Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävästä menee maku..
27.02.2012 |
Olen todennut, että olen ehdoton luonne ja kun menetän luottamukseni johonkin ihmiseen, vaikka kuinka läheiseenkin, en enää pysty palauttamaan sitä tunnetta mikä ystävyyteen vaaditaan. Olen tässä asiassa tullut aiempaakin ehdottomammaksi ja kaksi vanhaa ystävää saa jäädä nyt tämän mietinnän tuloksena. Ei kaduta ollenkaan, ja asenteekseni tuntuu muotoutuneen näin aikuisella iällä ennemminkin "aika aikaa kutakin" -motto. Vielä aiemmin yritin aina tavoitella sitä vanhaa hyvää fiilistä epäluotettavaksikin osoittautuneiden ystävien kanssa, enää en katso että siihen olisi erityistä syytä.
Kommentit (19)
ole oikeita ystäviä koskaan ollutkaan tai sitten sinä et ystävyyden määritelmää ymmärrä. Sillä ystävät ymmärtävät toisiaan, hyvinä ja huonoina aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yli laidan vaan, jos ei ole täydellinen. Mitään sekundakamaa ei hyväksytä, laatuvaatimukset tiukkana vaan. Virheitä ei suvaita. Se on nykyajan ""ystävyyttä"".
Olemme ehkä sopineet jossain elämänvaiheessa yhteen, hyviksikin ystäviksi tulleet, mutta enää ei löydy yhteistä säveltä. Ja kun yritämme tavata ja olla kuin ennenkin, mulle tulee vaivaantunut ja kiusaantunut olo. Joskus petyin molempiin ja olen todennut, että luottamus ei vaan enää palaudu satunnaisista hyvistä hetkistä huolimatta.
ystävälläsi on lapsia ja sinulla ei tai toisinpäin? Elämänvaihe voi väkisin ajaa hetkeksi erilleen mutta oikeat ystävät löytävät sävelen myöhemmin uudelleen. Mutta eri asia jos luottamus on petetty "vakavasti".
Mutta se on alleviivannut sen, ettei yhteistä säveltä löydy siitä huolimatta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksa enää aikuisena, isohkon perheen äitinä, venyä ihme temppuihin ns. ystävien takia. aiemmin en ajatellut että esim. vierailujen pitäis olla jotenkin vastavuoroisia mut nyt on alkanut vuosien myötä ärsyttää monet asiat ja oon opetellut sanomaan ei ja asettamaan oman perheen tarpeet etusijalle.
ystävät oli mulle aina tosi tärkeitä mutta niin se on että jos ei olla enää mistään samaa mieltä eikä ole mitään yhteistä niin aika vaikea sitä ystävyyttä on enää pitää yllä. kun se perustuu vaan sille että meille on kiva tulla kylään kun laitan pöydän koreaksi viis kertaa päivässä. mutta sit ei muuten pidetä mitää yhteyttä jne. joten olen tullut siihen tulokseen että tällaisia ystäviä en tarvii ja käytän aikani mieluummin oman perheen huoltamiseen ja kestitsemiseen, kuin vieraiden. meitä kun ei sit kuitenkaan koskaan kutsuta vastavierailulle.
No mutta on sanomattakin selvää, että silloinhan ette ole oikeita ystäviä koskaan ollutkaan tai sitten sinä et ystävyyden määritelmää ymmärrä. Sillä ystävät ymmärtävät toisiaan, hyvinä ja huonoina aikoina.
havahduin siihen itsekin. Oikeat ystävät ovat luotettavia ja antavat jotain muutakin itsestään kuin pas*aa naamalle. Olisi pitänyt tajuta se jo alussa. Tosin se kalseampi kohtelu ja itsekkyys taisi tulla kuvioihin myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
venyn ja paukun ystävyyden nimissä olkapääksi, lastenhoitoavuksi, kyydiksi, seuraksi ja ties miksi, mutta sitten kun vuosien aikana saat vastapuolelta osaksesi pelkkiä ohareita, palveluksien pyytämisiä. Kivoin ohari oli matkan peruminen 2h ennen kuin ois pitäny olla satamassa "emmä jaksakaan lähteä".Ei koskaan vastavuoroista olkapäätä, ei puhettakaan mistään pikku avusta jne. Kun kerran mun luottamus petetään ja matto vedetään kunnolla alta niin paluuta ei enää ole. Turha sitten ihmetellä ja ruikuttaa kun vuosia ollaan pidetty mua itsestäänselvyytenä.
ap puhui luottamuksen menettämisestä
Itse olen myös sellainen että kun kerran loukataan kunnolla niin on turha enää yrittää päästä takaisin suosioon. Näin kävi hyvälle ystävälle jonka kans olimme lähes päivittäin tekemisissä. Jossain vaiheessa hän alkoi vokottelemaan minun miehiäni, vaikken itsekään vakavasti heidän kanssaan seurustellut. Pari kertaa annoin mennä läpi sormien, mutta lopulta tilttas. Nykyisin enää vain moikataan. Vielä 10-vuodenkin jälkeen hän etsii elämänsä miestä.
Osaan kyllä olla hyvä ja lojaali ystävä kunhan minullekin ollaan.
yli laidan vaan, jos ei ole täydellinen. Mitään sekundakamaa ei hyväksytä, laatuvaatimukset tiukkana vaan. Virheitä ei suvaita. Se on nykyajan ""ystävyyttä"".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle, aika kovin syytöksiä ystäviään kohtaan. Voitko kertoa tarkalleen mitä he ovat tehneet, kun ovat luottamuksesi pettäneet?
yli laidan vaan, jos ei ole täydellinen. Mitään sekundakamaa ei hyväksytä, laatuvaatimukset tiukkana vaan. Virheitä ei suvaita. Se on nykyajan ""ystävyyttä"".
Mun ystäväksi luikerteli oikea niljakas käärme,joka puheillaan ja teoillaan poltti välit myös muihin yhteisiin kavereihimme.Just puhuimme,ettei mikään tule enään olemaan kuin ennen,mutta joku tuolla sen sanoikin,aika aikaansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ihme ettet halua olla ystävä. Mitä tapahtui ap?
Tuin ja kuuntelin kaikki hänen murheensa. Hän oli vähävarainen ja annoin hänelle lasten pieneksijääneitä, mutta siistejä vaatteita, paljon oli laatumerkkejä. Annoin omiakin vaatteita kolme jätesäkillistä, kaikki lähes kuin uusia kunnoltaan ja merkkituotteita. Mitä enemmän tein hänen puolestaan asioita, sitä enemmän hän alkoi käyttää minua hyväkseen. Lopulta hän lähenteli miestäni ja yritti saada häntä ihastumaan itseenä käyttäen seksiä aseena.
Jäi kiinni, kun mieheni lemppasi hänet ulos asunnostamme tuon yrityksen jälkeen. Aneli minulta anteeksipyyntöä, valehteli kaikenlisäksi asioita siihen päälle, ja poissaollessani (tiesi että olen poissa ja mieheni kotona) yritti päästä mieheni juttusille taas niissä merkeissä.
Se siitä ystävyydestä! Enää ei olla tekemisissä, kun en halua, eikä miehenikään halua. Halveksii vain tuollaista vosua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsessännehän ei milloinkaan ole ollut mitään vikaa?
Voi olla, että ystävänne ovat teihin, hyvät puhtoiset mammat, ihan yhtä tylsistyneitä kuin te heihin. Hyvin usein siihen välien viilenemiseen tarvitaan kaksi ihmistä.
Tuin ja kuuntelin kaikki hänen murheensa. Hän oli vähävarainen ja annoin hänelle lasten pieneksijääneitä, mutta siistejä vaatteita, paljon oli laatumerkkejä. Annoin omiakin vaatteita kolme jätesäkillistä, kaikki lähes kuin uusia kunnoltaan ja merkkituotteita. Mitä enemmän tein hänen puolestaan asioita, sitä enemmän hän alkoi käyttää minua hyväkseen. Lopulta hän lähenteli miestäni ja yritti saada häntä ihastumaan itseenä käyttäen seksiä aseena.
Jäi kiinni, kun mieheni lemppasi hänet ulos asunnostamme tuon yrityksen jälkeen. Aneli minulta anteeksipyyntöä, valehteli kaikenlisäksi asioita siihen päälle, ja poissaollessani (tiesi että olen poissa ja mieheni kotona) yritti päästä mieheni juttusille taas niissä merkeissä.
Se siitä ystävyydestä! Enää ei olla tekemisissä, kun en halua, eikä miehenikään halua. Halveksii vain tuollaista vosua.
Mieleeni on jäänyt vuosia vuosia sitten lukemani artikkeli ystävyydestä. Asiaa tutkineen asiantuntijan mukaan ystävyyttä ei mitata ajalla vaan laadulla. Ja laatu ei tarkoittanut mitään, että meillä on aina niin hauskaa ja mielipiteet on aina ihan samat- vaan jotain syvällisempää. Siinä sanottiin, että ystävyys on voinut olla todella hyvää vaikka se ei ollut ikuista.
Itseäni se on lohduttanut, sillä olen menettänyt muutamia rakkaita ystäviä elämänvarrella, enkä olisi oikein päässyt niistä yli. Yksi ystävyyssuhde on nuoruusajoilta, toinen ajalta jolloin aloin perustaa perhettä. Muutamia hyviä työssä solmimianu ystävyyssuhteita olen menettänyt muuttojen ja elämäntilanteiden muuttuessa.
aitoa Jenkkiä, siitä ei mene maku niin nopeasti!
Heikkoina hetkinä ajattelen, että olen muka jotenkin liian ehdoton, että oishan tääkin pitänyt vaan voida antaa anteeksi, mutta ei helvetti, ei sitä ihmistä voi enää kunnioittaa kuitenkaan.