Kiitteleekö kätilöt aina "reippaasta asenteesta"?

en huutanut kuin syötävä tai haukkunut ketään. Sattui menemään nopeasti ja sattui olemaan mukava kätilö.



Mutta eiköhän silti jokaikinen synnyttänyt ole ollut aika reipas ja ansaitse kehut.

eri kätilöillä on erilainen tyyli kannustaa synnyttäjää. Toiset tekevät sen kehumalla jo tehdystä urakasta, mutta on niitäkin joiden sävy on melkein moittiva, vaikka tarkoitus on hyvä eli saada se äiti kivuista huolimatta saamaan lapsi nopeasti ulos. Persoonakysymys varmaan.

Osasin kuulemma hienosti ponnistaa oikeaan suuntaan, mitä kaikki ei kuulemma osaa, erityisesti puudutetut. itse en kyllä muista suunnanneeni ponnistusta yhtään mihinkään, kunhan työnsin täysillä. :D

Eli kätilöt ja sairaalat ovat erilaisia. On synnyttäminen helpoimmillankin sen verran kovaa puuhaa, että kehu ja kannustus on paikallaan.

Synnyttäminen on upea biologisen äitiyden toteutuminen, johon on syytä suhtautua kunnioittavasti. Kätilö on todella typerä, jos ei arvosta synnyttäjää - ja sillä perusteellahan hänen omakin työnsä olisi vähäarvoista. Olen synnyttänyt eri sairaaloissa, ja luulenpa, että eri paikoissa ja eri henkilöillä on erilainen henki ja tyyli. Työhönsä kyllästynyt ei kannusta asiakasta eli synnyttäjää. Jos työyhteisö on tulehtunut, sekin näkyy asiakaskontakteissa.

makasin synnytyssalissa pedissä, en edes vessassa käynyt vaan joutuivat katetroimaan. Olin ihan naatti ja kuitti. Lopussa jo itkin että leikkaisitte jo, no ei leikattu mutta sanottiin että kyllä se syntyy alakautta. Ja syntyikin.



En ollut reipas yhtään. Kätilö ei pahemmin kehunut eikä se olisikaan auttanut. Me keskityttiin siihen miten mulla olisi hyvä olo. Paljon kyseltiin miten jaksan? Olin salissa vuorokauden.



Seuraavista sitten kehuttiin reippaudesta. Ja olin pirteämpi. Meillä on myös ollut reippaita lapsia. Osasta en muista kehuja erikseen mainittavan mutta kaikki ei ole ollut kovin virkeitä, ei nyt apaattisia mutta jotenkin rauhallisempia.



Kaikki salissa alkaneet syömiset on kehuttu. Ei kaikki sitä tee, eikä aina äiti edes jaksa.

Itse nukuin esikoisen synnyttyä niin että vauva oli kätilöillä hoidettavana kun oli niin kuitti.

Sitten seuraavana päivänä annettiin lapselle tutti kun oli niin kova imuntarve että lapsi huusi ja häiritsi muita. Ei paljoa kehuttu.. ;)

sillä oma ponnistusvaiheeni kesti puolitoista tuntia, jonka aikana kätilö usein kehui kuinka ponnistan hienosti mutta vielä viimeinen vääntö tarvittaisiin. Jossain tunnin kohalla muistan ajatelleeni että prkl, miten voin ponnistaa hienosti jos vauva ei kerta tule ulos.. :D

mitä mulle sanottiin, olin niin väsynyt ja kipeä, ettei ole pahemmin muistikuvia.



Mutta meidän kuukauden ikäistä vauvaa kehuttiin mulle reippaaksi, kun joutui tutkimuksiin:D Eli taitaa olla tapa, mä en oikein usko, että pikkuvauva osaa olla reipas:D

että se susta kiinni kauan tämä kestää! Äidistähän se on kiinni jos vauva jää jumiin tms..

Tosin olen sitä mieltä, että joka ikinen synnyttänyt äiti on ollut reipas. Eli sen puolesta tuskin oli turha kehu:) Ihan takuulla olit ap reipas.



t. 3

Mun ponnistamista kehuttiin kummallakin kerralla (hienoa, just noin,nyt taas yhtä hyvä ponnistus, meneepä hyvin, hienosti osaat...) ja ekan synnytyksen jälkeen kätilö kehui, että mut on luotu synnyttämään :) Epäilen, että on joskus kehunut jotain toistakin synnyttäjää ;)



Eiköhän ne halua, että äidille jää positiivinen mieli. Ja ollaanhan me naiset oikeastin aika upeita, kun synnytetään tuosta noin vaan uutta elämää.

Kaikki äidithän siinä tekee ison urakan, menee se sitten millä tahansa tavalla.



Itselläni ollut 2 todella helppoa synnytystä, nopeaa, kipu ollut todella siedettävää, en ole huutanut tai edes vähääkään valittanut, vaan reippaasti koko ajan jutellut kätilön kanssa, ja pannistuvaiheessa onkin sitten vauvat syntyneet yhdellä työnnöllä todella helposti. Eikä epparia tai repeämiä. Eli menneet paremmin kuin elokuvissa. ;D



Minun synnytyksiä kätilöt on sitten kehuneet, ja sanoneet aina "Voi kun kaikki synnyttäjät olisivat samanlaisia kuin sinä!"

Eli mun synnytykset on varmaan olleet niin helppoja, että mä olisin pärjännyt yksin niiden kanssa kotonakin. ;D (Siis huom! En kyllä ikinä voisi synnyttää kotona, sillä yhdestäkään synnytyksestö ei tiedä etukäteen, miten se sujuu, ja miten siinä käy.)



Ovat vielä jälkikäteen käyneet monta kertaa osastolle ihmettelemässä, miten ihanan helppo synnytys oli, ja miten mukavaa niitä oli hoitaa. Ja niiden collegat myös tulleet tervehtimään ja kertomaan, että kuulivat miten upea synnytys oli, voi kunpa minun kaltaisia oli useammin.



Nyt kun odotan kolmatta, niin joka kerta sairaalassa käydessä kun henkilökunta katsoo papereitani (lääkäri tai kätilö), niin aina ihmetellään suureen ääneen "ai sulla on ollut näin helppo synnytys, no tääkin tulee varmaan samalla kaavalla... sä olet niin unelma synnyttäjä..."





Eli ennemmin näen tämän asian kyllä toistepäin! Se, millaiset synnytykset minä olen saanut kokea, olisi jokaiselle äidille helppo kokemus. Eikä se ole mikään äidin aikaansaannos. Vain hyvää tuuria.



Kun taas ne äidit jotka joutuu vääntämään tuskan kanssa, niin nehän ne kiitokset ansaitsisivat, että upeaa että jaksoit niin hienosti.

Kätilö laittoi maskiin ilokaasun sijasta happea, ja tuhahteli sitten tyytymättömänä, kun vaadin kuitenkin sitä kaasua. Lähetti synnytyksessä avustaneen sh:n pois kesken ponnistamisen. Häipyi paikalta heti kun vauva oli ulkona, ja palasi vasta kolmen tunnin kuluttua.



Ja olin täysin auki jo kun menin saliin, eli koko synnytys kesti alle puoli tuntia. Sekin tuntui olevan kätilölle liian iso harmi. Oli todella tyly ja töykeä koko ajan.

joka heillä on ollut :D En pysty päästämään mitään ääntä, jos sattuu hirveästi.

Ei mua ainakaan kehuttu, eikä ollut aihettakaan. :D

että olisin mitään kehuja saanut.

muistikuvia, kun olin niin kipeä. Ompeluvaiheessa kätilö kyllä kehui miestä, että häntä voisi lainata toisillekin synnyttäjille. Kätilön puheista en muista siis mitään, muutama muistikuva on, kun mies selittää minulle jotain ihan nenät vastakkain.

kehuttiin molemmissa synnytyksissä reippaaksi. Mutta ne olikin helppoja ja nopeita, en usko että olisin ollut kovin reipas jos olisin joutunut pari vuorokautta äheltämään. Toisen synnytyksen jälkeen olo oli erityisen hyvä, koska saamani epiduraali vei monta kuukautta jatkuneet liitoskivut pois. Olisi tehnyt mieli lähteä lenkille saman tien :D

kertaakaan, tosin viimeisinkin ponnistusvaihe kesti sen puoli minuuttia että eipä siinä paljon juteltu muutenkaan. :) Mies soitti kelloa kun sain tokastua että nyt se tulee, kätilö ehti justiinsa rynnätä ovesta sisään ja repi matkalla hanskoja käteensä, vauvan pää oli kuitenkin jo ulkona (en voinut olla ponnistamatta enää) kun ehti jalkopäähän. Ovelta koppi-tyyliin lähinnä. :)

kätilöjen keino, jotta synnyttäjälle jäisi kivat fiilikset synnyttämisestä. Ehkä se on myös kömpelö keino tukea vanhemmuutta..?