lyöminen ja läpsiminen

kun lapsille ei saa antaa minkäänlaisia rajoja. Lasta pitää vain ymmärtää, ettei hänelle tule traumoja.

lapset "hallitsevat" täällä nykyään. Vanhemmilla ja opettajilla ei ole enää minkäänlaisia oikeuksia.

Lasten maailma, kuten sanotaan. Rajansa kuitenkin kaikella ja toivottavasti ihmiset heräävät tähän ongelmaan, ennen kuin on todella liian myöhäistä ja nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntua, josko jo olisi liian myöhäistä.

kunnioita lapsiaan sen vertaa, että antaisivat näille turvalliset rajat, kertoisivat ja opastaisivat miten tässä maailmassa tulee elää, jotta kaikilla olisi yhdessä täällä mukava ja hyvä olla.

Kakaroita vaan "hyysätään" ja yritetään ymmärtää. Sellaisissakin tilanteissa, joissa kunnon selkäsauna olisi ainoa keino saada hetkeksi järkeä päähän.

että laittaako pipon päähän, ja jos ei huvita, niin sen kun huutaa täysillä,"apua, aiti lyö"... tätä se meillä on. Ja en siis ole lyönyt, pitänyt kyllä kiinni hulluna raivoavaa lasta, ja kauhulla odotan taas seuraavaa tilannetta, kun samalla pitäisi opettaa miten täällä eletään ja ollaan, mutta lasta ei vaan saa tottelemaan kun tietää kyllä mistä narusta vetää, ja äiti on voimaton...

Nykyaikuiset sekoilevat omassa elämässään mm. alkoholin ja parisuhteidensa kanssa siihen malliin, että ei ole ihme, jos heitä on vaikea kunnioittaa. Läpsiminen taas ei kasvata kenenkään kunnioittamista, vaan vihaa, pelkoa ja katkeruutta. Rajat ja ihmisyhteisössä elämisen pelisäännöt voi opettaa ilman väkivaltaa, jota läpsimiset, luunapit ja tukistamiset ovat.



Aikusten elämään ryhtiliike tarvitaan, joten on turha mussuttaa, että ongelma on lapsissa ja nuorissa, kyllä sylttytehdas löytyy peiliin katsomalla.

mutta eivät vanhemmatkaan mitään yli-ihmisiä ole ja silti heitä tulisi kunnioittaa samoin kuin vanhempien lastansa. Ihmiset tekevät virheitä, mutta pääasiassa vanhempi tekee pyrkiin parhaansa mukaan kasvattamaan/hoitamaan lapsensa. Ei tarvitse kenenkään läpsiä yhtään kettän.

Minulla on vahva epäilys, että ne pahimmat kouluhäiriköt ovat niitä, jotka on kotona kasvatettu asteikolla. 1. käsky, 2. huuto, 3. tukkapölly. Koulussa sitten huomaavat, että opettajilla ei olekaan heitä vastaan keinoja. Kotona kun ei olla keskusteltu eikä kasvatettu, ainoastaan komenneltu ja tukisteltu. Tätä olen nähnyt paljon.



Toinen ääripää on sitten tietysti nämä kullanmurut, joilta ei ole koskaan kielletty mitään, heitäkin riittää.



Mielestäni ainoa oikea tapa vetää rajat on väkivallaton, mutta jämpti kasvatustapa. Vanhemmat asettavat rajat, eikä lapselta kysellä jatkuvasti, että mitä haluaisit tehdä. Mutta lasta ei myöskään huutamalla ja läpsimällä aseteta isompiin kenkiin, kuin mitkä hän oikeasti täyttää.

täällä mainostaa "jämptiä" kasvatusta. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Esimerkiksi meidän perheessä ei sekoilla alkoholin eikä parisuhteiden kanssa. Muutenkin sekoilu on olematonta. Silti yksi lapsi on aina ollut hirveä riiviö, johon ei aina saa mitään yhteyttä ilman sitä huutoa ja vähintään väkivaltaista raahaamista pois tilanteesta. On tullut mustelmia niin lapseen kuin vanhempiinkin. Jos nyt sanotaan, että kaikki väkivalta on kielletty on pakko kysyä olisiko sitten parempi vaan antaa lapsen olla ja käyttäytyä kuin mielipuoli? Ja sanonpa myös, että häntä on muissa suhteisssa kasvatettu aivan samoin kuin muitakin lapsiamme, jotka osaavat kyllä käyttäytyä ihan hyvin.