Saako miehesi lukea sähköpostisi ja tekstiviestisi?

En sais minäkään lukea kenenkään tuotoksia, mutt vannomatta paras, saattaisin olla joskus niin idari, että kuitenkin lukisin.

Miksi pitäisi? Ei minua miehen sähköpostiliikenne edes kiinnosta, omassa on tarpeeksi.

Enkä minäkään lue miehen viestejä ilman lupaa

Minusta se on väärin ennen kaikkea niiden viestien kirjoittajia kohtaan. He ovat osoittaneet asiansa minulle eivätkä miehelle ja minulle.

lähinnä tekstiviestit koska mies ei käytä tietokonetta ollenkaan.

kun ei ole mitään salattavaa mutta ei sitä miestä näytä kiinnostavan. Jos mies on koneella niin pyydän joskus katsomaan onko mun sähköpostiin tullu joku tietty juttu...

Sähköposteihin tiedetään toistemme tunnukset ja salasanat, tosin tarvetta ei ole koskaan ollut käydä lukemassa. Sama homma txt kanssa. Välillä pyydetään toinen toistamme katsomaan mitä viestiä tuli. Ei tähän asti ole koskaan ollut mitään "salaista" tai yksityisluontoista.

Mutta jos on selvää, että toinen valehtelee ja salailee, niin asia on vähän eri. Saa narautettua samantien ilman mitään vääntöjä. Mulla taas ei ole mitään salattavaa.

Mutta ei ole kysynyt.

Ne ovat yksityisiä viestejä, kuten postit. Ei minun tarvitse todistella viattomuuttani tuolla tavalla.

lukea jos haluaisi. Siis yksityis meilini ja tekstarini.

Työsähköpostia ei saisi edes halutessaan lukea, koska minulla on vaitiolovelvollisuus.



Mutta siis ei ole mitään yksityispuolella salailtavaa, emme kuitenkaan lue toistemme viestejä, ellei toinen nimenomaisesti pyydä niin tekemään.

poistan aika hanakasti kaikki sellaiset viestit joissa on jotain todella henkilökohtaista. Homma ei vaan toimi toiseen suntaan enää.



Ennen sain lukea eikä ollut ongelma, sitten jäi kiinni flirttailusta toiselle naiselle enkä sen jälkeen ole lukenut, enkä usko että saisinkaan lukea. :(

saisi. Eipä ole mitään salisuuksia minulla eikä kukaan kavereista laita viestinä mitään yksityistä.

vaihtaisin tunnuksia eikä hän enää pääsisi meileihini. Hän lukee kaikki lähettämäni postit ja tekstarit myös. Hän on valitettavasti sairautensa vuoksi vainoharhainen ja pysyy tasapainoisena tietäessään kuka minulle kirjoittaa ja mitä. Kaikki oli erilaista ennen kuin mies sairastui. En nykyisin myöskään käy missään vapaa-ajalla ilman miestäni ja hän vie minut töihin ja hakee sieltä. Itse on sairauseläkkeellä. Elämäni on ahdistavaa, mutta vielä enemmän pelkäisin jos lähtisin hänen luotaan. Tuskin olisin kauan hengissä.

mulla ja mun kultamussukalla ei ole mitään salattavaa tai salaisuuksia. No sitäkö se tarkoittaa, jos omat yksityismeilit pidetään omana tietonaan? Että automaattisesti huoraat pitkin kyliä?



Jos mun kaverien miehet tai naiset lukisivat minun nimenomaan kaverilleni lähettämiä viestejä, olis kyllä entinen kaveri.



Tää on taas sitä minä-minä-minä -idiotismia. Jos Maija laittaa mulle sähköpostia, että huomenna on lääkäri ja pelotta, että se kyhmy on pahanlaatuinen, niin tuskin Maija haluaa, että mun mies lukee viestin????



Teillä on velvollisuus ystäviänne kohtaan olla näyttämättä kaikkea rakkaille herra miehillenne.

mut kännykkä on kyl ihan mun oma.. mua ei kiinnosta sen sähköposti,ei mun tarvii nähä sen työasioita,jotka ei mulle kuulu mm luottamusmieshommat jne.. mä pystyn ihan avoimesti mun työjuttuja näyttää kun oon ihan yrittäjä itseni kanssa. Ja mies on mun mukana keikoilla ja mm hoitaa firman tilaukset minähän en taistele toin exelin kaa yhtää enempää.

lupaa ei pitäisi saada, koska rikkoo lakia. VAikea tilanne jos puoliso kiristää tunnukset ja tekee näin asiasta luvallista. Ei ole suhde kovin vakaalla pohjalla. Kyllä toista voi kuitenkin petkuttaa vaikka postia saisi lukeakkin. Itse kunnioitan ja kannatan yksityisyyttä. Se on eri asia kun salailu

Puhelin on tuossa pöydällä usein, ja tiedän että hänellä on ollut erään meispuolisen työkaverinsa kanssa jotakin sellaista yhteydenpitoa, joka ei erityisesti miellytä minua. En ole katsonut aiheelliseksi puuttua hänen viesteilyynsä, ja jos niin tekisin, niin näkeväthän he töissä kuitenkin lähes joka päivä. Kumpikin heistä on pitkälle koulutettu ammattilainen, joten ei heidän edesottamuksiaan töissä kukaan seuraa hetki hetkeltä.



Kerran tämä herra musiikinjohtaja soitti vaimolleni illalla ja puhui pitkän puhelun, jonka sisältö vaikutti henkilökohtaiselta. Tahdikkaasti poistuin paikalta. Kävelin tunnin lenkin, ja puhelu oli yhä käynnissä, kun kotiuduin. Esitin melkoisen tiukkoja kysymyksiä vaimolleni ja huomautin, että henkilökohtaisten asioiden hoitelu työkaverien kesken ei ole ammattietiikan mukaista, paitsi siinä määrin kuin se välittömästi vaikuttaa työskentelyyn. Muistin myös mainita, että meidän suhteemme ei ole ollut erityisen hyvässä jamassa aikoihin ja kysyin, että mitenköhän sitä parantaa se, että miespuoleinen työkaveri soittelee henkilökohtaisia asioitaan vapaa-aikana vaimolleni. Taisinpa myös ehdottaa, että vaimoni välittäisi sellaiset terveiset, että henkilökohtaisia ongelmia ei suoranaisesti hoideta työkaverien. Sitä varten on ammatti-ihmiset ja heidän ammatissaan työnohjauspalvelut.



Toivon puolisoni oivaltaneen, että jos on ihan pakko hölmöillä, se on parasta hoitaa niin, etten minä tiedä. Tämä sisältää sen ajatuksen, että raskaampi hölmöily todennäköisesti käy ilmi lopulta. Toivon myös hänen ymmärtävän, että jos hölmöilyä tulee tietooni, en sulata sitä toista kertaa tällaisella määrätietoisella keskustelulla. Sen jälkeen käydään jo vakavaa keskustelua parisuhteen tulevaisuudesta ja tarpeen vaatiessa voin pyytää häntä myös pohtimaan, onko hänellä resursseja tehdä työtään vaikeuksissa olevien ihmisten parissa. Tämä on siis puoliavoin uhkaus, että tieto epäasiallisesta käytöksestä voi päätyä heidän yhteiselle työnantajalleen melkein vahingossa. Kuulostan ehkä julmalta, mutta olen ollut hiukan vastaavissa työtehtävissä itse ja nähnyt, miten naimisissa olevat ihmiset muodostelevat pareja pitemmillä työmatkoilla ja kaukana kotoa pidettävissä tilaisuuksissa. Pyrin osoittamaan, että en ole sinisilmäinen, mutta hyväksyn asiallisen yhteydenpidon.



Meni nyt henkilökohtaiseksi tilittämiseksi. Lähtökohta on kuitenkin luottamus: tekstarit jne. ovat viestintäsalaisuuden suojaamia, eivätkä puolisot saa rikkoa salaisuutta omin luvin. Oma uskomukseni on, että jos puhelimeen alkaa tulla kovin arkaluontoisia viestejä, joita kenties odotetaan kovastikin, sitä puhelinta ei tavata jättää lojumaan mihinkään. Viesteihin taas vastataan oitis ja tekstareiden kanssa touhuamiseen voi liittyä käytöstä tai eleitä, jotka antavat jonkin vihjeen niiden sisällöstä.



Ja viime kädessä puolisolta voi kysyä, että mikä viesti tai sähköposti nyt tuli, kun se noin riemastuttaa. Se ei ole viestintäsalaisuuden rikkomista, vaan osoittaa puolison huomiointia. Jos saapunut viesti on asiallinen, eiköhän kysymykseensä saa vastauksen. Ja valehtelusta nyt tapaa narahtaa aika usein. En tosin väitä, etteikö joidenkin pokerinaama mahdollistaisi pitkää ja järjestelmällistä valehtelua, mutta jos sellaiselle on tarvis, asiat alkavat sotkeutua muutoinkin niin, ettei siinä enää parin tekstarin kyttäämisen kipeitä olla.



Yksityisyys olla pitää. Voihan siellä tekstareissa olla vaikka anopin terveystietoja. Ainakaan minä en halua kuulla niistä. Kyllä anoppi kertoo sen minkä haluaa minun tietävän. Sivusuhteilu antaa merkkejä ja olen varma siitä, että kyllä se käytöksessä näkyy.

Tosin emme ole koskaan sopineet tätä, mä kuvittelin että se olisi itsestään selvää.

Eikä minunkaan tulisi mieleenikään mennä luvatta lukemaan kenenkään sähköpostia tai tekstareita. Ei edes lapseni.