Lue keskustelun säännöt.
Nyt se on sit päätetty. Ei toista lasta meille :((
25.03.2012 |
Pitkän ja hartaan keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettei meille toista lasta enää tule. Yksi 8 vuotias löytyy.
Olen monta vuotta tätä toista toivonut ja mies välillä vihjailee siihen suuntaan ja välillä vastaus on jyrkkä ei.
Nyt päätin, että tätä ei enää jatketa (en enää jaksa tätä epätietoisuutta) vaan se keskustellaan halki nyt ja heti. Lopputuloksena oli, ei toista lasta meille.
Kirpase vaan niiiiiin paljon ja itkin melkein koko yön sen takia. Nyt otin kaikki pojan vanhat vaatteet ja lelut varastosta ja heitin pesuun. Myyn kaikki viimeisetkin kamat pois, jos nyt enää kukaan niitä edes huoli. Menkööt vaikka roskiin. Ehkä ois helpompi niin, niin ei tarttis katella niitä täällä enää...
No, ehkä oon hullu kun suren tällaista asiaa, mutta nyt vaan tuntuu pahalta. No, ei sen puoleen, eihän mulla ikinä mikään mene niin kun olen ajatellut. Elämä potkii päähän jatkuvasti eikä pohja näytä koskaan tulevan vastaan. Mietin vaan, että tässäkö tää mun elämä sitten olikin?
Sorry, oli vaan pakko purkautua jonnekin...
Kommentit (107)
Tuntuu pahalta puolestasi, itke tuskasi pois ja koita jaksaa. Oletko varma, ettet katkeroidu miehellesi myöhemmin ja suhde mene tämän takia pilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu pahalta puolestasi, itke tuskasi pois ja koita jaksaa. Oletko varma, ettet katkeroidu miehellesi myöhemmin ja suhde mene tämän takia pilalle?
Itse luultavasti katkeroituisin ja vihaisin miestäni.
katkeroidunko vai en, sen näyttää aika.
Nyt justu tuntuu vaan siltä, ettei mikään onnistu ja kaikki kääntyy mua vastaan. Tuntuu PAHALTA.
ap
hankala tilanne enkä osaa auttaa. Ymmärrän kuitenkin ap:n tuskan. Onneksi sentään on se yksi lapsi. Tutuilleni tuli avioero, kun mies ei suostunut edes yhteen lapseen.
Ja kun joku väitti, että 8 vuotta on liian iso ikäero, niin miten niin? Meillä lasten ikäero on 11 vuotta eikä ole ongelmia ilmennyt. Päinvastoin.
katkeroidunko vai en, sen näyttää aika.
Nyt justu tuntuu vaan siltä, ettei mikään onnistu ja kaikki kääntyy mua vastaan. Tuntuu PAHALTA.
ap
mitkä syyt sen takana ovat, että ei toista tehdä?
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän tulevaisuudensuunnitelmat on liian erilaisia.
katkeroidunko vai en, sen näyttää aika. Nyt justu tuntuu vaan siltä, ettei mikään onnistu ja kaikki kääntyy mua vastaan. Tuntuu PAHALTA. ap
mitkä syyt sen takana ovat, että ei toista tehdä? 4
kerron vaan sen verran, että mies luulee toisenkin lapsen olevan yhtä vaikea kun tämä eka (koliikkia, allegioita ja astmaa). Nyt myöhemmin oppimisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia.
Raha-asiat miestä huolestuttaa jos toista tehdään (kaikki hankinnat, äitiyslomat, hoitovapaat, hoitomaksut ym).
Tää oli päätettävä nyt koska olen itse kohta 40, joten on tässä ikäseikkain osasyysnä. Päätös on nyt tehty sen kanssa on nyt koitettava elää, tavalla tai toisella. Tulevaisuus näyttää sopeudunko tähän vai en.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe-elämän pitäisi olla sellaista, että ei tarvitsisi edes miettiä sellaista asiaa, aiheuttaako lapsi rahanmenoa tai muita vaikeuksia, sillä kuitenkin se RAKKAUS jota lapsi mukanaan elämään tuo on niin suurta, että ei sitä voi rahassa tai vaivannäössä mitata. Itse tulin "vahingossa" (edellinen lapsi oli IVF-lapsi) raskaaksi luomusti 38-vuotiaana, kun ei tosiaankaan tullut mieleen että voisimme saada ns. luomulapsen) kun esikoinen oli 10-vuotias. Mies vähän aluksi nikotteli, mutta otti sitten uutisen iloisena vastaan ja sanoi että Elämällä on näköjään ihan omat suunnitelmansa meitä varten. Olihan se aluksi rankkaa olla taas pienen vauvan vanhempia niin pitkän ajan jälkeen, mutta kaikesta selviää, kun rakkautta ja tahtoa riittää.
loppuminen tai jatkuminen lapsesta riipu? Sairasta ajatella, että lapsi on yhtä kuin sinun elämäsi. Pitäisköhän sun löytää jotain omaa tekemistä? Ymmärrän kyllä että harmittaa, mutta lapset ovat meillä vain lainassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kans tehtiin päätös pari vuotta sitten, että yksi lapsi on meille sopiva määrä. Elämä on nyt oikeesti aika ihanaa. Meidänkin ainokainen on kohta 8-vuotias ja se on ihana ihana lapsi. Ja tuttujen vauvoja saa rauhassa ihastella, ei tarvitse miettiä milloin meilläkin olis ja pitäiskö meilläkin olla. Meidän lapsi kasvaa koko ajan ja me saadaan keskittyä rauhassa aina uusiin juttuihin hänen kanssaan. Mä olen tosi onnellinen nyt.
Kyllä säkin ajatukseen totut ja jonain päivänä tajuat että se oli ainoa mahdollinen päätös teille. Onnea sun uuteen elämään, siitä tulee ihanaa!
Kyllä säkin ajatukseen totut ja jonain päivänä tajuat että se oli ainoa mahdollinen päätös teille. Onnea sun uuteen elämään, siitä tulee ihanaa!
Ihanko tosissaan joku ajattelee että se mikä on hänelle oikea ratkaisu on varmasti sitä myös ap:lle? jOhan se kävi aloituksesta ilmi, että ap ei pidä sitä "ainoana mahdollisena päätöksenä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei voisi ikinä tulla sellaista tilannetta että toisen jyrkkä ei kumoaisi sen mitä toinen todella haluaa.
Tämä on todella surullista. Jos joku asia olisi minulle tärkeä, varsinkin noin suuri asia, miehen olisi sopeuduttava siihen. Eriasia tietenkin tilanteessa jossa minä haluaisin 6 lasta ja mies 1, silloin lapsia olisi varmaankin 2 tai 3. Mutta näin suurissa päätöksissä toisen tulee joustaa ja tässä tapauksessa miehen. Riippuen toki siitä kuinka tärkeä tuo asia olisi.
hän tajuaa, että päätös oli ainoa oikea :) Ei lapsien määrä saa olla ihmisarvoa määräävä tekijä, elämänlaatua on mitattava ihan toisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän tajuaa, että päätös oli ainoa oikea :) Ei lapsien määrä saa olla ihmisarvoa määräävä tekijä, elämänlaatua on mitattava ihan toisista asioista.
joka ap:lla on.? Haluaisikon hän sisaruksia? ONko hänestä kivaa olla ainoa lapsi? Eikä vain sitä miten helpolla pääsee.
Oma mies sanoi aikanaan haluavansa ainakin
kolme lasta, sillä se olisi aivan kamalaa jos ainoa lapsi kuolisi, oli hänen perustelunsa.
Mikä tietenkään sekään ei ole varmaankaan niitä järkevimpia perusteluja perheen koosta päätettäessä.
mutta kasvata pallit AP!
Ei sinun elämä ole ohi!
Lakkaa suremasta, ajattele miltä, sinun lapsestasi tuntuu kun äiti suree ja nyyhkyttää lapsesta jota ei ole edes olemassa ja samalla hävität olemassa olevan lapsesi tavarat ja mahdolliset lapsuuden muistot.
Nyt sinulla on enemmän aikaa, rahaa ja rakkautta keskittyä yhteen lapseesi.
Meillä ei voisi ikinä tulla sellaista tilannetta että toisen jyrkkä ei kumoaisi sen mitä toinen todella haluaa.
Tämä on todella surullista. Jos joku asia olisi minulle tärkeä, varsinkin noin suuri asia, miehen olisi sopeuduttava siihen. Eriasia tietenkin tilanteessa jossa minä haluaisin 6 lasta ja mies 1, silloin lapsia olisi varmaankin 2 tai 3. Mutta näin suurissa päätöksissä toisen tulee joustaa ja tässä tapauksessa miehen. Riippuen toki siitä kuinka tärkeä tuo asia olisi.
Miksi sinun pitäisi saada tahtosi läpi noinkin tärkeässä asiassa??? Miksi sinun toiveesi ja tahtosi ylittää miehen halut ja toiveet?? Varsinkin ap:n tilanteessa, kun on ollut vaikea lapsi, niin ehkä mies tietää ja tunnistaa omat voimavaransa ja tietää ettei enää (mahdollisesti) samaa jaksaisi kokea?? Saattaisi tulla vaikka ero jos mies painostettaisiin toiseen lapseen väkisin. Tms..
asian saa päättää se, joka ei halua toista lasta? Ei tämä selvästikkään ole yhteinen päätös.
Miksi tilanne ei nyt voisi olla se, että miehes tappelis ja kiroilis, kun päätitte tehdä toisen lapsen vaikkei se haluais? Miksi tästä tuli sun kipusi ja tuskasi?
Meillä ei voisi ikinä tulla sellaista tilannetta että toisen jyrkkä ei kumoaisi sen mitä toinen todella haluaa.
Tämä on todella surullista. Jos joku asia olisi minulle tärkeä, varsinkin noin suuri asia, miehen olisi sopeuduttava siihen. Eriasia tietenkin tilanteessa jossa minä haluaisin 6 lasta ja mies 1, silloin lapsia olisi varmaankin 2 tai 3. Mutta näin suurissa päätöksissä toisen tulee joustaa ja tässä tapauksessa miehen. Riippuen toki siitä kuinka tärkeä tuo asia olisi.
Miksi ap:n miehen mielipide olisi vähemmän tärkeä noin isossa asiassa?
Meillä on kaksi lasta ja mies haluaisi kolmannen, minä en. Tästä on keskusteltu kolmisen vuotta ja kummankaan mielipide ei ole muuttunut. Minä en halua kolmatta lasta, koska en halua enää olla raskaana (esikoinen kuoli kohtuun ja sen jälkeiset raskaudet on olleet mulle siksi vaikeita), en halua valvoa vuosikausia (kumpikin lapsi on valvottanut 3-6 vuotta heräämällä useamman kerran yössä ja molemmilla oli koliikki), en halua olla kotiäitinä (enkä toisaalta laittaa ihan pikkuista pitkiksi päiviksi päiväkotiin), en halua, että taloudellisesti tulee taas tiukkaa. Minunko sitten pitäisi vain tässä asiassa joustaa, koska mies haluaa kolmannen lapsen?
mutta sitten pitää kyllä nauttia siitä yhdestä lapsesta senkin edestä!