äidin henkinen terveys raskauden aikana ja vaikutus lapseen

heipähei ja sateiset päiväterveiset täältä tampereen suunnalta. olen monissa vauvalehdissä ja netissä törmännyt usein lauseeseen "äidin henkinen hyvinvointi vaikuttaa myös sikiöön" ja olenkin nyt hieman alkanut huolestua.. eli itse kärsin jatkuvasta stressistä ja mielipahasta (miehen kanssa suhde kovilla,huoli rahasta nyt ja tulevaisuudessa,muutto pitäisi hoitaa parissa viikossa ja sekin jää pääosin minun tehtäväkseni ym),olen kaikin tavoin yrittänyt skarpata ja ajatella että kyllä tämä tästä,sitten kun muutto on ohi niin helpottaa,mikä saattaa joiltain osin olla tottakin että helpottaa mutta paineet perhe-elämässä ja rahastressi alkavat käymään melko rankoiksi. henkinen terveys mielletään usein siten,että äiti on "hullu",epätasapainoinen persoona ym mutta siitä ei siis ole kyse,kyllä olen ihan ns normaali ihminen mutta stressi alkaa käymään niin suureksi että alan tunnistamaan jo masennuksen oireita. :( aiemmin olin aikaansaava,iloinen,pirteä ja kaikin puolin elämä oli mallillaan mutta kolme viimeistä kuukautta ovat olleet yhtä helvettiä. haluan tarjota lapselleni ja miehelleni mahdollisimman turvatun elämän,mutta jatkuva taistelu tuista kelan ja sossun kanssa käy myös rankaksi kun mikään ei ole varmaa. :( ja mitä mieheen tulee... no,hän on muuttunut. stressiä hänelläkin,mutta rankaksi käy myös se kun hän on aina sitä mieltä että teen kaiken väärin ja vain hänen tapansa on oikea,olen laiska,ylpeä enkä ota apua vastaan (???),ja myös muita solvauksia olen kuullut. ja kaikki tämä kolmen kuukauden sisällä. en ymmärrä. olen tehnyt paljon kompromisseja hänen takiaan ja niellyt omat ajatukseni ja mielipiteeni,mutta joskus kun hän minua tarpeeksi ärsyttää räjähdän,vaikka inhoan riitelyä. en väitä että olisin täydellinen,mutta on rankkaa aina olla hiljaa ja kuunnella kun tekisi mieli sanoa vastaan ja puolustaa itseään mutta jos teen niin,niin yhtäkkiä minä olenkin se "paha" joka AINA huutaa..appivanhempani tietävät tilanteen eivätkä voi ymmärtää mieheni käytöstä,anopiltani olen saanut runsaasti tukea ja apua,mutta tiedän että pystyn asioihin myös itse mistä mieheni on kas kummaa eri mieltä,etten saa mitään aikaiseksi. lapsi on meille molemmille tärkein jota on myös toivottu paljon ja eniten olenkin huolissani lapsesta mutta myös omasta jaksamisestani. mokaamisen pelko on kasvanut suureksi,en enää jaksaisi solvauksia ja sitä että kaikki on minun vikaani. niin,anteeksi tuli tekstiä liian kanssa,sekavasti ja vähän ehkä aiheesta ohikin nyt kun kerran pääsi "avautumaan" niin kaikki sanat ryöppysivät kerralla :D mutta pointtini oli se,että miten nämä tällaiset asiat vaikuttavat sikiöön,kun siitä niin kovin puhutaan? viikkoja minulla on tasan 18. ihan vain lapsen takia yritän olla stressaamatta,mutta eipä sitä stressiä kukaan voi poiskaan viedä. :( pelottavaa lukea että äidin stressi vaikuttaa lapseen. onko kenelläkään tietoa tai omia kokemuksia? T. tästäkin asiasta huolissaan oleva äiti