muita naisia, jotka on aina toivonut saavansa monta poikalasta?

olisi mielenkiintoista tietää mikä meitä yhdistää? Meitä naisia, jotka olemme nimenomaan toivoneet aina poikalapsia.

Minulla on ollut haaveissa kolmen pojan perhe. Nyt on jo kaksi, eli yksi enää puuttuu! :)

tyttö ja vanhin poika asuvat isällään, toivoisin että tyttö tulisi kun jo kolme poikaa kotona ja isosisko haluaisi jo pikkusiskon että olisi sitten myöhemmin se jolta kuunnella kaikkia poika juttuja yms. vaikka ikäeroa on jo miltein 14v mutta hyvähän se olisi kun olisi luotettava sisko sitten teininä.. eli nyt toivon tyttöä :)

Nyt meillä on kolme poikaa ja poikien elämää on kyllä mahtavaa seurata :) Tsemppiä teille että saatte vielä sen yhden niin toiveesi toteutuu.

Johtuu varmaankin siitä, että elin lapsuuden sukulais- ja ystäväpoikien ympäröimänä. Ne leikit tulivat vaan jotenkin niin tutuiksi. En tosin itse mikään erityisen poikamainen lapsi ollut, vaikka siellä mukana tietysti pärräsin. Yksi poika ja ainokaiseksi jääneekin, se ei tosin liity mitenkään tähän tyttö-/poika-asiaan. Mutta jos tämä ainokainen olisi ollutkin tyttö, niin jotenkin olisi ollut aika luonnoton tilanne itselleni. Ehkä myös itseäni kasvattavin.

tyttö ja poika, niin olisin kolmannesta toivonut poikaa, mutta ihana suloinen tyttö tuli.



Sitä en kyllä tiedä, voisiko meitä yhdistää mikään.

Lapsena olin tosi poikatyttö, halusin olla leikeissä aina poika ( tai koira) ja jos leikin äitiä, mulla oli aina vain poikalapsia.



Kyllä mä aikuisena sitten toivoin tyttöäkin, mutta kolme poikaa sain, ja mahtavia äidin muruja ovat jokainen!

silloin jos toivoo pelkästään poikia? onko huono äitisuhde? onko isäsuhde parempi?

Mutta ei tullut kuin yksi. Muut tyttöjä.

silloin jos toivoo pelkästään poikia? onko huono äitisuhde? onko isäsuhde parempi?

äitisuhde. Esikoinen oli poika ja myönnän, että petyin lievästi kun kuopus olikin tyttö.

olen itse ollut raisu poikatyttö. Nykyisinkin suurin osa kavereista on miehiä. En vain pääse "sisään" tyttöjen maailmaan.

Rakas tuo kuopuskin on, vaikka tyttö onkin =)

Ja parhaimmat ja rakkaimmat ystäväni ovat iso ryhmä naisia. Mutta lapset ja lasten leikit yhdistän aina automaattisesti poikamaiseen remuamiseen ja pelaamiseen. Todella vaikea ja nolokin ajatus olisi istua esim. balettituntia seuraamassa (joo joo, pojatkin voivat siis balettia harrastaa), mutta jalkapallo- ja lätkätreenien vieressä olen ihan kotonani. Minä siis olen se yhden pojan äiti, joka ei osaa kuvitella itseään tytön äitinä.

Minulla on vain yksi lapsi ja poikahan se on. Odotusaikana toivoin aivan mielettömästi poikaa, enkä oikein tiedä miksi. Kenellekään en silloin toiveistani uskaltanut kertoa, ajattelin että pitäisivät minua pervona tai vähintäänkin outona. Ehkä osittain vaikutti se että lapsen isä, josta nyt tosin olen jo eronnut, oli todella komea uros ja toivoin samanlaista poikaa. Ja kyllähän sellainen tuli. Nyt jo 15v komistus miehen mitoissa.