Oletatteko, että muut tykkäisi, huomioisi teidän lasta?

Minusta on lähinnä epäilyttävää jos joku vieras tulee puhumaan lapselleni. Eikä minua kiinnosta muiden tenavat.

Ja en yleisesti ihaile muiden lapsia, miksi pitäis? On muuten totta, että monet äidit tulee juttelee lapsistaan yms, mutta mä en jaksa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole muuta puheenaihetta kuin lapset. Lapsi on meidän perheenjäsen, ei se, joka pitäis kokoajan nostaa jalustalle. En ymmärrä sellaista, lasta voi rakastaa ja ihailla itse, ilman että sitä toitottaa muille kokoajan tai jättäen muut asiat kokonaan pois.



Jos vieressäni seisoo vaikka kassajonossa lapsi ja äiti tai bussissa, jonka lapsi hakee huomiota, en huomioi hänen lastaan, se ei ole minun tehtävä eikä minua kiinnosta se lapsi, sen sijaan keskityn, että oma lapsi viihtyy :)

...ja sain pettyä. Eli en odota että ns vieraat ihmiset kiinnostuisivat lapsistani, mutta toivoin ja odotin että isovanhempia kiinnostaisi. Olinpa värässä, ei kiinnosta tipan vertaa.

Omat vanhemmat ei ole nähneet ikinä lapsiani, eivät ole viitsineet edes ristiäisiin tulla, viimeksi nähtiin vuosia sitten. Miehen vanhempia ei kiinnosta myöskään tippaakaan, he osallistuvat vain oikeiden lastrnlastensa (tyttärrn lapset) elämään. Poikansa lapsia he kutsuvat nimellä "miniän lapset" (ja kyllä heidän poikansa on isä, mutta ikäänkuin häivyttävät tämän tosiasian) ja heidän ei tartte mistään "miniän lapsista" olla kiinnostuneita, "ventovierasta" sukuhaaraa.

Kummatkaan isovanhemmat eivät ole kertaakaan leikkineet lastrn kanssa, hoitaneet lapsia, tai viettäneet aikaa minuuttiakaan lapsia huomioiden.



Tämän takia olen suunnattoman ilahtunut aina, kun ruokakkupassa joku mummeli tulee kyselemään lapsista tai sanoo jotain nättiä. Mulla ei ole ketään joka lapsiani noteeraisi,

josta saa kyllä selvää, joten:



Ei, en odota ihmisten huomioivan lastani mitenkään.

Odottaisin kylläkin ihmisiltä edes jonkinlaisia käytöstapoja. Asioista voi sanoa ystävällisestikin, eikä tiuskimalla ja äksyilemällä.

Jos joku lapsi kiukuttelee vaikkapa bussissa, ei lapselle tarvitse tiuskaista "turpa kiinni pentu".

Ymmärrän toki että työpäivän jälkeen voi ihmisiä kiukuttaa ja ärsyttää se kiukutteleva lapsi, mutta mitä se oma kiukuttelu edistää? Ei mitään.



Toivoisin myös ettei itkevän vauvan äidille tiuskittaisi. Vauvan itku stressaa äitiä todella paljon, eikä vihainen muukalainen auta sitä tilannetta ollenkaan. Myöskään vihainen mulkoilu ei ole mukavaa.

Miksi? Luuletko olevasi jotenki rouva suuri, kun vaatimukset on noin korkealla? Muilla ihmisillä on omat rakkaat ja läheiset, jonkun bussissa tai kaupassa oleva huomionkerjäläinen lapsi ja äiti ei vois vähempää hetkauttaa muita ihmisiä ja lisäksi: Teidän lapsi on monen ihmisen mielestä normo jamppa, Ei suloinen, ei erikoinen, harvaa kiinnostaa Juuri Sinun lapsesi. Muille omat tärkeät läheiset ja lapset menevät tuntemattomien pentujen edelle, eikä niitä muiden pidä ihailla äidin huomionkerjäläisyyden vuoksi. Sinä olet lapsesi kanssa samalla viivalla muiden kanssa, eikä muiden pidä ylistää sinua tai kohdella sinua kuin ylempää. Sinä ja lapsesi ei ylitä muita ihmisiä.

Suomessa ei tällasita voi olettaa, täällä lähestulkoon kaikki katsovat lapsia pahasti, eivät vastaa jos lapsi kysyy heiltä jotain ja lapsen hymyynkään ei yleinsä vastata.

Suomalaiset vaan ovat tämmöisä juroja. Aika noloa. ulkomailla lapset saavat paljon enemmän positiivista palautetta aikuisilta ja siellä niitä parempia itsetuntojakin kasvaa!

onneksi suomessakin on kourallinen niitä positiivisia ihmisiä jotka puhuvat lapsille kivasti, kehuvat ja tykkäävät. Olen itse myös yksi niistä, yritän ottaa huomioon lapsia tuolla liikenteessa, saatan vilkuttaa tai ainakin hymyillä lapselle. Vaikka lapsi itse ei niin kontaktia ottaisikaan. Jos lapsi taas hakee kontaktia niin saatan mennä jutustelemaan tai kehun lapsen vaatetta, lelua tai tukkaa.

Suomalaiset perus kateet ja kiukkuiset ihmiset katsoo vaan omaa napaansa "minähän en vierasta lasta ihaile"

Ihan riittää neutraali asenne.

Normaalit käytöstavat.

Kuuluu perusinhimillisyyteen sanoa jotain ystävällistä pikkulapsille!

Miksi? Luuletko olevasi jotenki rouva suuri, kun vaatimukset on noin korkealla? Muilla ihmisillä on omat rakkaat ja läheiset, jonkun bussissa tai kaupassa oleva huomionkerjäläinen lapsi ja äiti ei vois vähempää hetkauttaa muita ihmisiä ja lisäksi: Teidän lapsi on monen ihmisen mielestä normo jamppa, Ei suloinen, ei erikoinen, harvaa kiinnostaa Juuri Sinun lapsesi. Muille omat tärkeät läheiset ja lapset menevät tuntemattomien pentujen edelle, eikä niitä muiden pidä ihailla äidin huomionkerjäläisyyden vuoksi. Sinä olet lapsesi kanssa samalla viivalla muiden kanssa, eikä muiden pidä ylistää sinua tai kohdella sinua kuin ylempää. Sinä ja lapsesi ei ylitä muita ihmisiä.

Suomessa ei tällasita voi olettaa, täällä lähestulkoon kaikki katsovat lapsia pahasti, eivät vastaa jos lapsi kysyy heiltä jotain ja lapsen hymyynkään ei yleinsä vastata.

Suomalaiset vaan ovat tämmöisä juroja. Aika noloa. ulkomailla lapset saavat paljon enemmän positiivista palautetta aikuisilta ja siellä niitä parempia itsetuntojakin kasvaa!

onneksi suomessakin on kourallinen niitä positiivisia ihmisiä jotka puhuvat lapsille kivasti, kehuvat ja tykkäävät. Olen itse myös yksi niistä, yritän ottaa huomioon lapsia tuolla liikenteessa, saatan vilkuttaa tai ainakin hymyillä lapselle. Vaikka lapsi itse ei niin kontaktia ottaisikaan. Jos lapsi taas hakee kontaktia niin saatan mennä jutustelemaan tai kehun lapsen vaatetta, lelua tai tukkaa.

Suomalaiset perus kateet ja kiukkuiset ihmiset katsoo vaan omaa napaansa "minähän en vierasta lasta ihaile"

mutta käytäntö tässä vuosien varrella on osoittanut, että kyllä ihmiset huomioivat, ja ilmeisesti ihan tykkäävätkin näistä lapsistani. Olen luullut, että tämä on ihan normaalia, nyt luen äärimmäisen negatiivisia viestejä ihmisten lapsista, o-ou, onko ne niin kerpeleestä monille?

En hae huomiota itselleni enkä lapsilleni vierailta ihmisiltä. Puhun vieraille lapsistani jos he kysyvät jotain tai keskustelu liittyy jotenkin lapsiin, mutta itse en ala jutella pelkästään lapsista. Mutta en kyllä opeta lapsiani siihenkään että muihin ei saa ottaa kontaktia kuten usein näkee esim. vanhempien kieltävän ettei vieraille saa vilkuttaa tai vieraita ihmisiä tervehtiä, mielestäni se on ihan ok kun ollaan vanhempien seurassa. Ja kyllä se tuntuu mukavalle kun lapsi vilkuttaa tai hymyilee ohikulkijalle ja saa vastauksen, tai esim. kirjastossa joku kehuu kuinka lapseni osaavat olla hiljaa ja käyttäytyä kauniisti. En odota moista, mutta kyllä se lämmittää kun kohdalle sattuu :)



Ja itsekin kehun toisten lapsia. En keksimällä keksi jotain vain pakosta kehua, mutta jos lapsi tekee jotain tai osaa jotain hyvin niin kyllä kehun siitä. Esim kerhossa käydessämme kehun toisten lapsia, tälläkin viikolla erästä pientä poikaa joka osasi hienosti r-kirjaimen :) ja vastaan lasten hymyihin kassajonossa jne. kyllä muidenkin lapset voivat olla suloisia eikä vain omat..

mutta toivon myös, etteivät muut tule räyhäämään lapsilleni.



Olen aina hymyillyt lapsille, jos niitä jossain näen, ja jos lapset selvästi ottavat kontaktia minuun, esim. näyttävät jotain, niin totta kai juttelen ja olen ystävällinen. Musta se on ollut aina luonnollista ja kuuluu hyviin käytöstapoihin.



Mutta toisaalta, jos mulle joku aikuinen kommentoi jotain pysäkillä esimerkiksi, tai missä vaan, niin kyllä mä jutustelen takaisin.



Ja kyllä mä olen huomannut, että suurin osa muistakin käyttäytyy näin. Tänään juuri hississä tuntematon mies mainitsi, kuinka onkin kolea sää, huomasi kun kävi pyöräilemässä. Oli kiva jutustella. Ja mä en ole edes mikään sosiaalinen ihminen.

mutta toivon myös, etteivät muut tule räyhäämään lapsilleni.

Olen aina hymyillyt lapsille, jos niitä jossain näen, ja jos lapset selvästi ottavat kontaktia minuun, esim. näyttävät jotain, niin totta kai juttelen ja olen ystävällinen. Musta se on ollut aina luonnollista ja kuuluu hyviin käytöstapoihin.

Mutta toisaalta, jos mulle joku aikuinen kommentoi jotain pysäkillä esimerkiksi, tai missä vaan, niin kyllä mä jutustelen takaisin.

Ja kyllä mä olen huomannut, että suurin osa muistakin käyttäytyy näin. Tänään juuri hississä tuntematon mies mainitsi, kuinka onkin kolea sää, huomasi kun kävi pyöräilemässä. Oli kiva jutustella. Ja mä en ole edes mikään sosiaalinen ihminen.

Ja tiedätkö ap, mä olen ystävällinen sun lapsellesi, jos aihetta kehun häntä ja osoitan hänelle, että hän on tärkeä osa tätä yhteisöä.

Toivottavasti hän ottaa enemmän oppia minusta kuin sinusta.