Miksi tapailun alussa ahdistaa?

Meidät kantasuomalaiset kasvatetaan hyvin, miten sen sanoisi, no semmosiks, et on erittäin vahvasti oma tila, johon kukaan muu ei saa tulla "häirimään".

 Oli itselläkin suomalaiseks hyvin sosiaalisena aikoinaan aikamoista opettelua, ku elin Etelä-Amerikassa, ja siellä jos nainen tykästyy suhun, ni se haluu olla henkisesti ja fyysisesti sussa kiinni hyvin nopeesti. Haluaa oppia tuntemaan pienimmätkin sun piirteet, että vois pitää susta huolta. Suomessa tämmönen meidän kulttuurin ja kasvatuksen vuoks olis "sairasta" ja häiritsevän ahdistavaa. Ite taas nyt jälleen Suomessa elävänä sinkkuna kaipaan jotain puolivälin naista, et puolet tosta latinoiden suoruudesta ja läheisyydestä ja puolet suomalaisen terveestä "jokaisella on oltava myös omaa elämää"-asenteesta, mut ei löydy, suatanan suatana, heh. 

Vierailija kirjoitti:

Meidät kantasuomalaiset kasvatetaan hyvin, miten sen sanoisi, no semmosiks, et on erittäin vahvasti oma tila, johon kukaan muu ei saa tulla "häirimään".

 

 Oli itselläkin suomalaiseks hyvin sosiaalisena aikoinaan aikamoista opettelua, ku elin Etelä-Amerikassa, ja siellä jos nainen tykästyy suhun, ni se haluu olla henkisesti ja fyysisesti sussa kiinni hyvin nopeesti. Haluaa oppia tuntemaan pienimmätkin sun piirteet, että vois pitää susta huolta. Suomessa tämmönen meidän kulttuurin ja kasvatuksen vuoks olis "sairasta" ja häiritsevän ahdistavaa. Ite taas nyt jälleen Suomessa elävänä sinkkuna kaipaan jotain puolivälin naista, et puolet tosta latinoiden suoruudesta ja läheisyydestä ja puolet suomalaisen terveestä "jokaisella on oltava myös omaa elämää"-asenteesta, mut ei löydy, suatanan suatana, heh. 

Latinoiden suoruus on rasittavaa. Hiljaisemmat ja rauhallisemmat latinat on mukavia, mutta ne äänekkäämmät ja itsevarmempana esiintyvät vaikuttavat aika epävarmoilta siinä tietynlaisessa suorassa piilovitttuilun halussaan.

Jos mun pitäisi naisena lähteä etsimään uusia kavereita, niin jättäisin latinat lähtokohtausesti rauhaan. Ovat niitä harvoja ”ulkomaalaisia” naisia jotka eivät ole välttämättä mukavampia ja sosiaalisesti helpompia kuin suomalaiset naiset.

Hissukkalatinat on mukavia, mutta aika lähellä suomalaista. Ystävällisempiä ja pehmeämpiä vain. 

Räväkät latinat taas haluaa lähinnä lytätä ja samalla kaveerata. Eivät kovin itsevarmoja siis. Ehkä miehille mukavampia? 

Intuitiosi varoittaa. Etsi kumppani, joka ei ahdista.

Olen huomannut naisten ahdistuksen ja lopetankin tapailun heti. Olen jättänyt kymmeniä naisia koska naisia alkoi ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Intuitiosi varoittaa. Etsi kumppani, joka ei ahdista.

Voi olla noin. Tai voi olla niin, että suuret tunteet ahdistaa? 

Ei se varmaan selviä kuin ahdistusvaiheen ohi sinnittelemällä, kummasta kyse. 
Vai ahdistaako ap:lla sellaisenkin miehen kanssa oleminen, joka on jees seuraa ja lähellä hyvä olla, mutta et ole ihastunut mieheen eikä sulla ole tunteita sitä kohtaan? Tuollaisethan EI ahdista ainakaan mulla ollenkaan. 

Aika erikoista tuo sinun ahdistus-tilanne. Minä olen aina ollut varsinkin ihastumisvaihteessa tosi onnellinen, ei mitään ahdistusta koskaan. Tai vaihtaa kumppania.. Lieneekö joku trauma taustalla. Kannattaisi ehkä jutella ammattilaisen kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista tuo sinun ahdistus-tilanne. Minä olen aina ollut varsinkin ihastumisvaihteessa tosi onnellinen, ei mitään ahdistusta koskaan. Tai vaihtaa kumppania.. Lieneekö joku trauma taustalla. Kannattaisi ehkä jutella ammattilaisen kanssa..

Voi olla tai olla olematta. 

Ihmiset on myös erilaisia, ei kaikki ole sellaisia Friendsejä ja Sinkkuelämää katsovia hurahtelijoita ja avoimia kirjoja jotka syöksyy suinpäin uuteen suhteeseen ja uusiin ”tapailuihin” leikkimään parisuhdetta. 

En tiedä. En ole eläessäni ollut parisuhteessa. Ja kun vuosia on vierinyt ja ikää tullut lisää, niin siihen eteneminen tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta. Ahdistaa ja tai pelottaa, että omalla epävarmuudellani sössisin ja pilaisin koko jutun. Kun mielessä jyskyttäsi kysymys, että miksi hän haluaa tavata minut?Miksi hän haluaisi tapailla kanssani kun kukaan muukaan ei ole halunnut? 

 Etenemmekö siihen, että hän korkeintaan sanoo, että vosimmeko kuitenkin olla tulevasiuudessa vain ystäviä tai edes kavereita?  

Ja minä saisin taas vain toivoa, etttä hän oikeasti haluaisi olla jompaa kumpaa, eikä vain sanoillaan tarkoittaisi toivetta siitä, että en kävisi hankalaksi, jos emme enää ikinä näksii ja tapaisi, ainakaan niin että voisimme olla tosillimme läheiset.   

ihanasta, hauskasta ja komeasta miehestä muuttuukin oman pään sisällä ruma, epäkiinnostava ja jopa ärsyttävä

Mitä ihmettä höpötät?

Eläimetkin on ahdistuneita ennen parittelua. 

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista tuo sinun ahdistus-tilanne. Minä olen aina ollut varsinkin ihastumisvaihteessa tosi onnellinen, ei mitään ahdistusta koskaan. Tai vaihtaa kumppania.. Lieneekö joku trauma taustalla. Kannattaisi ehkä jutella ammattilaisen kanssa..

Ihastuminen on ihana ja suuremmoine tunne mutta petttymys siitä, että se on jäänyt niin usein vain ja ainoastaan yksipuoliseksi vaikka on jo ennättänyt uskomaan jotain muuta on - no aika kuluttavaa ja raskasta. - Oma kohtaloni on ollut päästä naiselle (tai naisille) kaveriski, jppa joidenkin kanssa ystäviksi astt e. ns. friendzonelle asti Paljon tämäkin. Enemmän kuin osaan tai kykenen sanomaan. Mutta olisi se yksi ja erityinenkin enemmänm kuin miellyttävää vielä joskus kohdata  Koska koen ja tunnen, että jotkin asiat nyt vain kuuluvat enempi parsiuhteeseen kuin hyvienkään ja läheistenkään ystävien tai kavereiden kanssa jaettavaksi ja koettavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intuitiosi varoittaa. Etsi kumppani, joka ei ahdista.

Voi olla noin. Tai voi olla niin, että suuret tunteet ahdistaa? 

Ei se varmaan selviä kuin ahdistusvaiheen ohi sinnittelemällä, kummasta kyse. 
Vai ahdistaako ap:lla sellaisenkin miehen kanssa oleminen, joka on jees seuraa ja lähellä hyvä olla, mutta et ole ihastunut mieheen eikä sulla ole tunteita sitä kohtaan? Tuollaisethan EI ahdista ainakaan mulla ollenkaan. 

Huom: tuollaisen miehen kanssa oleminen ei ahdista ollenkaan, jos mieskään ei ole kovin ihastuneen oloinen (kohtelias, himokas ja huomioiva kuitenkin).

Sitten jos mies vaikuttaa todella ihastuneelta minuun, mutta minä en ole ihastunut häneen, niin en tietenkään pysty olemaan sellaisen miehen kanssa vaan skippaan.