Tarvitsen jotain mielipiteitä :( :( :(

Erosimme mieheni kanssa joulukuussa, mutta palasimme helmikuussa yhteen. Emme kuitenkaan asu yhdessä, vaan hän on luonani puolet viikosta ja toisen puolen asuu vanhemmillaan. (kyseessä kuitenkin 30v mies)



Minulla on todettu helmikuussa imusolmukesyöpä ja nämä kuukaudet ovat olleet henkisesti ja fyysisesti rankkoja. Olen ollut paljon kipeänä ja kiukutellut miehelleni, joka on ollut todella suurena tukena ja on vain harvakseltaan suuttunut kiukutteluistani. Saan paniikkikohtauksia, ja kärsin järjettömästä stressistä. Olen välillä työntänyt häntä pois ja halunnut erota, lähinnä vain katsoakseni pysyykö hän kuitenkin vierelläni.



Hänen vanhempansa eivät ole voineet hyväksyä liki kahden vuoden seurusteluamme eivätkä tiedä, että olemme palanneet yhteen. Kyse on kulttuurieroista, joten miehellä ei ole ollut ketään kenelle olisi voinut asioista puhua ja takiani kuitenkin ottaa suuria riskejä olemalla paljon luonani.



Nyt paljastui, että hän on kuukausi sitten etsinyt käsiinsä yhden naisen, joka oli hänestä kiinnostunut joulukuussa, kun olimme eronneet. Hänen puhelimessaan oli naiselta yksi viesti, jonka selitti, että nainen oli itse ottanut yhteyttä. Puhelimessa ei ollut numeroa tallennettuna, vain viestissä näkyi numero. Keskustelu asiasta oli niin epämääräinen, että jäi vaivaamaan minua ja kävin läpi puheluerittelyn laskulta (joka tulee vielä minun osoitteeseeni) ja näin, että kuukausi sitten mies on lähettänyt naiselle yhteensä kolme viestiä. 4.4, 6.4 ja 8.4. Enempää yhteydenottoa ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen ollut. Mies tietenkin kielsi kaiken ja soitin kyseiselle naiselle, joka vahvisti asian ja sanoi, että mies oli käynyt hänen työpaikallaan ja kysynyt voiko hakea tämän töiden jälkeen ja oli pyytänyt puhelinnumeron. Naisella oli menoa, joten eivät tavanneet ja mitään sen enempää ei ole tapahtunut viestejä lukuunottamatta. Kerroin miehelle puhuneeni naisen kanssa ja tilanne on nyt se, että hän vastasi viestillä etten osaa olla hyvällä mielellä, vaan minun pitää aina olla pahalla mielellä ja hän ei jaksa minua enää. Vastasin, etten ole vihainen vaan yritän ymmärtää ja tiedän, että olen ollut rasittava ja koitan vain järkeillä asian niin, että ehkä hän halusi jonkun irtioton, kun juuri silloin olin häntä taas työntänyt pois. Lupasin yrittää olla helpompi ja kerroin kuinka paljon rakastan ja tarvitsen. Mies ei ole kuuteen tuntiin vastannut mitään. MITEN TÄSSÄ KÄY?