"Lahjakas urheilija", "SM-tason maalivahti"...SO WHAT?

"Uhri oli vuoden ristikkonikkari...erittäin lahjakas sanaseppo"



"loukkaantunut tunnettiin olutpiireissä anteliaana tarjoajana ja muut pöydän alle juovana iloisena seuramiehenä, pidetty mies.."

..urheilijanuoresta tulee hyvin elinvoimainen kuva, ja kun sellainen kuolee, se koetaan vielä traagisempana kuin "tavallisen" nuoren kuolema.



Itseäni kyllä ällöttää tämä mässäily näillä taustoilla, ihan sama vaikka olisi pahnanpohjimmainen, sama arvo elämällä. Mutta sen olen huomannut - toivottavasti on lehdistön yhteinen linja - että tekijän nimeä ei otsikoissa näy. Jos joku sen tietää niin älköön kertoko, eipähän toimi julkisuus ainakaan seuraaville tekijänaluille motiivina!

aika paljon korostettiin muusikkoa, vaikka siellä kuoli paljon aivan pieniä lapsia.



Ei kai se ole mikään epäselvyys useimmille ihmisille, että tällaisessa kauhutapauksessa kaikki uhrit ovat liikaa, mutta noin asialle tulee "kasvot", niin kauhealta kuin se kuulostaakin.



Ja ihmiset käsittelevät asiaa jotenkin lähemmin silloin, kun asioilla on ne kasvot.

".. kellään ei oo oikein hyvää sanottavaa loukkaantuneesta, erittäin mulkun miehen maineessa, joka onnistui räyhäämään kaikille kaikesta nostattaen inhoa itseään kohtaan yli kuntarajojen.."



".. naapuruston vihaama nainen, jonka kurittomat lapset pilaavat koko naapuruston lasten leikit ja ilmapiirin, erittäin pahansuopa juoruakka, joka häikäilemättömästi leuhkii ostoksillaan ja arvottaa muidenkin lapset perheen varallisuuden mukaan..."



t. 2

koska tekee tarinasta paremmin myyvän. Samasta syystä joissakin medioissa on muistettu mainita miten toisesta kuolleesta oli juttu juuri lauantaina ilmestyneessä numerossa.

"Surmaaja oli piiritason puunsorvaaja" "Loukkaantunut on lahjakas kotipuutarhuri: siirtolapuutarhanaapuri muistelee viimekesän kesäkurpitsasatoa haikeana"

Eikä se kovin reilua olisikaan kun kuollut ei pääse itseään puolustamaan...



Väistämättä sitten tulee kuva, että kaikki tälläsisissä yllättävissä jutuissa kuolleet ovat "lahjakkaita urheilijoita" ja "pidettyjä ihmisiä" vaikka se ei ehkä ihan aito totuus olisikaan. Eikös se yksi kouluammuskelijakin ollut koulukiusattu ja ampui häntä rääkänneitä --> niin vaan uhrit esitettiin "täydellisinä ihmisinä" mediassa.



Ja jos joku joskus sanoo vainajasta pahaa, nousee iso kohu. Noin kävi esim. kolmunista jossa "dissattiin" Tony Halmetta tämän kuoleman jälkeen, ja asiasta loukkaantuivat muutkin eivät vain persut.

Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi.



Ja urheilumenestys verrattaen muuhun menestykseen kertoo ehkä perimiehisten määritteiden mukaankin pärjäämisestä, mitä voi pitää merkittävänä kun nämä tappajat nyt ovat olleet nuoria miehiä.





Itse odotin löytäväni täältä keskustelun aiheesta, miksi poika lopetti armeijan? Aloitti tammikuussa ja on jo lopettanut (kesken). Luulisin, että tässä on nyt kohta, jossa jonkun hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Hakiko apua armeijassa?



Exäni oli armeija-aikana masentunut ja haki Säkylässä Porin Prikaatissa vuonna 2006 (laitan vaikka väkisin vaikka sitten sensuroitaisiinkin) armeijassa ja hakeutui psykologille (en ole varma ammattinimikkeestä). Hän oli käyntien jälkeen melkein ahdistuneemman kuuloinen ja sanoi, että siellä tuli lähinnä tunne, että tärkeintä oli sanoa ettei ongelmien syy ole armeijassa. Sen olon helpottamisen ei sitten ollut niin väliä, kunhan ei syyttäänyt armeijaa.



Niinä aikoina oli ollut uutisissa yksi itsemurhatapaus armeijassa ja aiheesta oli tuvissa keskusteltu paljonkin. Kuulemma parikymppisiä miehenalkuja oli ainakin jonkun itsemurhatapauksen yhteydessä ohjeistettu että julkisuuteen ei sitten päästetä. Ja miehen kaverin kuulin usein ajelleen lomille kotiin rajua ylinopeutta ja epäröineen vastaantulevien rekkojen kohdalla ajaisiko alle vai ei. Jos kaikki ei ole kunnossa pohjalla, armeija on todellinen riskikohta nuorelle miehelle. Ja jos sen päätyy keskeyttämään (siis nimenomaan keskeyttämään eikä alkujaankin jättämään väliin) niin minusta tilanne vaatii aina selvittämistä, mistä on kyse.

Eikä se kovin reilua olisikaan kun kuollut ei pääse itseään puolustamaan... Väistämättä sitten tulee kuva, että kaikki tälläsisissä yllättävissä jutuissa kuolleet ovat "lahjakkaita urheilijoita" ja "pidettyjä ihmisiä" vaikka se ei ehkä ihan aito totuus olisikaan. Eikös se yksi kouluammuskelijakin ollut koulukiusattu ja ampui häntä rääkänneitä --> niin vaan uhrit esitettiin "täydellisinä ihmisinä" mediassa. Ja jos joku joskus sanoo vainajasta pahaa, nousee iso kohu. Noin kävi esim. kolmunista jossa "dissattiin" Tony Halmetta tämän kuoleman jälkeen, ja asiasta loukkaantuivat muutkin eivät vain persut.

Mutta voishan sitä pysyä asialinjalla tyyliin: 18-vuotias hyvinkääläisnainen. 20-vuotias helsinkiläismies... Miksi pitää uutisoida jättikirjaimin jostain urheilumenestyksestä? Ja siis yleensä vain näistä urheilujutuista, harvemmin mistään muista harrastuksista.

Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi. Ja urheilumenestys verrattaen muuhun menestykseen kertoo ehkä perimiehisten määritteiden mukaankin pärjäämisestä, mitä voi pitää merkittävänä kun nämä tappajat nyt ovat olleet nuoria miehiä. Itse odotin löytäväni täältä keskustelun aiheesta, miksi poika lopetti armeijan? Aloitti tammikuussa ja on jo lopettanut (kesken). Luulisin, että tässä on nyt kohta, jossa jonkun hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Hakiko apua armeijassa? Exäni oli armeija-aikana masentunut ja haki Säkylässä Porin Prikaatissa vuonna 2006 (laitan vaikka väkisin vaikka sitten sensuroitaisiinkin) armeijassa ja hakeutui psykologille (en ole varma ammattinimikkeestä). Hän oli käyntien jälkeen melkein ahdistuneemman kuuloinen ja sanoi, että siellä tuli lähinnä tunne, että tärkeintä oli sanoa ettei ongelmien syy ole armeijassa. Sen olon helpottamisen ei sitten ollut niin väliä, kunhan ei syyttäänyt armeijaa. Niinä aikoina oli ollut uutisissa yksi itsemurhatapaus armeijassa ja aiheesta oli tuvissa keskusteltu paljonkin. Kuulemma parikymppisiä miehenalkuja oli ainakin jonkun itsemurhatapauksen yhteydessä ohjeistettu että julkisuuteen ei sitten päästetä. Ja miehen kaverin kuulin usein ajelleen lomille kotiin rajua ylinopeutta ja epäröineen vastaantulevien rekkojen kohdalla ajaisiko alle vai ei. Jos kaikki ei ole kunnossa pohjalla, armeija on todellinen riskikohta nuorelle miehelle. Ja jos sen päätyy keskeyttämään (siis nimenomaan keskeyttämään eikä alkujaankin jättämään väliin) niin minusta tilanne vaatii aina selvittämistä, mistä on kyse.

Vai oliko liikaa, että kirjoitin aiheesta muutenkin?

Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi. Ja urheilumenestys verrattaen muuhun menestykseen kertoo ehkä perimiehisten määritteiden mukaankin pärjäämisestä, mitä voi pitää merkittävänä kun nämä tappajat nyt ovat olleet nuoria miehiä. Itse odotin löytäväni täältä keskustelun aiheesta, miksi poika lopetti armeijan? Aloitti tammikuussa ja on jo lopettanut (kesken). Luulisin, että tässä on nyt kohta, jossa jonkun hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Hakiko apua armeijassa? Exäni oli armeija-aikana masentunut ja haki Säkylässä Porin Prikaatissa vuonna 2006 (laitan vaikka väkisin vaikka sitten sensuroitaisiinkin) armeijassa ja hakeutui psykologille (en ole varma ammattinimikkeestä). Hän oli käyntien jälkeen melkein ahdistuneemman kuuloinen ja sanoi, että siellä tuli lähinnä tunne, että tärkeintä oli sanoa ettei ongelmien syy ole armeijassa. Sen olon helpottamisen ei sitten ollut niin väliä, kunhan ei syyttäänyt armeijaa. Niinä aikoina oli ollut uutisissa yksi itsemurhatapaus armeijassa ja aiheesta oli tuvissa keskusteltu paljonkin. Kuulemma parikymppisiä miehenalkuja oli ainakin jonkun itsemurhatapauksen yhteydessä ohjeistettu että julkisuuteen ei sitten päästetä. Ja miehen kaverin kuulin usein ajelleen lomille kotiin rajua ylinopeutta ja epäröineen vastaantulevien rekkojen kohdalla ajaisiko alle vai ei. Jos kaikki ei ole kunnossa pohjalla, armeija on todellinen riskikohta nuorelle miehelle. Ja jos sen päätyy keskeyttämään (siis nimenomaan keskeyttämään eikä alkujaankin jättämään väliin) niin minusta tilanne vaatii aina selvittämistä, mistä on kyse.

Olivat lahjakkaita jne. Entäs jos olis ollu lukivaikeudesta kärsivä pienryhmän oppilas, joka veti viikonloppusin kännit kaveriporukassa.

Eikä harrastanu mitään liikuntaa ikinä. Vihasi koulun liikuntatunteja ja varsinkin hiihtämistä.

yleisesti ottaen kun rakennetaan suurta draamaa lisätään vähän myyttiä liioittelemalla.



Mediaseksikästä kato.

Olivat lahjakkaita jne. Entäs jos olis ollu lukivaikeudesta kärsivä pienryhmän oppilas, joka veti viikonloppusin kännit kaveriporukassa. Eikä harrastanu mitään liikuntaa ikinä. Vihasi koulun liikuntatunteja ja varsinkin hiihtämistä.

Jos uhrit olisivat olleet tällaisia niin olisin ajatellut: hyvä. Saatiinpa pari yhteiskunnan elättiä pois päiviltä.

Olivat lahjakkaita jne. Entäs jos olis ollu lukivaikeudesta kärsivä pienryhmän oppilas, joka veti viikonloppusin kännit kaveriporukassa. Eikä harrastanu mitään liikuntaa ikinä. Vihasi koulun liikuntatunteja ja varsinkin hiihtämistä.

Jos uhrit olisivat olleet tällaisia niin olisin ajatellut: hyvä. Saatiinpa pari yhteiskunnan elättiä pois päiviltä.

Jos olis vaan, että 18-vuotias mies, kaikki olis heti, että "Noniin, joku luuseri, hyvä, että meni." ??

Jaa miksi ot? Vastasin kysymykseen, siksikö?Vai oliko liikaa, että kirjoitin aiheesta muutenkin?

Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi. Ja urheilumenestys verrattaen muuhun menestykseen kertoo ehkä perimiehisten määritteiden mukaankin pärjäämisestä, mitä voi pitää merkittävänä kun nämä tappajat nyt ovat olleet nuoria miehiä. Itse odotin löytäväni täältä keskustelun aiheesta, miksi poika lopetti armeijan? Aloitti tammikuussa ja on jo lopettanut (kesken). Luulisin, että tässä on nyt kohta, jossa jonkun hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Hakiko apua armeijassa? Exäni oli armeija-aikana masentunut ja haki Säkylässä Porin Prikaatissa vuonna 2006 (laitan vaikka väkisin vaikka sitten sensuroitaisiinkin) armeijassa ja hakeutui psykologille (en ole varma ammattinimikkeestä). Hän oli käyntien jälkeen melkein ahdistuneemman kuuloinen ja sanoi, että siellä tuli lähinnä tunne, että tärkeintä oli sanoa ettei ongelmien syy ole armeijassa. Sen olon helpottamisen ei sitten ollut niin väliä, kunhan ei syyttäänyt armeijaa. Niinä aikoina oli ollut uutisissa yksi itsemurhatapaus armeijassa ja aiheesta oli tuvissa keskusteltu paljonkin. Kuulemma parikymppisiä miehenalkuja oli ainakin jonkun itsemurhatapauksen yhteydessä ohjeistettu että julkisuuteen ei sitten päästetä. Ja miehen kaverin kuulin usein ajelleen lomille kotiin rajua ylinopeutta ja epäröineen vastaantulevien rekkojen kohdalla ajaisiko alle vai ei. Jos kaikki ei ole kunnossa pohjalla, armeija on todellinen riskikohta nuorelle miehelle. Ja jos sen päätyy keskeyttämään (siis nimenomaan keskeyttämään eikä alkujaankin jättämään väliin) niin minusta tilanne vaatii aina selvittämistä, mistä on kyse.

Että paasaat ummet ja lammet jotain inttikritiikkiä ketjussa, jossa se ei ole tarkoitus eikä ketään ehkä kiinnostakaan :)

Suomessa nyt vaan on niin perkeleen tärkeää, että on urheilija eikä vain harrasta vaan tähtää huipulle. Siksihän alakouluikäisetkin pakotetaan heti johonkin urheiluharrastukseen, jossa 10-vuotiailla 5 treenit ja 2 peliä viikossa. Ja jos et ole urheilullinen/harrasta palloa, kiekkoa, hiihtoa, hyppyä, tms, olet automaattisesti ihan luuseri ja luokan säälittävä plösö.

Jaa miksi ot? Vastasin kysymykseen, siksikö?Vai oliko liikaa, että kirjoitin aiheesta muutenkin?

Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi. Ja urheilumenestys verrattaen muuhun menestykseen kertoo ehkä perimiehisten määritteiden mukaankin pärjäämisestä, mitä voi pitää merkittävänä kun nämä tappajat nyt ovat olleet nuoria miehiä. Itse odotin löytäväni täältä keskustelun aiheesta, miksi poika lopetti armeijan? Aloitti tammikuussa ja on jo lopettanut (kesken). Luulisin, että tässä on nyt kohta, jossa jonkun hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Hakiko apua armeijassa? Exäni oli armeija-aikana masentunut ja haki Säkylässä Porin Prikaatissa vuonna 2006 (laitan vaikka väkisin vaikka sitten sensuroitaisiinkin) armeijassa ja hakeutui psykologille (en ole varma ammattinimikkeestä). Hän oli käyntien jälkeen melkein ahdistuneemman kuuloinen ja sanoi, että siellä tuli lähinnä tunne, että tärkeintä oli sanoa ettei ongelmien syy ole armeijassa. Sen olon helpottamisen ei sitten ollut niin väliä, kunhan ei syyttäänyt armeijaa. Niinä aikoina oli ollut uutisissa yksi itsemurhatapaus armeijassa ja aiheesta oli tuvissa keskusteltu paljonkin. Kuulemma parikymppisiä miehenalkuja oli ainakin jonkun itsemurhatapauksen yhteydessä ohjeistettu että julkisuuteen ei sitten päästetä. Ja miehen kaverin kuulin usein ajelleen lomille kotiin rajua ylinopeutta ja epäröineen vastaantulevien rekkojen kohdalla ajaisiko alle vai ei. Jos kaikki ei ole kunnossa pohjalla, armeija on todellinen riskikohta nuorelle miehelle. Ja jos sen päätyy keskeyttämään (siis nimenomaan keskeyttämään eikä alkujaankin jättämään väliin) niin minusta tilanne vaatii aina selvittämistä, mistä on kyse.

Että paasaat ummet ja lammet jotain inttikritiikkiä ketjussa, jossa se ei ole tarkoitus eikä ketään ehkä kiinnostakaan :)

Niin ja eikös se lahjakas urheilijanuori ollut uhri eikä tekijä...? (Vrt. "Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi.")

ihan kuin se ihmisen kuolema ei muuten olisi mainitsemisen arvoista...

Jaa miksi ot? Vastasin kysymykseen, siksikö?Vai oliko liikaa, että kirjoitin aiheesta muutenkin?

Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi. Ja urheilumenestys verrattaen muuhun menestykseen kertoo ehkä perimiehisten määritteiden mukaankin pärjäämisestä, mitä voi pitää merkittävänä kun nämä tappajat nyt ovat olleet nuoria miehiä. Itse odotin löytäväni täältä keskustelun aiheesta, miksi poika lopetti armeijan? Aloitti tammikuussa ja on jo lopettanut (kesken). Luulisin, että tässä on nyt kohta, jossa jonkun hälytyskellojen olisi pitänyt soida. Hakiko apua armeijassa? Exäni oli armeija-aikana masentunut ja haki Säkylässä Porin Prikaatissa vuonna 2006 (laitan vaikka väkisin vaikka sitten sensuroitaisiinkin) armeijassa ja hakeutui psykologille (en ole varma ammattinimikkeestä). Hän oli käyntien jälkeen melkein ahdistuneemman kuuloinen ja sanoi, että siellä tuli lähinnä tunne, että tärkeintä oli sanoa ettei ongelmien syy ole armeijassa. Sen olon helpottamisen ei sitten ollut niin väliä, kunhan ei syyttäänyt armeijaa. Niinä aikoina oli ollut uutisissa yksi itsemurhatapaus armeijassa ja aiheesta oli tuvissa keskusteltu paljonkin. Kuulemma parikymppisiä miehenalkuja oli ainakin jonkun itsemurhatapauksen yhteydessä ohjeistettu että julkisuuteen ei sitten päästetä. Ja miehen kaverin kuulin usein ajelleen lomille kotiin rajua ylinopeutta ja epäröineen vastaantulevien rekkojen kohdalla ajaisiko alle vai ei. Jos kaikki ei ole kunnossa pohjalla, armeija on todellinen riskikohta nuorelle miehelle. Ja jos sen päätyy keskeyttämään (siis nimenomaan keskeyttämään eikä alkujaankin jättämään väliin) niin minusta tilanne vaatii aina selvittämistä, mistä on kyse.

Että paasaat ummet ja lammet jotain inttikritiikkiä ketjussa, jossa se ei ole tarkoitus eikä ketään ehkä kiinnostakaan :)

Niin ja eikös se lahjakas urheilijanuori ollut uhri eikä tekijä...? (Vrt. "Eli siis tuollaisten saavutusten tuominen esiin kertoo, että tekijällä oli ollut elämässään onnistumisiakin. Niitä kerrotaan, koska me niin himoitsemme saada tietää millainen ihminen heittäytyy murhanhimoiseksi hulluksi.")