Muita jotka inhoavat olla yksin kotona (etenkin iltamyöhällä ja yöllä)?

Luulen että johtuu siitä kun itse olin läpi kouluiän päivät pitkät (ja paljon öitäkin) yksin kotona..muistan aina sen turvattoman tunteen mikä lapsena silloin oli kun piti käydä yksin nukkumaan ja herätä aamulla yksin.

Mutta se riippuu paikasta. Mökillä, vanhempieni luona ja edellisessä asunnossa oli karmiva ja pelottava fiilis. Nykyisessä kodissa on pehmeä ja turvallinen fiilis, ei pelota ja tunnen ystävällisen/rakastavan tunnelman.



Oli sitten feng shui, henkimailman kepposia taikka oma mielikuvitus niin koen näin. :)

Kerrosatalossa en pelännyt yhtään, mutta omakotitalossa en osaa edes nukkua yksin...

tilanne muuttui paljon, kun tuli ero, meni ehkä vuoden verran, että opin nauttimaan yksinolosta.

Ei voi pelottaa, kun yksin asuu, eihän tuolle mitään voi tehdä. Joskus on vähän inha olla, jos ulkoa kuuluu kolinaa, jokin raapii seinää, tai kiipeää katolle. Tosin varmaankin se on naapurin kissa.

Korvessa asun, joten ei ihan heti humalainen naapuri ainakaan erehdy väärälle ovelle kolistelemaan.

Luulen, että jossain kaupungissa mua pelottaisi vielä enemmän, vaikka moni on mulle sanonut, ettei asuisi yksin täällä.

Minä olen asunut yksin 19v saakka (nyt 30v). Illat ja yöt on parhaimpia, varsinkin yöt. Kiva mennä kesä- tai syysyönä parvekkeelle, kuunnella miten kaupunki on hiljainen. Kaduilla kulkee vain tuuli ja pari kuivaa puunlehteä. Illalla ja yöllä minä olen virkeimmilläni. Nytkin piristää kun aurinko vihdoin laskee.



Jos minä saisin valita kelin joka kestää ikuisesti niin se olisi lämmin ja pimeä kesäyö, kuutena päivänä viikossa. Aurinko nouskoon muutamaksi tunniksi taivaalle vaikka sunnuntaisin.

Mulla on ristiriitainen tilanne. Toisaalta rakastan yötä: on hiljaista ja rauhallista, ja pimeää. Mahtavaa olla koneella, kesäisin istuskella parvekkeella ihanan viileässä ilmassa ja katsella satunnaisia ohiajavia autoja.



Vietän elämäni muutenkin aika lailla öisin, heräilen kahden maissa päivällä ja nukkumaan menen neljältä, viideltä. Mutta ongelma tulee siinä, että pelkään olla yksin pimeässä.



Tulee usein sellainen olo, että ihan oikeasti kämpässä on joku toinenkin. Lisäksi makkarin ovi ei mene kunnolla kiinni, vaikka kuinka riuhtoo - ja se loksahtaa sitten parin tunnin päästä itsestään kiinni, ja tähän tulee todella usein herättyä. Ei varmaan tartte sanoo että pulssi on aika korkealla silloin.



Plussana mulla on vielä ns. 333-aikasyndrooma. Katson oikeasti todella harvoin kelloa, ehkä muutaman tunnin välein. Saatan tulla koneelle, katsoa että kello on yhdeksän, pelata vähän, katsoa videoita, tehdä kaiken tämän vilkaisemattakaan kelloon. Ja sitten kun satun kurkkaamaan tuohon ruudun alareunaan, niin siellä on 3:33 vastassa.



Olen pistänyt noita parin kuukauden ajalta ylös: olen useamman tunnin kellonkatsomistauon jälkeen vilkaissut kelloa 3:33 26 kertaa nyt tänä aikana.



Vaikka en taikauskoinen olekaan, niin kyllä siinä rupeaa mielikuvitus laukkaamaan, kun kello ei ikinä ole vaikkapa 2:49, 3:25, 3:50 tai jotain muuta siinä kahden ja neljän väliltä, vaan se on aika lailla poikkeuksetta 3:33.



Tiedän että monet näkevät kellossa aikaa 3:33, ja monilla syynä oletukseen, että se on 3:33 kun he katsovat sitä, on siinä, että he eivät huomioi tai muista jos sattuvat vilkaisemaan kelloa vaikka 3:05. Kukapa muistaisikaan?



Mutta mä en oikeasti katso sitä kelloa, ja jos vaikkapa pelaan, ei ole mitään mahdollisuuttakaan kellonajan näkemiseen. Sitten kun pelin lopetan ja vilaisen kelloon niin mitäs siellä näkyykään, 3:33.



Sydärin meinasin saada eilen, kun tuli vahingossa klikattua screameria. Eli siis normilinkkiä, jonka joku pistää vaikka otsikolla "kato nyt mikä kuva, ei hitsi" ja sitten siellä on se kammottava tyttö ja jumalaton kirkuminen vastassa.



Katsoin kelloa peläten, että se on 3:33, ja se oli helpotuksekseni jotain 2. Päätin, että jos tänään tulee vielä vilaistua kelloa 3:33, niin rupean riehumaan.



No, olin sitten pari tuntia lähes kuset housussa, ajattelin koko ajan että älä katso kelloa, älä katso kelloa, älä katso kelloa. Pelailin vähän, katoin parit videot, ja sitten katse kävi nanosekunnin ajaksi ruudun alareunaan. 3:34:02. Oli niin lähellä, etten ruvennut kiljumaan. Sitten vielä kun olin juuri nukahtanut, tuo makkarin ovi pamahti.



Mä tuun oikeasti hulluksi täällä. Ideaalitilanne olisi se, että kämpässä asuisi joku toinen samanlainen. Olisi se turvallisuudentunne, kun viereisessä huoneessa on toinen ihminen, mutta samalla oma rauha, kun hänkin nauttii siitä yksinäsiyydestä.

Kun erosin aviomiehestäni, paniikki iski ensin. Pikkuhiljaa totuin siihen.



Nyt uudessa suhteessa ja uudessa (minulle) asunnossa en kestä olla yksin yötä.

Mä herään myös tosi usein klo 3.33!

kerran junalla tampereelta kolariin ja heräsin yöllä kattomaan kelloa ja oli tasan 3.33.



Asutaan paikassa johon kuuluu junan ääni ja mietin että meneekö tuohon aikaan juna niin että herään siihen, mutta kun näitä heräilyitä sattuu muissakin paikoissa.



Olen yrittänyt etsiä tuolle luvulle jotain selitystä, mutta en ole löytänyt. Kaverini muutti asumaan taloon jonka numero on 333, mutta silti heräilyt jatkuu...





Niin ja ap:n aiheeseen, ahdistun todella yksin olosta joskus harvoin nautin. Mulla diapami auttaa :)



11

Mehän passattais kämppiksiksi, kun mäkin elän öisin. Paitsi etten mä diggais niinkään siitä kaupungista.

t.6

jossa on aika mielenkiintoista olla yksin öisin.