Lue keskustelun säännöt.
Morsian, kiititkö kaasoasi häiden jälkeen?
27.04.2012 |
Olen ollut kaasona kahdesti, ensin siskolleni ja sitten ystävälleni. Siskollani oli kaksi kaasoa ja miehellä bestman, sekä lisäksi muutamia muita ihmisiä apuna hääjärjestelyissä. Hän kiitti moneen kertaan minua avusta ja sain lisäksi pienen kaason lahjan. Lisäksi tunsin oloni erityiseksi häissä, meistä kaasoista otettiin kuvia morsiamen kanssa ja tanssimme ja pidimme hauskaa yhdessä.
Ystäväni taas oli erilainen morsian. Hänelläkin oli kaksi kaasoa ja miehellä bestman, lisäksi järjestelyissä auttoivat morsiamen vanhemmat. Teimme paljon valmisteluja, esim koristelua, ja lisäksi autoin koko aamun kaikissa pikkuasioissa morsianta. Illalla oli kova homma kerätä astioita ja pulloja pöydistä ja pitää yllä hyvää siivoa sillä aikaa kun morsian piti hauskaa. Minua hän ei juuri huomioinut, tai juhlinut meidän kaasojen kanssa. Jälkeenpäin hän lausui sanan kiitos, mutta ei mitenkään erityisen sydämellisesti.
Kumpi on tavallisempaa? Onko yleensä aina tapana antaa lahja tai kiittää jotenkin muuten kaasoaan onnistuineista häistä? Itse olen naimisissa ja annoin myös kaason lahjan ja kiittelin vuolaasti. Minusta kaaso on morsiamelle erityinen ihminen, jonka haluaa jakamaan kanssaan tärkeän päivän ja helpottamaan stressiä pikku asioiden hoidossa, ei esim tarjoilija tai siivooja...
Kommentit (7)
viikkojen, joskus jopa kuukausien työstä ei ole annettu minkäänlaista kaasonlahjaa. Kyse ei ole palkasta, vaan siitä että myös morsian osoittaa arvostavansa ystävänsä työmäärää. Kaasonlahjan ei tarvitse olla materiaalista, se voi olla vaikka yhteinen illallinen.
Ikinä en suostu kenellekään kaasoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yksinkertaisesti edes tajunnut. Tai siis sanallisesti tietty kiittelin, mutta mitään lahja tms. en tajunnut hommata. Mutta: meillä kaasoa ei työllistetty kuukausi- eikä edes viikkokaupalla. Ihan itse miehen kanssa askarreltiin kutsut ym., yksinäni kävin hääpuvun ostamassa jne. Kaaso järjesti pienet polttarit (en ollut erityisesti toivonut polttareita ja olisi ollut ihan ok, vaikka niitä ei olisi ollutkaan) ja hääpäivänä auttoi pukeutumisessa, tuli kampaajalle mukaan ym. Vähän kyllä harmittaa, etten tajunnut esim. tarjota jotain illasta palkkioksi, nyt jo useamman vuoden jälkeen voisi olla vähän hassua... :/
joissa oli kaikenlaista tekemistä. TOki päivä oli hauska myös kaikille osallistujille. Jotenkin mielikuvani ystävästäni muuttui vähemmän mairittelevaan suuntaan kun tämä jotenkin käskytti ja oletti meidän kaasojen tekevän kaikenlaista. Esim kun puhuimme hääpaikalle opastavista tienviitoista, tokaisi morsian, että "kaasot ja bestmanhän tuollaiset asiat miettii" (siis että tuleeko kylttejä, mistä ne hommataan jne). No ei vaan meidän häissä tehty niin.
sekä puheessani häissä että jälkikäteen ja ostin arvokkaan, yli 100 € maksavan jutun josta tiesin kaasoni haaveilleen jo pitkään.
Vähän kyllä harmittaa, etten tajunnut esim. tarjota jotain illasta palkkioksi, nyt jo useamman vuoden jälkeen voisi olla vähän hassua... :/
Kyllä mä edelleen ilahtuisin, jos kyseinen ystäväni tarjoaisi esim. illallisen :) Sanoisi vaikka juuri noin, että harmittaa, kun ei aikanaan hoksannut kiittää ja nyt haluaa korjata asian. Mut en tiedä, onko asia jäänyt vaivaamaan ystävääsi.
nro 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska minulla ei ollut kaasoa, koska en halunnut sysätä mitään häihin liittyvää jonkun hartioille.
Lisäksi minulla ei ole sellaista kaveria/ystävää joka tuohon hommaan olisi oikeastaan sopinut.
Me ostimme mieheni kanssa kaasolle ja bestmanille (hekin pariskunta) lahjakortin ravintolaan. Summaa en muista, mutta ehkä jotain 50e tienoilla. He panostivat kovasti juhlaamme ja olivat mielestämme ansainneet rantoutumisillan meidän laskuumme.
Itse olin pari vuotta sitten kaasona ystävälleni ja hän puolestaan ei antanut minkäänlaista kiitoslahjaa. Minäkin panostin häihin kunnolla: suunnittelin ohjelman (käytännössä yksin, sillä bestman oli kaamea vässykkä), pyysin puhujia, olin morsiamen kanssa valitsemassa pukua, juonsin häät (mikä jännitti ihan hirveästi) jne... Lisäksi matkustimme hääpaikkakunnalle muutaman sadan kilometrin päähän pari päivää ennen häitä auttamaan järjestelyissä, jotka olivat vielä pahasti kesken. Myös mieheni osallistui näihin järjestelyihin, vaikkei ole kovin läheinen ko. pariskunnan kanssa. Eikä ystäväni muistanut minua mitenkään! No eihän siinä, enhän mä palkkaa työstäni ollutkaan vailla, mutta jotenkin tuo asia vieläkin vähän kaivelee (kuten varmaan huomaatte).