Pikkusiskoni syntymä oli minulle traumaattinen kokemus.

Muistan kuinka pikkusiskoni Martta syntyi vuonna 1922 kun olin 3-vuotias. Äiti synnytti kotona, eihän silloin menty sairaalaan synnyttämään. Kodissani, missä asuimme, oli vain 2 huonetta, äiti synnytti kätilön avustamana toisessa huoneessa ja tätini piti minua väkisin siellä toisessa huoneessa. Muistan, kuinka pelkäsin, koska tiesin äidillä olevan jonkinlaista mahakipua ja äiti huusi kovaa. Minä luulin, että kätilö kiusasi äitiä, koska kun kurkkasin salaa sinne huoneeseen, missä äiti synnytti vauvaa, niin näin äidin makaavan sängyllään jalat levällään, kätilö veti jotain sieltä äidin jalkojen välistä ja äidin jaloissa oli verta. Kun sitten tuli aamu, niin pääsin näkemään yöllä syntyneen pienen siskoni Martan. Aikuiset olivat aika onnettomia, koska he yrittivät uskotella minulle, että vauva oli otettu pirtin lattian lautojen alta, vaikka minä tajusin vauvan nähdessäni, että sitä vauvaa se kätilö äidin jalkojen välistä veti ulos kun kurkkasin sinne synnytyshuoneeseen eli pirttiin. Ollessani 5-vuotias vuonna 1924 sain veljen nimeltä Martti Herman ja tiesin jo ihan hyvin, mitä synnyttäminen on ja osasin lohduttaa Martta-siskoani, joka oli juuri täyttänyt 2 vuotta, pelkäsi äidin huutoa ja itkua eikä tajunnut mitä tapahtui. Myöhemmin sain vielä veljet Toivon ja Väinön, sekä siskot Ellin, Selman, Alman, Tertun, Riitan, Liisan. Kun Liisa syntyi, olin jo 16-vuotias ja autoin yksin äitiä synnyttämään, kun kätilö ei ehtinyt aikaisemmin paikalle. T: Kalle (syntynyt vuonna 1919).