Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ootte lihoneet esim. yli 10 kiloa, olis kysymys...
27.04.2012 |
Et miksi ette tehneet asialle jotain heti, kun huomasitte että paino alkaa nousta? Eikö olis ollu paljon helpompaa laihduttaa ne muutama kilo samantien pois? Kysymys on siis osoitettu niille, jotka tuskailevat ylipainon kanssa. Ei esimerkiksi alipainosta normaalipainoon päässeille tai niille, joita liikakilot ei vois vähempää häiritä.
Itselläni paino heittelee korkeintaan kaks tai kolme kiloa ja olen siis pysynyt hoikkana koko ikäni. Heti kun huomaan, että farkut alkaa kiristää niin pidän kurinpalautuksen ja pudotan ne salakavalasti tulleet kilot.
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli vuoden sisään seuraavat tilanteet: vauvani kuoli kohtuun, isäni sai aivoinfarktin, mieheni sairastui syöpään ja itse kävin vakavan keuhkokuumeen myötä kuoleman porteilla.
Noita tapahtumia seuraavan vuoden aikana en uskaltanut luottaa mihinkään. Tuntui, että milloin vain voi tulla lähtö, enkä halunnut kieltää itseltäni mitään.
Painoa kertyi reilut 10 kg niin minulle, kuin miehellekin. Toki ne myöhemmin karisivat kuin itsestään, kun elämä alkoi taas kantaa, tai lähinnä siis saimme luottamuksen elämän hyvyyteen takaisin.
Älä tuomitse toisia, kaikille elämä ei ole niin helppoa, Ap. Toivottavasti itse vältyt suurilta suruilta elämässäsi.
olen siis pysynyt hoikkana koko ikäni. Heti kun huomaan, että farkut alkaa kiristää niin pidän kurinpalautuksen ja pudotan ne salakavalasti tulleet kilot.
... sulle! Good for you, sä olet varmasti täydellinne ihminen.
Ei helvetti, miks mä taas tulin tälle palstalle.
Noh, olispa asia noin yksinkertainen. Ennen oli, mutta ei tän lääkityksen myötä. Lääkitystäni jouduttiin rukkaamaan ja annostusta nostamaan moninkertaisesti. Tämän prosessin ajan olin laihdutuskuurilla josta huolimatta lihoin 10 kg. Sekä minä, että lääkärini kauhistelimme kuinka paljon kiloja olisi tuon prosessin aikana tullut jos en olisi kokoajan laihduttanut. Kilot vaivaa ja suoraa sanottuna vituttaa. En tunne itseäni niin viehättäväksi. Varsinkin kun lihominen on tullut jonkinlaisena turvotuksena ja "turpomisena", ei sellaista normaalia hyllyvää läskiä jota olen aikaisemmin treenannut ja ruokavalion avulla sulattanut.
Olin normaalipainonen tyttö jota kaikki sano pikkuöapsesta asti pyöreeksi ja jopa läskiksi. sisarukset oli sen sijaan alipainon puolella melkein, samanverran syötiin mut ne rakasti enemmän liikuntaa ku mä. sisko saarnas aina et kato mitä syöt.
16vuotiaana laihdutin sitten kesän aikana n. 60 kilosta 55 kiloon. pituutta oli silloin joku 163cm tjtn.
sitten alko se jojoilu... sairastuin masennukseen ja sitä myöten taipumukseni tunnesyöppöyteen vahvistu. söin yhä useemmin ja useemmin suklaata, salaa ja ei-salassa. oikeestaan söin siskoltani salaa, se ei kestäny sitä. muu perhe tiesi et se on piuenin paha masennuksessani, keskittyivät mielummin vakaviin oireisiin kuten viiltelyyn.
nyt 21vuotiaana olen 165cm/75kg.
tän alkuvuoden, tammi-huhtikuuvälisenä aikana paino on heitellyt väliä 71-77,5kg ku yritän tosissani saada itteäni kuriin, mutta oon jo niin hmm... riippuvainen suklaatsa ni vaikeeta on.
kelpaako vastaus ap.lle joka on täydellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä syöt normaalin määrän ruokaa, perussetin, niin miten perkele sitä voi salakavalasti lihota?
Ootte läskit kyllä kehittäneet sellaiset tekosyyt teidän lihomisillenne että ei voi muuta kuin ihmetellä
t.Yksinhuoltaja,vararikossa oleva ja kaiken menettänyt.
vuorotyö, epäsäännölliset työajat, pitkät työpäivät, joista johtuva epäsäännöllinen ruokailu (ei epäterveellinen vaan vain epäsäännöllinen) johtaa etenkin naisilla painonnousuun ilman, syöpöttelyä ja sairauksia
joskus niinkin yksinkertaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huh huh Jos sä syöt normaalin määrän ruokaa, perussetin, niin miten perkele sitä voi salakavalasti lihota?
Ootte läskit kyllä kehittäneet sellaiset tekosyyt teidän lihomisillenne että ei voi muuta kuin ihmetellät.Yksinhuoltaja,vararikossa oleva ja kaiken menettänyt.
Jos syöt 150 kcal päivässä enemmän kuin mitä kulutat, saat vuodessa 150 x 365 = 54 750 kcal ylimääräistä. Koska yksi kilo painossa vastaa noin 7000 kcal, saat tällöin vuodessa 54 750 / 7000 = 7,82 kg lisää painoa.
150 kcal on suurinpiirtein yksi banaani.
vuorotyö, epäsäännölliset työajat, pitkät työpäivät, joista johtuva epäsäännöllinen ruokailu (ei epäterveellinen vaan vain epäsäännöllinen) johtaa etenkin naisilla painonnousuun ilman, syöpöttelyä ja sairauksia
joskus niinkin yksinkertaista
Joo joo, ihan ymmärrettävää jos kiloja tulee kuin varkain se "muutama". Mutta nyt puhutaan hei kymmenestä kilosta ja sen yli!! Jos sulla ei ole painoa nostavaa lääkitystä tai jotakin sairautta, saa aika paljon repsahtaa että lihoo huomaamattaan yli 10 kg.
Tuohon +10 kiloon saa mättää aika paljon sapuskaa, juoda lihottavia juomia ja löysäillä liikkumattomana. Oli tilanne ja lihomisen syy mikä tahansa, lihomisen oikea ja validi syy jokaisessa tapauksessa on se, että energian saanti on aina liian suuri suhteessa kulutukseen.
- Se aiemmin jo kommentoinut ex-lihava, jolla muka oli "isot luut" ylipainon yhtenä syynä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä syöt normaalin määrän ruokaa, perussetin, niin miten perkele sitä voi salakavalasti lihota?
Ootte läskit kyllä kehittäneet sellaiset tekosyyt teidän lihomisillenne että ei voi muuta kuin ihmetellät.Yksinhuoltaja,vararikossa oleva ja kaiken menettänyt.
Ja sinuako sitten pitäisi sääliä, elämässäsi täysin epäonnistunutta? Hylkiötä joka ei miestä saanut pidettyä, vai miehiä, monenko "rakkauden" kanssa teit äpäröitä?
Mitä ne sun tekosyyt tilanteeseesi on?
Ai niin mutta eihän niitä voi olla. Sulla on tietysti vain SYITÄ! :D
Mietipä uudemman kerran ennen kuin lähdet muita haukkumaan ja tuomitsemaan tietämättä heistä yhtään mitään. Tuntuiko hyvältä?
Mä olen salakavalasti lihonut ja laihtunut kymmeniä kiloja samalla sen kuitenkin tietäen, sillä mulla ei ole koskaan ollut muuta kehonkuvaa kuin aina peilistä näkyvä valtaisa norsu. Olen lapsesta asti sairastanut syömishäiriötä joka on ilmennyt bulimiana, ortoreksiana, anoreksiana ja BED:ina.
Mutta kuten sanoit, tekosyy tämäkin.
vuorotyö, epäsäännölliset työajat, pitkät työpäivät, joista johtuva epäsäännöllinen ruokailu (ei epäterveellinen vaan vain epäsäännöllinen) johtaa etenkin naisilla painonnousuun ilman, syöpöttelyä ja sairauksia
joskus niinkin yksinkertaistaJoo joo, ihan ymmärrettävää jos kiloja tulee kuin varkain se "muutama". Mutta nyt puhutaan hei kymmenestä kilosta ja sen yli!! Jos sulla ei ole painoa nostavaa lääkitystä tai jotakin sairautta, saa aika paljon repsahtaa että lihoo huomaamattaan yli 10 kg.
Tuohon +10 kiloon saa mättää aika paljon sapuskaa, juoda lihottavia juomia ja löysäillä liikkumattomana. Oli tilanne ja lihomisen syy mikä tahansa, lihomisen oikea ja validi syy jokaisessa tapauksessa on se, että energian saanti on aina liian suuri suhteessa kulutukseen.
- Se aiemmin jo kommentoinut ex-lihava, jolla muka oli "isot luut" ylipainon yhtenä syynä
Saa olla aika lailla kaloritieteeseen vihkiytynyt, että pystyy laskemaan 100 kcal tarkkuudella päivän syömisensä. Ja tosiaankin vähän yli kulutetun tarpeeksi pitkän aikaa tuo ällistyttävän paljon ajan mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeen kuvittelin karistavani raskauskilot imettämällä ja liikkumalla, mutta ne vain olivat tulleet pysyäkseen...:(
Nykyään olen saanut laihdutettua kovalla työllä n. 2-3 kg.
Olin ennen raskautta todella hoikka ja söin erveellisesti, mutta painoa tuli silti lisää n. 20 kg. Vauva painoi 3,5 kg...
edelleen hyvältä, niisä kymmenestä lisäkilosta huolimatta enkä omistanut vaakaa. Heti kun totesin asian tilan ( kävin puntarilla ja laskin painoindeksini, joka oli lievästi yli normaalin ) aloin aktiivisesti pyrkiä liikakiloista eroon. Syitä lihomiselle oli muutto ( hyötyliikunta väheni minimiin ) ja lääkitys, joka nostaa painoa. En osannut suhteuttaa syömistäni vähentyneeseen liikuntaan oikein, vaikka söin sitä "perussettiä" enkä mitään " herkkuja". Se on kuulkaa niin, että aika pieni ( tyyliin yksi voileipä ylimääräistä vuorokaudessa ) energialisä lihottaa pitkällä aikavälillä, siksi kilot kertyvätkin monelle niin salakavalasti. Toki joillakin on muitakin syitä taustalla, mutta puhun nyt tällaisesta tavallisesta pyöristymisestä.
Olen laihduttanut nyt jonkun kilon, vielä olisi tekemistä. Mutta ap on ihan oikeassa, kannattaa ottaa ryhtiliike heti, kun syömiset tai liikkumattomuus menee överiksi ( esim. lomalla ) ja palata ruotuun. Mä en meinaa enää ikinä laihduttaa, kypsää puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä syöt normaalin määrän ruokaa, perussetin, niin miten perkele sitä voi salakavalasti lihota?
Ootte läskit kyllä kehittäneet sellaiset tekosyyt teidän lihomisillenne että ei voi muuta kuin ihmetellät.Yksinhuoltaja,vararikossa oleva ja kaiken menettänyt.
Syön aivan saman määrän ruokaa mitä ennenkin, mutta painoa on tullut lisää 36 kiloa. Ennen painoin 56kh, nyt painan 92kiloa.
Aikaisemmin minulla ei ollut autoa. Liikuin joka paikkaan pyörällä, ajoin noin 25 kilometriä hyötyajoa päivässä. Lisäksi jumppasin tehojumppaa joka ikinen ilta tunnin. Siitä tuli jo aika hyvin liikuntaa per päivä.
Nyt minulla on perhettä, asutaan syrjässä keskustasta. Polkupyörää ei ole, eikä liioin aikaa jumpata.
Niin pinnallinen en ole, että lähtisin heittämään joka päivbä 35 kilsan pyörälenkin ja jumppaisiin vielä päälle tunnin, vain sen takia että painaisin 36 kiloa vähemmän.
Ruokavalio ei ole muuttunut. Mulla liikunnan puute tekee kilojen kertymisen. En syö karkkeja, mussuta sipsejä, enkä juo kaljoja enkä kossuja enkä limsoja. En myöskään ikinä leivo, eikä meillä muutenkaan ole makeita. Ihan kotiruoan avulla nämä kilot ovat tulleet. NIin, ja sen liikunnan puutteen myötä ennen kaikkea.
Siksi en tee asialle mitään, koska ei ole työpäivän jälkeen aikaa.
Ainoa tapa ilahduttaa itseä tuntui olevan syöminen. Söin ahdistukseen, kun koin, etten voi tunteita kenenkään kanssa jakaa.
Järkyttävää, eikö vain? Olen itsekin sitä mieltä. Olin ensiksi laihduttanut reilussa puolessa vuodessa 13kg. Sitten tuli eteen iso muutto toiselle paikkakunnalle, työpaikan vaihto, vakipaikasta sijaiseksi. Oli työläs aika, henkisestikin. Lisättäköön että sairastan masennusta (oireina väsymys ja se että en saa tyydytystä yhtään mistään). Harrastin kesällä urheiluakin enemmän kuin koskaan ennen elämässäni.
Eniveis. Muutto oli kuten sanottu epävarmaa ja rankkaa aikaa, ja stressiä se on positiivinenkin stressi. En jaksanut katsoa mitä söin, ajattelin että antaa nyt olla, on isompiakin asioita joista stressata, syön sitten paremmin kun tilanne rauhoittuu. En paljon ehtinyt (jaksanut) liikkumaankaan.
Tässä välissä sain myös lääkityksen masennukseeni, terapian lisäksi, että saisi edes vähän elämänlaatua palautettua. Molemmat lääkkeet hidastavat aineenvaihduntaa, toisen yleisin sivuvaikutus oli painonnousu. Lisätään tähän soppaan kilpirauhasen vajaatoiminta.
Syömisten suhteen: aika läheni joulua, ja leivoin, tein laatikoita ja herkkuja, ja kaikkia piti tietty "maistaa", syöminen oli ihan holtitonta. Kylläisyydentunnetta en paljonkaan tuntenut, liekö lääkkeiden syytä vai opittua.
Näin että painoni nousi hurjaa vauhtia, mutta minulta ei löytynyt voimaa katkaista kierrettä.
Kaiken tämän seurauksena painoni nousi, mutta nyt olen onnistunut katkaisemaan kierteen ja pikkuhiljaa taistellaan painoa alaspäin.
Pääsyy painonnousulle on se, että sain liikaa energiaa kulutukseen nähden, yksinkertaista näin. Monimutkaisemmin: aineenvaihduntaa hidastavat lääkkeet ja sairaus, ja elämäntilanne joka vahvisti huonoja ruokailutottumuksia (opittuja syömismalleja) tekivät asiasta minulle ihan ylitsepääsemättömän vaikean.
laihduttaminen on typerää ja turhaa ja hölmöä ja mitä kaikkea.
Sitä aina toitotetaan, kun joku vähän lihonut pyytää apua, olet normaalipainoinen, miksi laihdutat, et tarvitse laihdutusta numerot näyttää hyviltä jnejnejne.
kolmannen lapsen jälkeen en ole päässy vanhoihin mittoihin. Muita kuormaavia asioita muutto, läheisen kuolema, parisuhdeongelmat, rahattomuus ja stressi.
Vaikeissa elämäntilanteissa olen aina kerännyt painoa, teen kai siitä jonkun suojakuoren itselleni. Urheilen ja vahdin ruokavaliotani, mutta silti ei tunnu liikkuvan mihinkään. Periksi en anna, ja laihduan jatkuvasti.
Josko vaikkapa sairstut johonkin tautiin, jossa lääkitys lihottaa. Esim. jotkut syövät voivat olla sellaisia.
Silloin ei ensisijaisesti ajatella, että voi voii..voi.. lihoin tässä ...vaan sitä, että onneksi olen hengissä!
Kun luen ap:n tekstiä, huomaan että olen myös kasvanut ihmisenä 10 vuoden aikana :). 25-vuotiaana olisin voinut kirjoittaa sanoin kuin sinä ja minulla on atooppinen ihokin :). Jos olet oikeasti jo 35 v., olet ehkä itsekin huomannut, että vanhempana painon pudottaminen on vaikeampaa, koska on niin kiinni arkirutiineissa ja kilot istuvat sitkeämmässä. Raskauksien myötä painoa kertyy helpommin, kun on oli 30 v.