Mä huomasin, että olen jo turtunut noihi ammuskeluihin
Ei ne enää oikeen tunnu missään. Pieni suretus kuolleen puolesta, muuten ei mitää.
Tuntuu et niit on koko aika ja kaikkia uutisoidaan niin valtavalla syötöllä et on jo ihan...turta. Ei välitä enää.
Ennen hyvinkäätä muistan ainakin oriveden kouluammuskelun, jos ei tullu kyl kuolleita. Mut siitäki uutisoitiin kauheella paahdolla.
Breivik, Sellon ammuskelu, kauhajoki, jokela, perhesurmat vuoden parin sisään.... Niissä kaikissa olin hmm..tunteella mukana, tippalinssissä luin uhrien yms tarinoita...
Mut nyt. Mä...mä en enää välitä? Mä vaan tuijotan ruutua, viljelen mielessäni mustaa huumoria tapauksista ja jatkan elämää.
Parin päivän kuluttua tuskin edes muistan itse koko hyvinkään juttua. Ja kohta sattuu varmaa taas joku josta uutisissa keuhkotaan. ja sit se taas unohetaan, kunnes sattuu uusi.
onko kellään yhtään samoja fiiliksiä?
Kommentit (2)
Ehkä ne alkaa tavallaan hyväksyä. Ei niiden tekoa, vaan sen, että niitä tapahtuu.
järjettömyydet loppuvat tai ainakin vähenevät selvästi, jos MEDIA lakkaa tahkoamasta rahaa näillä tragedioilla.
Julkisuudenkipeät nuorethan näitä tehtailevat, on se niin hienoa olla uutisten pääaiheena.
Ei tuollaisessa teossa olisi enää mitään hohtoa jos sitä ei kauhisteltaisi päivätolkulla lehdissä ja tv:ssä.