Lue keskustelun säännöt.
Häpeä. Miten selviätte häpeän tunteesta esimerkiksi
26.04.2012 |
sen jälkeen, kun olette olleet naurettavia vaikka yleisön edessä. Minulle käynyt niin ja vieläkin menee kylmät väreet kun asiaa ajattelee, vaikka siitä on jo aikaa. Vielä kun joutuu jatkuvasti tapaamaan ihmisiä, jotka ovat todistaneet nolon hetkeni :(
Lopunikää nolo?
Kommentit (6)
Jouduin tilenteeseen, jossa menin aivan puihin. Nolottaa lopun ikää..ap
Esiintyvän taiteilijan täytyy vain hyväksyä "epäonnistumisen" tai naurettavuuden mahdollisuus ja oppia elämään sen kanssa. Mikä voi olla niin kamalaa, että sitä pitäisi pitkään nolostella? Pieraisit mikrofoniin..? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin käy aika pian.
Naurettavuudeseta on helppo päästä yli. Se unohtuu nopeasti ja sitä tapahtuu kaikille.
Eri asia on, jos on ollut paskiainen, epärehellinen tai selkäänpuukottaja ja jää siitä kiinni - ja tajuaa hävetä. Se ei unohdu yhtä nopeasti.
ei kyllä kannata sun enää miettiä yhtään. Se on ihan normaalia elämää. Mulle kävi samalla tavalla. En saanut kunnolla ääntä kulkemaan ja olin tosiaan ihan surkee. Se nolotti sen hetken, mutta ei kyllä enää. Sama se. tuskin ihmiset jaksaa muistella mokomaa kauaa, varsinkin jos itse jatkaa sen jälkeen elämäänsä leuka pystyssä eikä jää nolostelemaan. Kuka tahansa voi joskus mennä puihin.
Parhaimmassa tapauksessa sulla on joku, joka oli paikalla kun hävettävä juttu tapahtui, ja voit ihan kasuaalisti tuoda esille kuinka sua vieläkin hävettää kun teit tai sanoit siellä sitä ja tätä... helpottaa kummasti jutella jonkun kanssa, yleensä kun ihmiset lohduttelevat tai jopa alkavat kertoa omia nolouksiaan.
Toiseksi paras vaihtoehto on ihan kaverit tai vaikka oma mies. Jos sen häpeän pitää vaan omassa päässä niin se voi kasvaa ihan mielettömiin mittasuhteisiin. Sitten on AV :P
ovat vastaavassa tilanteessa sujuvia ja "normaaleja", mä vain sellanen säälittävä ja erilainen onneton yksilö :((Itsesääli nousee kun ajatteleekin asiaa. Mistä saisi itsevarmuutta? ap
ei kyllä kannata sun enää miettiä yhtään. Se on ihan normaalia elämää. Mulle kävi samalla tavalla. En saanut kunnolla ääntä kulkemaan ja olin tosiaan ihan surkee. Se nolotti sen hetken, mutta ei kyllä enää. Sama se. tuskin ihmiset jaksaa muistella mokomaa kauaa, varsinkin jos itse jatkaa sen jälkeen elämäänsä leuka pystyssä eikä jää nolostelemaan. Kuka tahansa voi joskus mennä puihin.
Esiintyvän taiteilijan täytyy vain hyväksyä "epäonnistumisen" tai naurettavuuden mahdollisuus ja oppia elämään sen kanssa. Mikä voi olla niin kamalaa, että sitä pitäisi pitkään nolostella? Pieraisit mikrofoniin..? ;)