Kaksinaamainen ystävä?

Mua on alkanut ahdistaa eräs ystäväni. Olen hänet jo tuntenut toisen kaverin kautta useamman vuoden ajan, mutta läheisempiä ollaan oltu vasta pari vuotta. Tämä ihminen hurmasi mut alunperin sosiaalisuudellaan ja avoimuudellaan. Hän tuntui tosi luotettavalta ja sellaiselta ihmiseltä, joka sanoo suoraan, mitä on asioista mieltä ja that's it.



Ehkä vuosi sitten meille tuli kaveruuteen kupru, kun tämä ihminen suuttui mulle ihan triviaalista asiasta, eikä edes sanonut mitään, vaan murjotti ja jurnutti pitkän aikaa itsekseen, kieltäytyi tulemasta käymään jne. Loppujen lopuksi kysyin suoraan, mikä mättää ja siitähän se vyyhti sitten selvisi. Mulla jotenkin vaan meni luottamus tähän ihmiseen, kun olin pitänyt häntä nimenomaan tosi kypsänä ja rehellisenä persoonana. Se, että hän suuttui mulle tosi pienestä ja sitten vielä murjotti viikkokaupalla siitä, oli naurettavaa.



Olen jälkeenpäin huomannut, että hän useinkin kaunistelee totuutta ja muuntaa sitä itselleen suotuisaksi. En voi enää luottaa mihinkään, mitä hän sanoo, koska saattaa sanoa okei, ja sitten suuttua! Ja toisaalta en haluaisi häntä tuomitakaan sellaisesta, mitä en _täysin varmasti_ tiedä, aavistelen vaan!



Tämän purkauksen laukaisi nyt se, että lueskelin tuossa yhtä ketjua, johon olin aiemmin kirjoittanut, ja josta mua ei periaatteessa voi kukaan muu tunnistaa kuin tämä henkilö. Tai voisi pari muutakin ihmistä, mutta tämä ihminen on ainoa, kenen voin kuvitella kirjoittavan törkeyksiä nettiin ihan huvin vuoksi... Siis joku oli vastannut mun viestiini siinä ketjussa todella ilkeään ja vihjailevaan sävyyn (vastaaja selvästi tunnisti minut), ja epäilen tätä kaveriani. :((( Inhottavaa, mä vihaan kaikenlaista teeskentelyä, ja nyt tuntuu siltä, että joudun teeskentelemään itsekin, kun en voi häntä näistä mitenkään avoimesti syyttääkään. Enkä tietenkään _haluaisi_ häntä epäillä. :(