Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huoh. Turhauttaa nämä ystäväsuhteet..
27.02.2012 |
Meitä ystävyksiä on jonkun verran, ollaan kaikki oltu samassa lukiossa ja siitä asti pidetty yhteyttä toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Nyt alkaa taas ahdistamaan tämä yhteydenpito useammankin kanssa.
Itse olen saanut esikoiseni 20-vuotiaana vuonna 2005. Seuraavana vuonna meille syntyi kaksoset. Enempää lapsia meillä ei ole eikä tule (koska en niitä enää voi saada). Olin ensimmäinen ystäväpiiristä, joka sai lapsen. Ystävät kävivät baareissa ja viihtyivät. Käytiin me välillä yhdessä kahvilla ja vierailtiin puolin ja toisin, mutta yleensä ehtona oli, että minun piti tulla ilman vauvaa. Sitten kun kaksoset syntyi niin ei moneen kuukauteen nähty juuri kenenkään kanssa sillä he eivät halunneet tavata lapsiani, jätin siis useimmiten menemättä, joskus toki kävin.
Nyt kun ystäväni ovat alkaneet saamaan vauvoja ja ovat itsekin äitejä niin he eivät voi mennä minnekään ilman lasta! Enkä siis todella pyydä mitään baarireissuja tms, mutta kyllä nyt 2v pärjää yhden teatteri-illan isänsä kanssa! Nyt mulle on sit loukkaannuttu etten ymmärrä heidän elämäntilanteitaan, kun muutaman kerran vuodessa kysyn mukaan teatteriin tai elokuviin tai syömään.
Toinen ystäväni taas olettaa, että minä olen halukas hoitamaan hänen 1-vuotiastaan ihan milloin vain, kun omat lapseni ovat jo niin isoja, että jaksanhan minä viikonlopuksi ottaa hänen lapsensa hoitoon, että pääsevät miehen kanssa juhlimaan. Juu, voin hoitaa esim. muutaman tunnin tai puolipäivää, mutta koko viikonlopuksi en ota. Tästä sitten sanotaan, että olen itsekäs.
Ystäväni eivät aikoinaan koskaan hoitaneet minun lapsiani, miksi minun pitäisi hoitaa heidän lapsiaan. He halusivat tavata minut pääsääntöisesti ilman lapsiani, nyt minä en voi tavata heitä ilman heidän lapsiaan.
Ymmärrän kyllä, että olemme kasvaneet ja heiltäkin se villi nuoruus on takana eikä heitä silloin bilevaiheessa lapset kiinnostaneet. Mutta kuinka he voivat edelleen vaatia, että kaiken pitää mennä heidän tahtonsa mukaan. Kuinka he ovat voineet unohtaa ne kaikki sanansa, jotka minua loukkasivat ja vaatia minua nyt täysin elämään heidän vauvaelämänsä ehdoilla.
Olen puhunut näistä asiosta muutaman kanssa, mutta he eivät tunnu ymmärtävän mitä tarkoitan. Ymmärrättekö te vai olenko vaan itsekäs tms? Ja kyllä, olen loukkaantunut, ehkä osittain suottakin.
Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet.
Kommentit (8)
ex-ystävälleni, nykyään siis ex, älä ota lapsia mukaan. Meitä oli 3 - 7 naista, kaikki lähdössä bilettää ja tämä yks toi aina joko 1, 2 tai kaikki 3 lasta mukanaan. Silloin ei saanut soittaa kovaa musiikkia ja jokaisen piti osallistua lastenhoitoon, jos ei muuta, niin sylissä piti pitää ja leikkiäki. Ei kiitos.
Joten 2 illan jälkeen sanottiin olet tervetullut mutta ilman lapsia. Ja arvaa mitä ? Ei uskonut. Joten yhden kerran suorastaan heitin hänet ulos lapsineen. Tosin lapset olivat sotkeneet mustikkahillolla sohvan tässä välissä, jota kukaan ei ole vieläkään tänä päivänä korvannut.
Joten jos et aikoinaan ole saanut tulla lasten kanssa heidän seuraan, se johtuu tästä : kukaan ei ollut kiinnostunut lapsistasi. Eikä se ole kenenkään syy.
Jos ystäväsi haluaa jatkuvasti työtää lastasi hoitoon, valehtele. Sano että teille tulee anoppi kylään, naapurille iltaa istumaan, lapsilla oksennustautia. Maailman on täynnä tekosyitä. Se että sanot ei kiitos on kovaa tekstiä. Valehtelu huomattavasti helpompaa ja kyllä jäät jossain vaiheessa kiinni. Silloin voit sanoa koko syyn. Ja myös syyn valehteluun. Usko pois, kun olet 10 krt kieltäytynyt, alkaa kysymään jotain toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teini-iästä aikuiseksi kasvamassa olevia pimuja ei paljon kiinnosta lapsikyläily. Sen ymmärrän.
Mutta on oikeasti hemmetin tökeröä tyrkyttää lastaan ystävälle hoitoon, jos itse ei ole pätkääkään vastavuoroinen. Minusta sinun ap ei missään tapauksessa pidä mennä keksimään mitään tekosyitä ja valehtelemaan moisille törpöille mitään, vaan sanot ihan suoraan, että Hei: minä hoidan lastasi vain, jos sinä hoidat minun lapsiani vastavuoroisesti.
Sellainen tietysti voisi olla sinullekin ok, vai mitä?
Tosin epäilen, että ko. kaveri tuskin ottaa kolmen lapsen (olkoonkin 5-6 -vuotiaita) kööriä yökylään, mutta totta kai se sitten edellyttää tuollaista, koska mitä hyötyä sinulle olisi vain yhden lapsen hoitoon saamisesta...
Pointtina on, että kaverisi ovat lapsellisia ja typeriä ja yrittävät hyväksikäyttää sinua. Älä suostu. Tapella ei tarvitse, pidät vaan kiinni aivan normaaleista käyttäytymistavoista, joihin kuuluu kyllä VASTAVUOROISUUS.
Mutta kun ei voitu käydä edes päivällä kahvilla niin, että minulla olisi ollut nukkuva vauva vaunuissa. Ymmärrän täysin sen, ettei mihinkään bileisiin tms. voi lasta viedä! Eikä minua ne bileet suoraan sanottuna kiinnostaneet silloin eikä nytkään.
Kuten sanoin, voin hoitaa muutaman tunnin, mutta yökylään en ota 1-vuotiasta. Ystäväni eivät ole koskaan hoitaneet minun lapsiani, joten ei voi vedota vastavuoroisuuteenkaan.
Olen todella pohtinut onko tämä meidän ystävyytemme tämän arvoista. Olen löytänyt vuosien varrella äitipiireistä sellaisia ystäviä, joiden kanssa toimii vastavuoroisuus ja sellaisia ystäviä, joiden seurasta nautin.
Olen miettinyt jopa välien katkaisemista, mutta taas sitten mietin, että kymmenen vuotta ollaan jo vietetty yhdessä. Niihin vuosiin mahtuu hyviäkin hetkiä, olenko hullu, jos sanon ystävyyden irti. AP
Mutta kun ei voitu käydä edes päivällä kahvilla niin, että minulla olisi ollut nukkuva vauva vaunuissa. Ymmärrän täysin sen, ettei mihinkään bileisiin tms. voi lasta viedä! Eikä minua ne bileet suoraan sanottuna kiinnostaneet silloin eikä nytkään.
Kuten sanoin, voin hoitaa muutaman tunnin, mutta yökylään en ota 1-vuotiasta. Ystäväni eivät ole koskaan hoitaneet minun lapsiani, joten ei voi vedota vastavuoroisuuteenkaan.
Olen todella pohtinut onko tämä meidän ystävyytemme tämän arvoista. Olen löytänyt vuosien varrella äitipiireistä sellaisia ystäviä, joiden kanssa toimii vastavuoroisuus ja sellaisia ystäviä, joiden seurasta nautin.
Olen miettinyt jopa välien katkaisemista, mutta taas sitten mietin, että kymmenen vuotta ollaan jo vietetty yhdessä. Niihin vuosiin mahtuu hyviäkin hetkiä, olenko hullu, jos sanon ystävyyden irti. AP
Minusta sinä olet nyt sellaisessa tilanteessa, että tulet "luonnollisesti" kasvamaan eroon tuollaisista "ystävistä" melko pian.
Anna ajan kulua tekemättä itse mitään ja katso, kuinka moni on oikeasti halukas ottamaan sinuun yhteyttä vain, koska haluaa tavata juuri sinut eikä sen takia, että toimisit esim. itsestäänselvyytenä lapsenlikan roolissa heidän elämässään.
Tunnepuolella se kirpaisee, kun monivuotiset ystävyyssuhteet loppuvat noin (kokemusta on), mutta toisaalta, mitä järkeä on jatkaa sellaista ihmissuhdetta/sellaisia ihmisstuheita, josta/joista saa itse aina vain pahan mielen?
ei kestä erilaisia elämäntilanteita, ei se mitään ystävyyttä koskaan ollutkaan :(.
Mulle kävi samalla tavalla. Sain ekan lapseni 22-vuotiaana, eipä sen jälkeen "ystävistä" kuulunut. Eivät kyllä ole vieläkään alkaneet lisääntyä, ihme kyllä, vaikka tästä on aikaa jo kymmenen vuotta, ja ollaan siis 32-vuotiaita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin sävy oli toinen, mutta sama asiasisältö. Älä jaksa marista enää!
Mutta toisaalta "kiva" kuulla, etten ole ihan yksin pohdintojeni kanssa. AP
Alue: Aihe vapaa
todella harmillinen tilanne.. Silloin kun sinä ja miehesi teitte ensimmäisinä lapsen, niin on ihan ymmärrettävää että ystäviäsi ei kiinnostanut vauvajutut koska heillä oli eri elämäntilanne..
Ymmärrettävää että halusivat viettää nuoruuttaan, ja hyvä kun viettivät. Toisaalta mietin, että ovatko he aitoja ystäviä sinulle, jos heitä ei lapsesi näkeminen silloin kiinnostanut yhtään, vai ovatko he ns pinnallisia ystäviä. Sillä kyllä tosiystävä tukee tuossa tilanteessa, vaikka saisikin nuorena lapsen jos on vaan aito ystävä.
Mutta nyt.. Olen aivan varma että jossakin vaiheessa (parin vuoden sisällä) he HALUAVAT lähteä johonkin ilman lapsiaan, odota vaan.. Mutta ystäväsi vaikuttavat todella epäreiluilta, miettisin sinuna ovatko he ystävyyden arvoisia.. Ja se joka olettaa että vahdit hänen lastaan koko viikonlopun, sano hänelle suoraan.. tai kysy häneltä otatko minun lapseni ensi viikonlopuksi hoitoon, ja odota hänen vastaustaan :)