Lue keskustelun säännöt.
Mä en rupea enää ikinä kummiksi kenellekään.
29.05.2012 |
Tuntuu että kummia saa kohdella miten haluaa. Vaatia voi ja jos kieltätyy jostain niin sitten vedetään herne nenään.
Itse olen pyrkinyt hoitamaa kummin velvollisuudet hyvin, mutta eipä ole paljon kiitely.
Tajusin että en saanut edes rippikuvaa, kummastakaan kummilapsesta. Ajatuksena oli että olisin muistanut näitä lapsia myöhemminkin, mutta taidampa jättää nyt tähän koko kummiuden.
Kiitos tyhjästä, osasitte kyllä nyhjästä!
Kommentit (5)
kahdelle lapselle rahaa. Vaatimuksia on ollut, mutta synttäreille ei edes saanut tulla.
Olis kyllä kiva jos kummeja joskus muistettaisiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen omista kummilapsistani on pienestä alakoululaisesta pitäen itsekin huolehtinut siitä, että meitä kummeja kohdellaan kunnioittavasti, soitellut itse ja kertonut kuulumisiaan, laittanut piirustuksia jne. ilman että vanhemmat ovat siihen kehottaneet. Toinen taas ei ei olisi koskaan voinut vähempää kummeistaan välittää, lähinnä naureskelee kavereitten kanssa päin naamaa toisten ylikiloja tai vanhanaikaisuutta, kuulumisia ei kerro kuin pakon edessä. Ja tämäkin neiti on valinnut linjansa aivan itse, vanhempiin on lämpimät välit. Molempiin on pidetty yhteyttä yhtä paljon, mutta arvatkaapa kumpaan on läheisempi suhde?
Tiedän että kummipoikani äiti on minulle kateellinen ja puhunut minusta siksi pahaa ja joskus keksinyt minusta juttuja.. Lahjat kuitenkin kovasti kelpaa ja niistä kovasti kiitellään. Olen vain yrittänyt ajatella ettei tämä ole lapsen vika.
Itselläni on neljä kummilasta ja ihan samanlaiset kokemukset. Nyttemmin olen onneksi eronnut kirkosta, joten on myös hyvä tekosyy kieltäytyä kummiudesta.
Inhoan juuri tota syyllistämistä. Oma aika ( ja ainoat vapaat!) pitäis aina antaa kummilapselle, ja pahimmassa tapauksessa tulla yökylään katsoon lapsen perään, koska äiti ja isä haluaa bailaamaan. Jos kieltäydyt, niin oot huono kummi, joka ei koskaan vietä aikaa kummilapsen kanssa. Just joo.