Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän muiden miehet tällaisia?
28.05.2012 |
Mun mies ei ole oikein ikinä välittänyt tai kantanut huolta mun jaksamisesta. Ei silloin kun olin lujilla kun lapset olivat ihan pieniä, ei edes raskausaikana, kun rakennettiin taloa. En tiedä tuleeko lapsuudenkodistani vai mistä, mutta olen ajatellut, että vaimon ja äidin täytyy olla ahkera eikä ruikuttaa että väsyttää. Enkä ole ruikuttanut vaan pärjännyt ihan itse, pitänyt kaikista huolta ja jaksanut aina. Mies on saanut tehdä uraansa ihan rauhassa.
Mutta joskus mietin, että pitääköhän muut miehet huolta vaimoistaan. Kysyykö ne joskus että miten jaksat esim. raskausaikana. En tarkoita mitään paapomista. Millaista olisi jos joskus voisi jättäytyä hetkeksi tunteeseen, että mies ottaa ohjat käsiinsä ja kantaa vastuun perheestään. En tiedä, mutta jotenkin olen alkanut kaipaamaan sellaista.
Kommentit (8)
Hänellä oli niin paljon omia henkisiä haavojaan ja traumojaan ettei energiaa jäänyt minun huomioimiseeni, vaan aina kaikesta vastuu oli minulla ja lisäksi täytyi yrittää olla miehelle terapeutti ja loputon ymmärtäjä. Jos joskus raskaana aikana erehdyin valittamaan sen sijaan omaa väsymystäni tai ongelmiani, mies kyllästyi puheenaiheeseen välittömästi ja häipyi vaikka kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mielestäni kuuluukin, sillä eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Siksi kummankin kuuluu tietää ja välittää toisen hyvinvoinnista ja aksamisesta sekä auttaa toista tehtävissään.
Olen parisuhteessa siksi että haluan auttaa ja tulla autetuksi, välittää ja tulla välitetyksi. Meillä tuo auttaminen ja välittäminen on myös tapa osoittaa rakkautta. Miten teillä osoitetaan rakkautta?
Aika tutulta kuulostaa. Joskus kuuntelen kavereitani, jotka eivät välitä siitä, että saavatko itse ruohonleikkurin käyntiin vai ei ja joiden miehet pitävät huolta kodin ja perheen asioista ja vaimoistaan. On kai omaa vikaa, kun on halunnut itsenäisesti selvitä kaikesta. Joskus tää pärjääminen vois edes hetkeks olla tauolla.
..ne miehet nyt on sellaisia... Osoittavat sen huolepitonsa rakentamalla sitä taloa ja käymällä töissä (hankkimassa rahaa) perheen eteen. Korkeintaan aamukaffetta keittää valmiiksi ja siten osoittaa rakastaan ajattelavan heti aamulla ekana.
EI NE OSAA KYSELLÄ JOKA VÄLISSÄ MITEN MENEE, vaan olettavat että vaimo kyllä sanoo jos jotain on pielessä.
Kokeilepa heittäytyä sohvalle ja sano, että nyt ei kyllä jaksa yhtään mitään ja jalkoja särkee, viitsikö hieroa. Jos sitten et saa huolenpitoa tms., niin sitten voi tulla palstalle mussuttamaan huonoa kohtelua.
Miten meillä osoitetaan rakkautta? Tuo on oikein hyvä kysymys. Olen osoittanut rakkautta miehelleni arkisilla teoilla ja pitämällä hyvänä ja antamalla hänen tehdä uraansa rauhassa, kun tiedän että se on hänelle tärkeää. No itseasiassa viime aikoina ei ole kamalasti huvittanut pitää miestä hyvänä. Ehkä siksi, että on havahtunut siihen, ettei sitä vastakaikua ole näiden yhteisten vuosien aikana juuri tullut.
Miten mies osoittaa rakkauttaa minulle? Ei tule nyt mieleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun oli 3 pientä lasta, niin unohti mut täysin. Mä painoin myös täysillä eteenpäin, mutta sitten tajusin, että tämähähän on ihan järjetöntä. Me ollaan perhe ja vaikka mä olen vain kotona ja mies paiskii töitä meidän elannon eteen, niin myös mut täytyy ottaa huomioon. Pitkien keskustelujen ja tappelujen jälkeen mies tajus, että kotona olo ei ole ihan niin hauskaa kuin moni kuvittelee. Mä aloin harrastamaan, mies hoiti lapsia, pidettiin molemmat toisistamme huolta ja muistettiin myös arjessa toisiamme. Mä muutuin paljon positiivisempaan suuntaan muutoksen myötä ja kun mies kerran siitä ääneen sanoi, niin kerroin, että se on ihan hänen ansiotaan. Johtuu täysin siitä, kun myös mut otetaan huomioon, niin mä jaksan paljon paremmin. Se oli hieno hetki meidän suhteessa ja vaikka lapset ovat nyt isompia, niin edelleen muistetaan pitää huolta myös toisistamme. Meidän lähipiirissä meidän lisäksi löytyy yksi pariskunta, jotka ovat olleet yhtä kauan yhdessä. Muut ovat eronneet tässä ajassa VÄHINTÄÄN kerran. Väittäisin, että tuo oivallus on aika iso syy, että vielä 16 vuoden päästäkin me ollaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme.
No ei mun ukko ainakaan tee töitä ihan vaan sen takia, että se saa hankittua elannon perheelleen. Kyllä se tekee sitä ihan sen takia, että on kunnianhimoinen uraohjus ja nauttii kun saa menestyä työelämässä ja päästä pitkälle.
ja haaveilen välillä miehestä joka huolehtisi edes joskus minusta. Tiedostan ongelman olevan itsessäni, sillä olen erittäin omatoiminen ja pärjään kaikessa. En osaa "heittäytyä" toisen huolehdittavaksi. Se käy välillä raskaaksi.