Lue keskustelun säännöt.
Väsyttää olla päävastuullinen lapsista, kuuluuko tämä kotiäitiyteen?
17.05.2012 |
Olen ollut kotona hoitamassa pieniä lapsiamme lähes 4v. Meillä on sairasteltu paljon, valvottu paljon, helpolla ei ole päästy. Miehellä on perustyö, ei suurta vastuuta, välillä kiireempää, usein aika rauhallista. Kotona on, no, välillä helpompaa välillä vaativampaa. Kaksi pientä lasta.
Mulla todellakin päävastuu lapsenhoidosta. En tietenkään valita ajasta jonka mies on töissä. Mutta jos on lomalla, on viikonloppu tai ilta niin siltikin päävastuu on minulla. Lapset koettelevat enemmän kun isä on kotona, hakevat huomiota ja rajoja kaksin verroin. Ovat luonteeltaan vilkkaita ja vaativia muutenkin. Mies ei jaksa ottaa jämäkkää vastuuta, jos ei saa lasten päiväunille niin kääntää itse kylkeä ja alkaa kuorsata. Lapsi käyttää tilanteen hyväksi ja karkaa riehumaan. Lounaan mies voi korvata jugurtilla ja sanoa että no kunhan jotain syövät. Jos vie lapsia ulos, huutelee mulle että "tuus äiti (AAARGH!) sieltä auttamaan, missä ne hanskat on, ei tästä tuu mitään!.
Olen puhunut asiasta hyvällä ja pahalla. Hänen on oltava jämäkämpi. Mies kivahtaa että älä siinä valita, hällä ei ole mitään kasvatusongelmia... Ja kuulemma pitää olla tyytyväinen että hän kuitenkin hoitaa ja auttaa, kuulemma töissä on miehiä joiden _ei tarvise hoitaa lapsia vaan vaimo hoitaa_. Jep. Meillä niin erilainen näkemys koko asiasta. Kai aikuinen _haluaa_ ottaa vastuun omista lapsistaan. Luulisi.
Mutta siis kuuluuko tämä siihen että olen kotona ja mies töissä, onko muillakin tällaista? Miten korjata tilannetta? Töihin olen aikeissa kyllä mennä kunhan pieni vielä hetken kasvaa.
Kommentit (4)
Ei ihme ettei löydä mitään jos aina menet apuun.
Meillä oli myös näin kunnes palasin töihin. Äkkiä mies oppi hoitamaan lapsia kun vastuu jäi hänelle.
Ainoa mitä laitoin valmiiksi oli lasten koulu- ja tarhavaatteet aamuksi. Kun muuten kulkivat väärissä vaatteissa. Esikoisella oli välillä 10cm liian lyhyet lahkeet kun oli keskimmäisen housut jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m Minustakaan ei ole paha, jos joskus jää lämmin ruoka syömättä ja syödään jotain muuta...
Mutta totta on, että vieläkin useimmiten se on äiti, joka sen päävastuun kantaa, sillä ei niinkään ole merkitystä, onko kotiäiti vai työäiti.
toisen puolison terveellisen ruokavalion kannattelemisen ansiosta toinen voi jättää tekemättä ruokaa. Eli molemmilla puolisoilla tulisi olla mahdollisuus löysätä välillä ja luottaa siihen että toinenkin huolehtii siitä, että ruoka on enimmäksen terveellistä.
Eikä niin ettei toinen puoliso uskalla antaa joskus jogurttia, koska pelkää että toinen puoliso ottaa sen esimerkkinä, että ahaa, nyt ei enää tarvitse laittaa terveellistä ruokaa.
Tosin jos toinen on kotivanhempi, hän kantaa ruokavalion suunnittelusta päävastuun.
Ongelma on työhönpaluu, jos toinen puoliso ei sitten osaa ottaa vastuuta kunnolla. Eli vastaus apn kysymykseen, yhdyn lainaamaani puhujaan, valitettavasti äidit kantavat yleisimmim vastuun, se kotiäitiys ei liity tähän.
ja antaa miehen hoitaa lapsia. Ei mies voi huudella sinua apuun eivätkä lapset voi roikkua sinussa, jos et ole paikalla.
Meillä ei ole ongelmaa lastenhoidon suhteen, mutta keittiöasioissa on. Jos minä olen kotona, niin mies ei "osaa" tarttua ruoanlaittoon. Hän olettaa alitajuisesti, että minä teen sen tai vähintäänkin pyydän miestä tekemään. Mutta jos olen pois, niin kas: kokkailu yllättäen sujuukin ilman ensimmäistäkään ongelmaa.
mutta mielestäni miehesi ottaa vastuuta, haluaa tai ei. Minustakaan ei ole paha, jos joskus jää lämmin ruoka syömättä ja syödään jotain muuta...
Mutta totta on, että vieläkin useimmiten se on äiti, joka sen päävastuun kantaa, sillä ei niinkään ole merkitystä, onko kotiäiti vai työäiti.