Onko muita hysteerisiä perheensä menetystä pelkääviä?
Onkohan tämä ihan tervettä?
Aina välillä mulle iskee kauhea pelkotila siitä, että joku meidän perheestä kuolee. Viimeksi tänään kuvittelin tilanteen, että perheestämme kuolee muut mutta vanhin lapsemme jää eloon. Ihan kauheeta, mistä näitä ajatuksia tulee. Ja kerran mä "näin" itseni itkemässä mieheni arkun äärellä.
Kuvitteleeko kukaan koskaan tällaisia? Oonkohan mä jotenkin sairas.
Vaikka oikeestihan joskus sekin päivä koittaa. Mitenhän mä selviän siitä. Muutenkin olen meidän perheestä se heikoin lenkki. Mies huolehtinut aina kaikki raha-asiatkin. Mä en tiedä mistään tuollaisista mitään.
Kommentit (2)
Kun on perhettä, niin sitä ei ole enää vastuussa vain itsestään. Sitä kautta on luonnollista, että sitä jokainen joissain vaiheessa miettii tuollaisiakin asioita. Silti sanoisin, että kuulostaa hieman ylireagoinnilta ja hysteeriseltä. Kuulostaa siltä, että nuo pelot jo vähän haittaisivat elämääsi.
Tuossa jollekulle aiemmalle kirjoittajalle, joka kommentoi, että "jokainen kuolee joskus", sanoisin, että totta kyllä. Et tainnut kuitenkaan ihan tajuta ap:n pointtia. On vähän eri asia, että kuoleeko vanhempi silloin kun lapset ovat pieniä vai silloin kun lapset ovat 4-kymppisiä aikuisia
Koitan vaan olla ajattelematta mitään mahdollisia kamaluuksia. Omaa ajatusmaailmaani selkeytti parhaan ystäväni kuolema pari vuotta sitten. Olen nyt huomannut, että kyllä mes ja lapset ovat pärjänneet ja elämä jatkunut. Jokainen kuolee joskus.