruumiillista apua en ns kodinhoitaja-apua.

Jos ihmisten järjen varaan ei lasketa mitään, sen käyttö loppuu hyvin nopeasti.