Mitä tehdä, kun miehen kanssa ei keskusteluyhteyttä riitatilanteessa?

Tilanne tämä: normaali arkielämä rullaa, arkiasioista puhutaan ja työnjakokaan ei tuota ongelmia, ei myöskään raha-asiat. Mutta lasten kasvatusasioissa meillä on eriäviä näkemyksiä, mies on selvästi minua ankarampi. Minäkin uskon peruskuriin ja sääntöihin ja niiden noudattamista opetellaan pienempien kanssa ja isommilla niistä pidetään kiinni. Esikoiseni (entisestä liitostani, ei siis nykyisen mieheni lapsi, mutta mies on ollut isähähmo tytölle jo kolmivuotiaasta asti) alkaa olla murkkuiän kynnyksellä ja usein tulee vääntöä kaikenlaisista asioista, ei siitä sen enempää. Olemme kaikki aika temperamenttisia ja kovaäänisiä, joten meillä välillä huudetaan. Mutta jos mies hermostuu, hän toisinaan nappaa lasta esim. kädestä ja vetäisee syrjään (jos lapsi ei vaikkapa kuuntele), mitä hän itse pitää vain tilanteesta poistamisena, mutta kouluikäinen lapsi kokee sen "repimisenä", joka sattuu. Tätä tapahtuu harvoin, mutta minusta se on väärin. Kun otan asian puheeksi, mies suuttuu ja on sitä mieltä, että häntä vain arvostellaan, eikä keskustelusta tule mitään. Minusta se "repiminen" on siis ihan oikeasti väärin. Mutta kun teen paljon itsekin asioita väärin, en tiedä voinko vaatia täydellistä käytöstä ukoltakaan. Joka tapauksessa olen joissakin tilanteissa kokenut velvollisuudekseni lasta kohtaan puuttua asiaan ja "puolustaa" lasta ja sanoa miehelle siinä tilanteessa, että se on väärin, jotta lapsi ei tuntisi kärsivänsä vääryyttä joka taholta. On tietysti väärin, että lapset joutuvat kuulemaan aikuisten riitoja, mutta aina ei aikuinenkaan osaa käyttäytyä ihanteiden mukaisesti. Siitä huolimatta minusta on käsittämätöntä, että mieheni tällaisen riidan tullessa on niin lapsellinen, että syyllistää lapsen ko. riidasta tyyliin "kato nyt mitä sait aikaan". Se on kädestä kiinni ottamisen lisäksi toinen asia, jota en miehessäni ja hänen kasvatustyylissään sulata! Mutta kun näistä keskusteleminen tuntuu vain pahentavan tilannetta, mitä teen?



Lisättäköön vielä, että mies on muuten erittäin hyvä isä, osallistuu arkielämään ja on läsnä.