Töissä unelmieni nainen

Hän on sinkku, minä en. musta tuntuu että kivointa on se haaveilu siitä, millaista voisi olla, sillä samanlaista arkeahan se elämä varmaan pidemmän päälle olisi myös hänen kanssaan. nautin niistä pienistä yhteisistä juttuhetkistä, en aio tehdä asian eteen muuta.

No mieti, ootko valmis vaihtamaan puolet autostasi ja talostasi tähän naiseen. Eihän se nyt sen kummempi kysymys ole. Kuinka arvokas se nainen sulle on?



Kai naikkonen omalta mieheltään puolet ottaa talosta ja autosta myös, joten saat puolikkaidesi tilalle sitten toiset puolikkaat.



Ykisnkertaista.

kertonut naiselle, että oikea syy siihen, ettet valitse häntä, on se, ettet halua menettää puolta talosta ja autosta? Eikä esim. se, että olisit kiintynyt vaimoosi tai muuta semmoista.

Unelmanaisesi mies ei anna vaimonsa olla sellainen kuin on - no, et sinäkään anna oman vaimosi olla sellainen kuin on.

hänen mies pitää häntä pelkästään koristeena. Omaa vapaata tai elämää mies ei naiselle suo... Oma avioliittoni ei ole parhaasta päästä, naimani nainen ei olekkaan sellainen jonka hänen kuvittelin olevan.

Joten taidat olla sitten mies, joka kykenee ajattelemaan kuin naiset ja eläytyy niin vahvasti rooliin, että menee ihan naisesta.

Joten taidat olla sitten mies, joka kykenee ajattelemaan kuin naiset ja eläytyy niin vahvasti rooliin, että menee ihan naisesta.

Oma vaimo kuitenkin on se, joka on nyt minun vieressä illalla, ei minkään tolvanan kanssa. Oma vaimo kuitenkin rakastaa minua, ihan itsenäni. Arki hänen kanssaan on tuttua, ilman suurempia murheita.

Jotain kuitenkin meillä on pielessä, kun edes on mieleen juolahtanut ihastua työkaveriin. Sängyssä ja illalla kotona kahdestaan olemme ylettömän onnellisia. Se arki ei oikein vain suju. Olen toivonut, että jompikumpi meistä sopeutuisi tilanteeseen, mutten ole ihan varma että kumpi meistä on jääräpäisempi.

Oikeasti en haluaisi erota. Ainoastaan tämä toinen nainen saa minut tuntemaan että joku ymmärtää sanomiseni ihan niin, kuin ne tarkoitankin. Vaimoni ei niin tee, vaan löytää niistä aina jotain pahaa, jonkun syyn josta raivostua. Siispä en tahdo enää keskustella hänen kanssaan, jottei hän saisi raivokohtauksia. Ei sekään oikeaa elämää ole minulle.

Erossa pelkään rahallista menetystä siksi, että olen kovalla työllä ja huonolla palkalla kaiken saavuttanut. Vaimoni on ollut naimisiin mennessämme täysin varaton. Tosin tyhmyydestä sakotetaan, sanotaan.

Edelliseen viestiin voisin kommentoida sen verran, että tällä toisella tytöllä on omat syynsä tällä hetkellä asua tämän taukin luona. Niistä ei sen enempää.

Toivoisin edelleen, että saisimme vaimoni kanssa puhuttua asiat parempaan suuntaan. :)

minä samankaltasessa tilanteessa, varattu ja rakastunut sinkkumieheen. Meillä natsaa kaikki.Yhteisiä asioita on ihan yliluonnollisen paljon. Itse koen esteenä lapset ja talolainat. Olen yrittänyt ajatella; Sulla on vain yksi elämä. Pahat ajat on edessä ja toivoisin että olisivat jo ohi, en halua olla nykyisen kanssa. Tappeemme koko ajan, ei mitään yhteistä. Minä en tuomitse sinua, vaan kannustan!! Anna palaa!

Alku saattaa tuntua ruusuiselle mutta kun se arki tulee päälle tulet huomaamaan ettei tämä sinun "unelmiesi nainen" tule olemaan sellainen kuin kuvittelit. Eli unohda koko juttu ja keskity vaimoosi. Mitä jos ostaisit hänelle vaikku kukkia?



Ihastuksia tulee ja menee, vaimo on vaimo niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Älä ruoki suhdetta "unelmiesi naiseen"

nainen on kotona -arkisen avaimona - erilainen kuin työssä ja työpaikalla. Kyllä mulla ainakin on työminä j aarkiminä erikseen. Ihanahan työkaverisi saattaa ola ja saattaa olla sitä kotosallakin, mutta ei se sama ihminen ole, joka työntää pullaa uuniin ja joka naputtaa peeceetään.

Hiukan provoilun makua, mutta mikäpä siinä... :)



-joka foorumin höylä

Teemu?