Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni kiusasi 7. luokan alussa kaveriaan...
24.03.2012 |
Tyttäreni sulki yhden kaverinsa ulkopuolelle ja alkoi kaveeraamaan toisen tytön kanssa. Olivat kirjoittaneet tuolle syrjitylle vielä ilkeän kirjeen :( . Kiusaaminen oli sanallista ja porukasta pois jättämistä.
Asia käsiteltiin koulussa. Rehtori oli huutanut naama punaisena tytölleni ja me vanhemmat juteltiin. Asia sovittiin, anteeksi pyydettiin. Nykyisin ovat puheväleissä nuo tytöt keskenään, mutta ei kavereita.
Tuon jälkeen tyttöäni alettiin syrjiä ja hänestä ruvettiin puhumaan ikäviä juttuja selän takana.
Nyt tyttöni on 9. luokalla ja yksinäinen. On vetäytynyt myös harrastuksista. Kotona on netissä ja valvoo yötä myöten. Olen yrittänyt kysellä h äneltä ja olen ymmärtänyt että hän tuntee olevansa "läpeensä paha ihminen" johtuen tuosta, että hän on itse kiusannut jotain.
Mitä voisin äitinä tehdä? Kamala epäonnistumisen tunne oli kun tajusin tyttöni kiusaavan. Nyt pelottaa että syrjäytyykö hän kokonaan.
Kotona on ollut ongelmia, mm. avioero 6. luokan lopussa.
Kommentit (10)
ja jatkamaan elämässä eteenpäin. Hienoa, että asiat on käsitelty ja sovittu. Kyllä se elämä ja valoisa tulevaisuus kuuluu sinunkin tytölle. semmoistahan se aina, kun ongelmia tulee, että tuntuu epäonnistuneelta (tiedän kokemuksesta), mutta näistäkin selviää. Onkohan tuota käsitelty sitten ollenkaan, että tyttöäsi alettiin syrjiä ja puhua takanapäin? Sekin olisi pitänyt käsitellä, vaikuttaa nyt.
Itse olin yläaste iässä yksinäinen. Koulussa oli yks kaveri, joka ei ollut ystävä kuitenkaan, vietttiin usein välitunteja yhdessä. Sit menin lukioon ja sielllä oli kivemmat kaverit luokalla. Toivottavasti siis seuraavassa opiskelupaikassa on uuden alun mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne mullakin kun tytölläsi oon kasilla ja tismalleen sama tilanne! En tee mitään. Olen yksin ja
on levitelty noita juttuja. On keksitty kaikenlaista, mm. että käyttää huumeita ja rääkkää eläimiä (ei ole totta). Näitä ei ole käsitelty oikein mitenkään, en oikein tiedä miten sen tekisin.
Minusta on hyvä, että tytölle tuli huono omatunto. Mutta sitten taas, minusta on huono merkki että ei tapaa enää kavereitaan, lopetti harrastuksen ja on suurimman osan ajasta omissa oloissaan.
Kun olen kysynyt että miksi susta tuntuu pahalta, niin tyttö on sanonut, että ne seiskaluokan tapahtumat ahdistaa ja hän kokee olevansa paha ihminen, jonka ei pitäisi olla täällä. Melkein sanasta sanaan näin sanoi.
Mulla on myös huono omatunto siitä, että aikaa tytölle on ollut liian vähän. Löysin uuden miehen heti eron jälkeen ja pari vuotta on mennyt aika tiiviisti hänen kanssa. Nyt yritän tehdä jotain ja jutella, mutta enempää tyttö ei ole mulle ainakaan vielä avautunut.
Kuolematoiveet ovat vakava asia. Harkitse ammattiapua tyttärellesi.
Pidät itseäsi sitten hyvänä ihmisenä, vai? huhhuh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä koululle. Rehtori, koulukuraattori ja terveydenhoitaja. Kaikki kun soitat läpi, niin jo alkaa tapahtua.
Tyttäresi kaipaa tukea saadakseen annettua itselleen anteeksi. Ja saadakseen oikeutta tulla kohdelluksia myös itse niin kuin häntä on vaadittu toimimaan. Ei voi olla kovin reilu tunne, että hänen ollessa kiusaaja (oman pahanolon purku) lopetettiin palaverien kautta, mutta nyt kukaan ei pidä hänen puoliaan.
Nyt puhutaan lapsesta. Olipa kiusattu tai kiusaaja kaikilla osapuolilla on paha olla. Eri tavalla ja eri syistä. Kaikkien etu ja oikeus on, että kaikki saavat tukea, ohjausta ja apua. Me aikuiset ollaan sitä varten, että autetaan.
Puhelin käteen heti aamulla tai käynti koululle, kun nämä ihmiset on tavattavissa/soittopyyntö.
Toimi nopeasti. Jokainen päivä on liian arvokas hukattavaksi. Emmekä me tiedä paljonko kenelläkin on päiviä jäjellä. Näytä, että rakastat ja välität. tyttäresi on helpompi tuntea oma arvonsa, kun kokee, että hän on tärkeä.
Uusi mies kuvioissa tuhoaa kyllä lapsen psyyken hyvin tehokkaasti. Nyt pitäisi tukea tytön kaveruuksia, jos hän siis nyt osaa jo käyttäytyä asiallisesti ikätovereita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän kanssanne. Että aiempi kiusaaminen oikeuttaa sitten kiusattua (?) tai jotain muuta alentumaan samalle tasolle? Eikä kenenkään tarvitse puuttua hänen kiusaamiseensa?
On hieno juttu, että asia on käsitelty, ja tyttö tuntee katumusta.
Mutta kuulostaa jo niin pahalta, että ammattiapu olisi tarpeen.
Minäkin olin kiusattu koko kouluajan, eikä se ollut pelkkää syrjimistä, vaan jatkuvaa väkivallan, tönimisten, ja huuteluiden pelkoa.
Osa kiusaajista onneksi ihan itsekseen tajusi lopettaa ja pyytää anteeksi, mutta olihan se silmätikkuna olo levinnyt jo laajemmalle.
Mutta silti en kenenkään kuolemaa toivo, tai samaa kohtaloa.
Lapset nyt ymmärtämättömyyttään tekevät kaikkea tyhmää, ja jos he edes oppivat kun heitä opetetaan, on siellä sentään jotain ihmisyyttä jäljellä.
Ei meistä kukaan voi vannoa, etteivät omat lapsemme jossain vaiheessa erehdy porukassa väärille raiteille.
Ja turha siitä nyt on äidin uutta suhdettakaan syyttää.
Eikä äidin suunnaton pettymyskään auta lasta selviämään.
Nykyään kun katsoo nuorten nettikäytöstä, tulee mieleen hyvissä ajoin muistuttaa omille lapsilleen, ettei ketään saa kiusata. Mahtavatko nämä katkerat kiusatut itsekään tajuta seurata mitä omat lapsensa tekevät netissä tai muualla, kaikki tapaukset kun eivät tule ilmi.
auta pikkuistasi ja hae vaikka ulkopuolista apua. tärkeää on, että kumpikin tunnette olevanne ihmisiä, jotka tekevat virheitä, mutta voivat myös tehdä hyvää. Tekeminen on ehkä väärä sana.
Pitäisi olla yksi koulu, voisi sijaita Helsingissä, jonne siirettäisiin kiusaajaoppilaat. Muut saisivat siten opiskelurauhan. Vihaan kiusaajia ja kiusaamisen hyssyttelyä.