Viha

Samalla kadulla asuu pyörätuolissa oleva lapsi, joka on tietysti sympatian (ja säälin) kohde.



Meidän lapsemme ei ole pyörätuolissa, mutta muuten erityislapsi, mutta sitähän ei tarvitse ymmärtää. Mitä silmä ei näe, sitä aivo ei ymmärrä.



Vihaa on tihkunut niskaan heti siitä lähtien, kun lapsi lähti liikkumaan. Mitä ikinäkään tapahtuu, se on meidän lapsen syy. Siitä huolimatta vaikka ei olisi ollut koko maassa tapahtuma-aikaan.



Naapurit syyttävät, jotkut eivät tervehdi, jotkut muka ymmärtävät, mutta se vihan määrä, mikä ihmisillä on, on ihan uskomaton. Ja se voidaan kohdistaa ihan luulon varassa ilman aikomustakaan keskustella tai selvittää tapahtumien todellista laitaa. Se, että joku voi avoimesti vihata lasta, on hyvin merkillinen asia. En ole vielä oppinut ymmärtämään sitä.