Lue keskustelun säännöt.
Onko ihminen onnellisempi jos on kauniiden asioiden ympäröimä?(ov)
26.04.2012 |
Mietin siis, että auttaako kaunis ja esteettinen ympäristö siihen, että elää enemmän hetkessä. Monen ongelmana on se, että ei osaa elää tässä ja nyt vaan koko ajan menneessä tai tulevassa. Ja se tekee onnettomaksi.
Tuottaako siis mielestänne kaunis ympäristö (kaunis sisustus, kauniit esineet kotona, kaunis näkymä ikkunasta) joka päivä sellaisia elämyksiä, että on helpompaa elää hetkessä?
Vai onko hetkessä eläminen vain tapa, joka pitää opetella?
Kommentit (11)
Olen hyvin esteettinen ihminen ja rakastan kauniita esineitä. Voin huonosti jos joudun olemaan sekasotkun tai mauttoman sisustuksen keskellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä jonkin verran kaunis ja esteettinen ympäristö vaikuttaa myös, ainakin niin että jos ympäristö on sotkuinen tai suorastaan ruma niin sitä pakenee mieluummin mielikuviin kuin keskittyy siihen itseensä.
Mutta kyllä niitä päänsä sisällä eläjiä löytyy maailman kauneimmista ympäristöistäkin, niitä jotka eivät huomaa koko kauneutta ympärillään kun poikkeavat hetkeen niin harvoin. Lisäksi kauneuteenkin turtuu, kun sitä vuosia katselee, eikä sitä niin enää hämmästele että se vetäisi "väkisin" nykyhetkeen.
Olen hyvin esteettinen ihminen ja rakastan kauniita esineitä. Voin huonosti jos joudun olemaan sekasotkun tai mauttoman sisustuksen keskellä...
Käytän aika paljon rahaa esim. kukkiin, koska ne ilahduttavat minua. Järjestelen joka päivä paikat niin, ettei suurempaa sotkua synny.
Riippuu ihan ihmisestä, jotain toista ei sotku ja rumuus häiritse varmaan yhtään. Veikkaan, että moni mies on onnellinen, kun saa röhnöttää rauhassa jalat pöydällä ja katsoa isosta telkkarista urheilua vaimon nalkuttamatta.
itse olen esteetikko, joten kotona rumat asiat tuppaavat ärsyttämään, eli harmittavat - joka päivä, jos on jokin kovin näkyvä juttu.
Pyrin kyllä kovasti nauttimaan siitä mitä on NYT, ja pienistä asioista: kauniista kukista ulkona, aurinkoisesta säästä, teekupillisesta parvekkeella. Mutta se on ehkä enemmän filosofista (ai kun kuulostaa hienolta :D), stressaan herkästi ja pyrin vähentämään siitä + saamaan mielenrauhaa. Ehkä ne kauniit asiat auttavat kaltaistani esteetikkoa keskittymään siihen hetkestä nauttimiseen, mutta eivät ne välttämättömiä varmastikaan ole (etenkään sellaiselle jolle asioiden ulkonäkö ei merkitse mitään).
ellei se ole kontrastoitunut rumaan? Pitää olla kokemus rumasta, että kaunis on elämys?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö yksi antiikin kolmesta hyveistä ollut kauneus?
ja elän ehkä juuri nyt elämäni onnellisimpia hetkiä.
En nauti sisustamisesta enkä tykkää hankkia mitään turhanpäiväisiä tavaroita. Tavarat (eli krääsä) tekee elämästäni kaoottisen.
Silti nautin siitä kun koti on puhdas.
Olen enemmänkin sellainen vanhanaikainen mummonmökki tyylinen ihminen. Käytän huonekkalut loppuun, en hanki turhaa tavaraa tai sisustusesinettä. Nautin puutarhan hoidosta (hyötypuutarha!! :)) ja luonnosta. Käymme viikonloppuisin mökillä (jossa on kaivo ja kaasuhella) lähinnä voimauttamassa arkea. Tuo mökki on täysi työmaa varsinkin kahden vaippaikäisen kanssa mutta en tiedä mikä siinä niin viehättää.
Kaunis ympäristö tietenkin saa mielen lepäämään, mutta enemmänkin minulle onnen avain on se että saan hetkeksi arjen seisautettua ja unohdettua kiireen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ellei se ole kontrastoitunut rumaan? Pitää olla kokemus rumasta, että kaunis on elämys?
ap
Tavallaan kyllä, samoin kuin ihminen ei tietäisi mitä on kirkas jos ei olisi välillä pimeää, tai ei tietäisi mitä on hyvä olo jos ei olisi joskus ollut huonompi olo.
Pääsääntöisesti kyllä katsoisin että jos ihmisellä on ongelma hetkeen asettumisessa, niin on virhe lähteä etsimään ratkaisua ulkopuoleltaan. Ja vielä pahempi se että jos jää ulkoisen ympäristön muutosmahdollisuuksien ehkä puuttuessa harmittelemaan että en voi mitään koska ympäristöni on mitä on. Kauneutta sitä paitsi löytyy pienessä mittakaavassa rumankin betonilähiön keskeltä jos osaa katsoa - pieniä kukkia kesän niityllä, lumihiutaleita kimaltamassa kuunvalossa, lintujen laulua ja purojen pyörteitä. Se vaatii vaan päätöksen pysähtyä ja katsoa, sen sijaan että kulkisi ohi niistä pienistä kauniista yksityiskohdista muuta ajatellen.
En varmaan ole ainut. Sisustusta mietin aika tarkkaan, ei ole aivan sama millaiset verhot tai sohva omassa kodissa on.
On myös ilahduttavaa katsella omia kauniita lapsia, jotka on puettu nätisti.
Entä sitten koira, senkin valitsin osittain ulkonäön perusteella. Tosin varmasti olisi sama minkänäköinen koira olisi, oma koira on aina suloinen.
Mutta tästä koirasta nyt saan muiltakin positiivista kommenttia, enkä väsy katsomaan koiran touhuja tai vaikka nukkumista.
Mutta en voisi millään väittää, että se tekisi minut onnelliseksi. Tekee ehkä himpun tyytyväisemmäksi ja rauhallisemmaksi. Mitä olisin vaikka kammottavan sisustuksen ja sotkun seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuu ns. mielenmaisemassaan, oli se sitten kaupunki tai maaseutu tai mikä vaan. Jollekin se on meri, toiselle järvi, toiselle vuoret, toiselle koivut, jollekin mainosten neonvalot tai näkymä yli kattojen jne.
menneitä asioita, mutta nautin kauniista ympäristöstä. Tulen tosi onnelliseksi, jos saan kotona jonkun ongelmapaikan kivan näköiseksi tai jos saan hankittua jonkun kauan toivotun tavaran tai huonekalun.