Onnistunut päiväkodin aloitus, kaikki vinkit kehiin!

Jostain luin että olisi hyvä aluksi viettää enemmän aikaa lapsen kanssa tuossa erotilanteessa, antaa lapsen roikkua kaulassa, antaa se viimeinen suukko ja sitten vielä ja vielä..., silitellä ja halailla ja jutella ja vakuuttaa että kyllä äiti ihan oikeasti tulee hakemaan iltapäivällä. Onko joku oikeasti tehnyt näin?

Kaikissa, siis _AIVAN KAIKISSA_, keskusteluissa mitä olen lukenut, kehotetaan tuohon nopeaan, iloiseen ja päättäväiseen lähtöön, 'Hei hei, äiti lähtee nyt' ja ovesta ulos.

eikä tyytyä muuhun kuin hyvään.



Kahden viikon tutustumisjakso on täällä Helsingissä suositus.

ilman itkuja en usko että onnistuu

2-vuotiaasta lapsesta kyse. Juteltiin asiasta etukäteen, näytin päiväkotia ohi kuljettaessa. Käytiin päiväkodin pihalla leikkimässä illalla.

Pari viikkoa tutustuttiin, niin että ekana päivänä ihan vähän aikaa ja aikaa pidennettiin vähitellen. Ekan viikon lopussa lapseni jäi yksin ryhmään ja odotin käytävässä. Seuraavalla viikolla lapsi oli jo parin-kolmen tunnin jaksoja kerrallaan yksin päiväkodissa.

Kun töihin menon aika tuli, lapsella ei ollut mitään vaikeuksia jäädä ryhmään. Eikä itkuja ole tullut koko aikana.

Kahden viikon tutustumisjakso on täällä Helsingissä suositus.

Minulla olisi ollut aikaa pidempäänkin tutustumiseen silloin elokuussa, mutta onneksi tehtiin alle viikossa, tosin lapsen päivät aluksi lyhyempiä:

- kesän aikana oltiin käyty toki leikkimässä päiväkodin pihalla ja luettu kirjoja päiväkodista ja juteltu muutenkin aiheesta

- tarkkaan en enää muista, mutta taisi mennä niin, että ekana päivänä katsottiin menoa yhdessä, tai siis lapsi leikki silmieni alla. Tokana jäin jo opettajan kanssa sisälle kaksistaan keskustelamaan ja lapsi oli muiden kanssa pihalla. Kolmas päivä harjoiteltiin lounasta ja neljäs nukkumista ilman äitiä. Sitten jäikin yksin 4-6 tunnin päiviksi ennen ihan normaalia rytmiä.

Naapurissa kun harjoiteltiin isän kanssa tuo 2 viikkoa tuli todellinen suru, kun lapsi tajusi ettei tämä jatkukaan vanhemman kanssa yhteisenä päiväohjlemana. Ja ymmärrän toki, että lapset ovat erilaisia, mutta meillä meni siis huippuhienosti aloitus ja ainoa uhma/kiukku-vaihe tuli siinä muutaman kuukauden päästä aloituksesta, mutta se oli anhemmankin helpompi kestää, kun tiesi, etä oikeasti ei ollut mitään suurta hätää hoidossa.

niin tarhassa voi käydä etukäteen vanhemman kanssa yhdessä ja syödä yhden kerran. Periaatteessa lasta ei kai saisi edes jättää hoitajien vastuulle, koska ei ole virallisesti hoidossa.



Eli periaatteessä pitäisi maksaa hoitomaksut ja sillä ajalla sitten voi jättää lapsen tarhan hoidettavaksi lyhyeksi aikaa. Jossakin muussa kunnassa voi olla toisin.

No, olennaisinta on valita päiväkoti huolella, eikä tyytyä muuhun kuin hyvään.

Kahden viikon tutustumisjakso on täällä Helsingissä suositus.

Meillä (täällä Helsingissä myös) ei päästy yhteenkään 5:stä toive-pk:sta. Saatiin paikka sellaisesta pk:sta, josta ei tiedetä yhtään mitään. Valinnanvaraa ei juuri ole, koska jos paikkaa ei ota vastaan, joutuu odottamaan 4kk uuden hakemuksen kanssa. Eli tosi hyvä neuvo, mutta miten mielestäsi käytännössä sen voi toteuttaa?

2 viikon tutustumisaika. ole lapsen kanssa ensin siellä vain muutama tunti ja pidennä aikaa pikku hiljaa ja seuraavalla viikolla jätä yksin ensin pieneksi aikaa ja sitten vähän kauemmaksi aikaa, että lapselle tulee turvallinen olo että äiti tulee takaisin. älä viivyttele lähtiessäsi vaikka lapsesi varmastikin itkee, se ei helpota eroa. päättävästi sanot hei ja äiti tulee hakemaan sinua silloin ja silloin, sitten heilutat. tädit ottavat usein lapsesi silloin syliinsä jos meinaa itkeä. joka päivä lapselle tulee helpommaksi jäädä hoitoon. kannattaa myös kertoa lapselle etukäteen mitä kaikkea kivaa siellä tehdään ja on jne. tädeille kannattaa kertoa myös lapsesta ja jos on erityistarpeita ym. kannattaa ottaa unilelu mukaan joka jää sinne lohduttajaksi päikkäreille.

päiväkodin alkaminen on täysin normaali asia, jota ei sen kummemmin kotona puida, varsinkaan lapsen edessä. Toki lasta valmistellaan ja kerrotaan, minne hän menee, mutta ei tehdä asiasta mitään elämää suurempaa asiaa, eikä keinotekoisen iloisella asenteella koiteta vaikuttaa lapseen.



Sitten kun sinne päiväkotiin jätetään, sanotaan iloisesti mutta ei tekopirteästi heippa ja lähdetään. Ei jäädä antamaan "vielä viimeistä suukkoa, ja sitten vielä viimeistä, ja sitten vielä"). Normaalisti ja reippaasti käyttäydytään niinkuin kyse olisi maailman luonnollisimmasta asiasta.



Silti aloitus voi sujua hyvin, huonosti tai kaikkea siltä väliltä. Kyllä se sitten siitä.

Jostain luin että olisi hyvä aluksi viettää enemmän aikaa lapsen kanssa tuossa erotilanteessa, antaa lapsen roikkua kaulassa, antaa se viimeinen suukko ja sitten vielä ja vielä..., silitellä ja halailla ja jutella ja vakuuttaa että kyllä äiti ihan oikeasti tulee hakemaan iltapäivällä. Onko joku oikeasti tehnyt näin?

Kaikissa, siis _AIVAN KAIKISSA_, keskusteluissa mitä olen lukenut, kehotetaan tuohon nopeaan, iloiseen ja päättäväiseen lähtöön, 'Hei hei, äiti lähtee nyt' ja ovesta ulos.

Siinä kohtaa kun olet ekan kerran sanonut sen heihei, niin sitten ei enää pitkitetä. Mutta ei ennen heiheitä tarvitse olla mikään kiire. Minä laitan laspen kanssa yhdessä vaatteet järjestykseen, jutellaan niitä näitä, autan tossut jalkaan, vien käsipesulle ja ojennan käsipaperin... jos jollain hoitajalla on hetki aikaa, saatetaan jutella jostain, ihan mistä vaan ja lopuksi halitaan pitkään. Sitten sanotaan heipat ja minä pistän kengät jalkaan ja menen ja ikkunasta vielä vilkutetaan. Eli se heihein sanominen oikeasti tarkoittaa, että vanhempi menee nyt eikä 5 min kuluttua.

Sitten taas toiset vanhemmat vaan tuuppaavat sen omansa ovesta sisään ja hoputtavat tossut jalkaan... mun mielestä on kivampi edetä rauhallisesti, eikä mulla itselläkään ole mikään kiire töihin, työt kyllä odottaa tekemistään.

ja jonotin sinne sitten. Ja kun olin saanut sinne yhden lapsen, sain toisenkin.



Jonotusaikana soittelin säännöllisesti johtajalle.



Ihan eri alueellakin kuin missä asutaan.



Tämä Helsingissä.



Ja täällä on valtavat tasoerot eri päiväkodeissa, katsastin noin 20 ennen kuin laitoin tästä hakemuksen.

Ja tosi hienosti on sujunut.



Aluksi on käyty leikkimässä päiväkodin pihassa, kun se on ollut ihan tyhjä, ja ollaan sanottu, että tuossa on nyt se xx:n päiväkoti ja sinne mennään sitten, kun äiti menee töihin. NÄin siis muutaman kerran.



Sitten ekana päivänä on käyty pihalla ja juteltu omahoitajan kanssa, lapsi on leikkinyt hiekkalaatikolla ja ehkä jutellut vähän omahoitajan kanssakin. Toisena päivänä on pihalla leikkimisen lisäksi käyty sisälläkin. Kolmantena päivänä ollaan tultu jo aamupiiriin, leikitty pihalla ja syöty ja lähdetty kotiin päiväunille.



Neljäntenä ja viidentenä päivänä olen jättänyt aamupiirin jälkeen lapsen leikkimään pariksi tunniksi ja hakenut sitten ruoan jälkeen. Ei kumpikaan ole itkenyt tai ollut mitenkään asiasta kummissaan.



Seuraavalla viikolla on harjoiteltu päiväunia niin, että maanantaina haenkin vasta päiväunien ja välipalan jälkeen. Ja aina on alkanut sujua heti eikä kummatkaan lapset ole koskaan itkeneet päiväkotiin jäämisestä. Nuoremman kanssa piti viikonloppunakin käydä päiväkodin pihassa, kun tuli ikävä tuttuja laitteita (liukumäki ja keinut) ekan viikon jälkeen.



Olen aina varannut kaksi viikkoa päivähoidon aloitukseen ja kummankin kanssa on mennyt tuo viikko. En näe mitään syytä kauhean isoon pitkittämiseen, kaikki ystäväni, jotka ovat jopa kuukauden verran käyneet leikkimässä lapsen kanssa päiväkodissa, ovat joutuneet kärsimään lapsen eroitkuista. Eihän lapsi tajua, miksi äiti ensin on päiväkodin arjessa mukana ja sitten yllättäen ei olekaan. Tärkeintä tietysti on, että lapsi kokee paikan turvalliseksi ja uskaltaa sinne jääädä hyvillä mielin. Jotkut lapset ovat arempia ja tarvitsevat tietysti enemmän aikaa.



Meidän 2,5-vuotias jäi nyt pitkälle kesälomalle ja ekan viikon jälkeen haettiin päiväkodista kumisaappaita. Ei suostunut tulemaan edes sisälle ja sanoi koko ajan vain, että en tahdo. Eli syksyllä meille tulee sitten ne eroitkut tämän pienemmän kanssa. Isomman kanssa ei tullut ollenkaan.





Yksilöitähän nuo lapset ovat, mutta välttämättä siis ei aloitus mene lainkaan huonosti. Ainakaan meillä ei mennyt.

se tärkein ole se että puhut lapselle päiväkotiin pääsemisestä etkä joutumisesta.

Jostain luin että olisi hyvä aluksi viettää enemmän aikaa lapsen kanssa tuossa erotilanteessa, antaa lapsen roikkua kaulassa, antaa se viimeinen suukko ja sitten vielä ja vielä..., silitellä ja halailla ja jutella ja vakuuttaa että kyllä äiti ihan oikeasti tulee hakemaan iltapäivällä. Onko joku oikeasti tehnyt näin?

Kaikissa, siis _AIVAN KAIKISSA_, keskusteluissa mitä olen lukenut, kehotetaan tuohon nopeaan, iloiseen ja päättäväiseen lähtöön, 'Hei hei, äiti lähtee nyt' ja ovesta ulos.

Siinä kohtaa kun olet ekan kerran sanonut sen heihei, niin sitten ei enää pitkitetä. Mutta ei ennen heiheitä tarvitse olla mikään kiire. Minä laitan laspen kanssa yhdessä vaatteet järjestykseen, jutellaan niitä näitä, autan tossut jalkaan, vien käsipesulle ja ojennan käsipaperin... jos jollain hoitajalla on hetki aikaa, saatetaan jutella jostain, ihan mistä vaan ja lopuksi halitaan pitkään. Sitten sanotaan heipat ja minä pistän kengät jalkaan ja menen ja ikkunasta vielä vilkutetaan. Eli se heihein sanominen oikeasti tarkoittaa, että vanhempi menee nyt eikä 5 min kuluttua.

Sitten taas toiset vanhemmat vaan tuuppaavat sen omansa ovesta sisään ja hoputtavat tossut jalkaan... mun mielestä on kivampi edetä rauhallisesti, eikä mulla itselläkään ole mikään kiire töihin, työt kyllä odottaa tekemistään.

Kyllä esim. hoitajan kanssa voi jutella ja lapsen riisua rauhassa, mutt kun vanhemman LÄHDÖN hetki koittaa, niin sitten mennään eikä vaan meinata.

Kaikkien kohdalla sopeutuminen on mennyt hyvin, pieniä alkuitkuja on ollut, mutta vain siinä vaiheessa kun äiti lähtee. Päivät on sujuneet hyvin ja aamuitkutkin loppuneet 2-3 viikon jälkeen.



Edelliset on antaneet ihan hyviä vinkkejä, sanoisin itse myös, ettei ole hyvä jos äiti on mukana ainakaan monena päivänä. Lapsen pitäisi tottua siihen, että päiväkodissa ollaan ilman äitiä, ei äidin kanssa. Itse en kenenkään lapsen kanssa jäänyt sinne päiväkotiin vaan jätin jo ekana päivänä lapsen tunniksi sinne yksin. Parina ekana päivänä lapsi oli siis vain n. tunnin verran siellä touhuamassa, sitten pidennettiin niin että oli syömässä ja lopuksi jäi jo päiväunillekin.



Semmoista voisi vielä mainita, että hoidon aloitus on lapselle iso asia ja tuo mukanaan väsyä ja kiukkua kotiinkin asti. Siksi kun tulette kotiin niin olet hetken vain ja ainoastaan lasta varten, halailet, sylittelet, juttelet, leikit. Tämä helpottaa varmasti sekä illan sujumista että myös lapsen pärjäämistä hoidossa, kun hän saa tankata äidin läsnäoloa sitten kotiin palatessa.

ja kun aloitettu on, puhutaan lapsen kuullen päivähoitopaikasta vaan positiiviseen sävyyn. vaikka jokin ottaisi päähän, voi sitten purkaa aikuisten kesken. lapsi sopeutuu yllättävän nopeasti uusiin rutiineihin, mutta kyllä se lapselle on iso pala ensin ja ilman itkuja en usko että onnistuu, ovathan vanhemmat hänen elämänsä!! pehmeäpäättäväisyys on minusta parasta.

lapsen persoonallisuudesta riippuu paljon kuinka hankalaa/helppoa asiasta tulee ja myös hoitopaikan tädeistä/sedistä.

että lapsi itkee kun lähdet ja toisen kerran kun palaat, erityisesti jos lapsi ei ole ollut lainkaan vieraan hoidossa.

MUTTA tuo vaihe menee kyllä pian ohi.



Meillä lapsi aloitti hoidon 1 v 5 kk vanhana ja vaihtoi hoitopaikkaa 1 v 10 kk ikäisenä. Minua niin jännitti tuo hoitopaikan vaihto 1v 10 kk ikäiselle, kun ajattelin, että se on samanlaista kuin silloin ekaan hoitopaikkaan vienti. Mutta vaihto sujuikin todella kivasti. Lapsi oli jo oppinut, että hänet haetaan kyllä pois hoidosta.



Älä masennu takapakeistakaan. Ja kaikilla muillakin vanhemmilla on se musertava tunne aluksi, että miten se lapsi pärjää.

kotona päiväkotipäivää käsitteleviä kirjoja esim. Tomppa-kirja aiheesta on oikein hyvä tuon ikäiselle. Kysy kirjastosta myös muita kirjoja.