Pitäsikö vaan "jättää" rasittava lapseton ystävä?Mä en

törkeä "ystävä". olisin hylännyt ystävyyden jo aikaa sitten!

niin on todella törkeää toivoa toiselle kohtukuolemaa!!! Kyllä minä antaisin tuollaosen ystävän olla...

sinä tiedät, vaikka hän olisi vuosikaudet yrittänyt saada lasta. Kyllä siinä kuule vituttaa ihan satasella sellaiset nirppanokat, jotka tekee kakaroita tosta vaan ja vielä odottaa, että kaikki maailman ihmiset ovat lääpällään heidän kersoistansa. Itse olet itsekeskeinen mulkvisti.

Mutta miten se voi olla mun vika?Pitääkö mun olla jatkuvasti pahoillani siitä,että itse sain lapsia?En tajua logiikkaasi

ap

eihän tolla ollukkaan mitään logiikkaa. kuhan haluisi oksentaa.

t.kakkonen

sinä tiedät, vaikka hän olisi vuosikaudet yrittänyt saada lasta. Kyllä siinä kuule vituttaa ihan satasella sellaiset nirppanokat, jotka tekee kakaroita tosta vaan ja vielä odottaa, että kaikki maailman ihmiset ovat lääpällään heidän kersoistansa. Itse olet itsekeskeinen mulkvisti.

olette tunteiden käsittelyssä huonoja. Koittakaahan tsempata vähän!

Mutta pahasti lapsettomuudesta kärsivää en ehkä ensimmäisenä kummiksi pyytäisi, enkä ainakaan kutsuisi katsomaan uutta vauvaa.

ymmärtää ystäväsi vihaa ja katkeruutta, mutta tuo menee jo kyllä vähän yli. Olen itsekin lapseton. Aloitimme miehen kanssa yrityksen yli 6 vuotta sitten, ja vielä silloin ei lähipiirissä ollut lapsia. Nyt monilla on jo kaksi ja muutamalla kolmas tulossa. Me olemme edelleen ilman.



Itse en katkeruuttani ole koskaan purkanut kenellekään päin naamaa. Olemme suostuneet mielihyvin kummeiksi ja vietän mielelläni aikaa kavereiden ja sisarusten lasten kanssa.



Yritän aina ajatella, että minua kaduttaisi sitten valtavasti tulevaisuudessa kun saamme omia lapsia, ja olisin käyttäytynyt typerästi muita kohtaan. Varmaankin saisin samalla mitalla takaisin.



Onneksi saan itkeä miehelleni ja purkaa pahaa oloa hänen kanssaan. Myöskin vahva tunne siitä, että meistä joku päivä tulee vanhempia, jaksaa auttamaan.



Minun mielestä sinun kannattaisi ottaa etäisyyttä tuohon ystävään ja kertoa ihan rehellisesti kuinka hän on pahoittanut mielesi. Jos kukaan ei avaa suutaan, hän ei ehkä huomaa omassa käytöksessään mitään vikaa.

Tietenkin unohtaisin tuollaisen "ystävän". Hänen puheensa niin sairaita ettei tarvita enää paljon lisää kun saattaa jopa vahingoittaa lapsiasi. Katkaisisin siis välit ja heti.

Paitsi ei tsmeppaus aina riitä.

olette tunteiden käsittelyssä huonoja. Koittakaahan tsempata vähän!

sinä tiedät, vaikka hän olisi vuosikaudet yrittänyt saada lasta. Kyllä siinä kuule vituttaa ihan satasella sellaiset nirppanokat, jotka tekee kakaroita tosta vaan ja vielä odottaa, että kaikki maailman ihmiset ovat lääpällään heidän kersoistansa. Itse olet itsekeskeinen mulkvisti.

Mutta miten se voi olla mun vika?Pitääkö mun olla jatkuvasti pahoillani siitä,että itse sain lapsia?En tajua logiikkaasi

ap

muuttunut lapsettomuuden surun vuoksi. Kyse ei ole enää surusta vaan hänestä on tullut ilkeä ihminen, joka toivoo toisille pahaa. Ihmisillä on monen moisia tragedioita elämässään, lapsettomuutta pahempiakin, eikä heistä silti tule ilkeitä ja pahoja. Jätä taakse tuo ystävä, hän ei ole enää sama ihminen.

Toki hänestä tuntuu tosi pahalta ja saa tuntuakin, mutta on törkeää toivoa, että toisen lapsi kuolisi, koska itsellä ei ole omaa. Ja sitten vielä kertoa ko. henkilölle, mitä on toivonut. Pitäisi sitten edes omat ajatuksensa omana tietonaan.



Ymmärrän toki, jos hän ei jaksa iloita lapsia saavien ystäviensä puolesta ja kummiuskin voi tuntua liian rankalta. Kuitenkin aikuisen ihmisen pitää osata ottaa myös muiden tunteet huomioon ja vaikka sitten kieltäytyä kummiudesta ja pitää välit etäisinä, tiedäthän sinä hänen ongelmistaan saada lapsia...



Jotkut tahattomasti lapsettomat kuvittelevat, että heidän tilanteessaan heidän lapsia saaneiden ystäviensä pitäisi sietää ihan minkälaisia kommentteja tahansa. Ei se nyt ihan niin ole.

muuttunut lapsettomuuden surun vuoksi. Kyse ei ole enää surusta vaan hänestä on tullut ilkeä ihminen, joka toivoo toisille pahaa. Ihmisillä on monen moisia tragedioita elämässään, lapsettomuutta pahempiakin, eikä heistä silti tule ilkeitä ja pahoja. Jätä taakse tuo ystävä, hän ei ole enää sama ihminen.

Olen itse tahattomasti lapseton, mutta pahempiakin vastoinkäymisiä on ollut. En ole tekemisissä katkeroituneiden energiasyöppöjen kanssa, enkä odota samaa toisiltakaan.

Mutta pahasti lapsettomuudesta kärsivää en ehkä ensimmäisenä kummiksi pyytäisi, enkä ainakaan kutsuisi katsomaan uutta vauvaa.

kärsivän tahattomasta lapsettomuudesta. Ei kuulemma ollut halunnut kertoa mulle. Myöhemmin vasta nämä asiat sanoi. Kuten toisen lapseni kohdalla kuulemma toivoi hänelle kehitysvammaa..ei sentään kuolemaa kuten ekalle.

Olen yrittänyt eläytyä ja ymmärtää,nyt vaan mietin onko ihan turhaa kaikki.Ei hän ole enää se ihminen/ystävä,jonka kanssa meillä vuosikausia sitten oli paljonkin yhteistä.

ap

Voisin kuvitella, että lapsetonta ei vituta aikuiset, eivätkä oikeastaan lapsetkaan, vaan se ylenpalttinen vouhotus, joka lapsen saamiseen liittyy. Se on sinänsä ymmärrettävää, että tuoreella äidillä ei päähän tai elämään muuta mahdu, mutta se on just se rasittava puoli.



Yksinkertaistettuna esimerkkinä jalkapallohulluintoilija EM-kisojen aikaan ja hänen kaverinsa, jota jalkapallo suorastaan ärsyttää. Voi olla hankala viettää aikaa yhdessä.



Ap:n tapauksessa vaikuttaa siltä, että jos ap ei voi tavata kaveriaan ilman lapsiaan, niin syvän ystävyyden jatkaminen on hieman hankalaa.

jos tämä juttu on totista totta, niin tuollaisen "ystävän" kanssa en kyllä haluaisi olla missään tekemisissä. Minä laittaisin välit poikki tyypin kanssa ja myös kertoisin hänelle minkälaista mielipahaa hän on saanut aikaiseksi. Ilmeisesti olet ollut liiankin kiltti kun olet sietänyt ystävältä noin sairasta juttua reagoimatta siihen suuremmin. Toista hänelle asiat, jotka hän on sinulle sanonut ja pyydä miettimään ovatko ne terveen ihmisen puhetta.

Pitäis ihmisen osata laittaa katkeruudelleen kuitenkin joku raja. Sinuna unohtaisin ihmisen tai vähintäänkin ottaisin reilusti etäisyyttä. Helpotat itsesi ja todennäköisesti myös "ystäväsi" eloa.



9

En tietenkään pura siitä aiheutuvaa ahdistusta tai vitutusta muihin ihmisiin.

Siitä huolimatta ystäväni (joka tiesi tästä) katkaisi välit, kun en ollut heti ensimmäisenä innoissaan hössöttämässä hänen uuden vauvansa ympärillä.

"hillitä". Jos pettymys tavallaan kasvaa katkeruudeksi niin ei ole helposti käsiteltävissä, minusta. Mutta! Siihen voi vaikuttaa, miten katkeruuttaan tuo/ei tuo ilmi.



Ap:n ystävää ymmärrän tuossa kummiksi suostumattomuudessa hyvinkin, sillähän hän suojeli itseään, aloittajaa ja jopa lasta katkeruudelta, joka kuitenkin olisi jollakin tavalla esiin tullut. Eli hän ei olisi sopiva kummi minusta ollutkaan. Tuo kohtukuolemajuttu taas on mielestäni selllainen, että varmasti kuka tahansa siitä loukkaantuisi, jopa pelästyisi. Noin karskit tunteet kannattaisi pitää vain omana tietonaan tai mieluiten hankkia ammattiapua (ajoissa).