MIKSI lapset puhuu huutamalla??
En ymmärrä! Miksei voi puhua normaalilla äänellä?? Kyseessä siis miehen lapset, joista etenkin toinen kiljuu asiansa aina kurkku suorana. Tosi rasittavaa kun meteliä riittää muutenkin.
Kommentit (23)
Ei niiden ääni muuten sieltä kuulu.
Meillä ei ole meteliä eikä kukaan puhu huutamalla.
Käske pitää turpa kiinni. Ei lapset tajua, jos niitä ei kasvata. Ilmeisesti äiti ei opeta käytöstapoja?
Päiväkodista ei ole muuten valitettavaa, mutta huomasin että lapset alkoivat puhumaan aikaisempaa kovemmalla äänellä siellä aloitettuaan. Ilmeisesti siellä pitää joskus ääntään korottaa, jos haluaa tulla kuulluksi. Onneksi tuota on saanut hiottua pois...
koe että heitä kuullaan/kuunnellaan, jos puhuvat vain normiäänellä?
En ymmärrä! Miksei voi puhua normaalilla äänellä?? Kyseessä siis miehen lapset, joista etenkin toinen kiljuu asiansa aina kurkku suorana. Tosi rasittavaa kun meteliä riittää muutenkin.
huomiota vain haluavat, ihan ilmiselvä viesti. ota syliin ja sano että älä "huua".
Äskenkin tuo toinen huusi ja huutaa vieläkin ihan täysillä, vaikka juuri nyt on muuten ihan hiljaista. Eikö niitä lapsia itse häiritse se huutamalla puhuminen?
En mä viitsi noita käskeä, jos menevät möläyttämään äidilleen jotain niin sieltä tulee taas sellaista rapaa niskaan etten vain jaksa. Mieluummin kuuntelen huutoa kuin sen naisen valitusta siitä ettei hänen kullannuppujaan saa ojentaa.
En ymmärrä! Miksei voi puhua normaalilla äänellä?? Kyseessä siis miehen lapset, joista etenkin toinen kiljuu asiansa aina kurkku suorana. Tosi rasittavaa kun meteliä riittää muutenkin.
huomiota vain haluavat, ihan ilmiselvä viesti. ota syliin ja sano että älä "huua".
ihan tarpeeksi huomiota, kun näinä viikonloppuina ei muuta tehdäkään kuin keskitytä lapsiin. Vai mitä huomion kaipuuta se on, että lapsi jo keskustelee isänsä kanssa ja silti pitää huutaa?
Äskenkin tuo toinen huusi ja huutaa vieläkin ihan täysillä, vaikka juuri nyt on muuten ihan hiljaista. Eikö niitä lapsia itse häiritse se huutamalla puhuminen?
Lapset pitää kouluttaa elämään niin että niitten kanssa kehtaa mennä julkisillekin paikoille. JOka kerta kun ne huutaa niin pitää sanoa että en ymmärrä, voitko puhua normaalilla äänellä. Jos ei tottele niin jäähylle vähäksi aikaa.
En mä viitsi noita käskeä, jos menevät möläyttämään äidilleen jotain niin sieltä tulee taas sellaista rapaa niskaan etten vain jaksa. Mieluummin kuuntelen huutoa kuin sen naisen valitusta siitä ettei hänen kullannuppujaan saa ojentaa.
Sitten asia selvä. Kuuntelet vain sitä mökää jatkossakin, kun näköjään pelkäät lapsia ja niiden wt-äitiä.
En mä viitsi noita käskeä, jos menevät möläyttämään äidilleen jotain niin sieltä tulee taas sellaista rapaa niskaan etten vain jaksa. Mieluummin kuuntelen huutoa kuin sen naisen valitusta siitä ettei hänen kullannuppujaan saa ojentaa.
Sitten asia selvä. Kuuntelet vain sitä mökää jatkossakin, kun näköjään pelkäät lapsia ja niiden wt-äitiä.
kuunnella huorittelua ja helvetillistä paskamyrskyä joka nousee joka kerta, jos kyseinen nainen saa konkreettisen muistutuksen siitä, että minä olen tekemisissä HÄNEN lastensa kanssa?
Miehelle olen sanonut asiasta, mutta ei hän sano noille asiasta kuin harvoin. No, kohta on taas rauha maassa...
Päiväkodista ei ole muuten valitettavaa, mutta huomasin että lapset alkoivat puhumaan aikaisempaa kovemmalla äänellä siellä aloitettuaan. Ilmeisesti siellä pitää joskus ääntään korottaa, jos haluaa tulla kuulluksi. Onneksi tuota on saanut hiottua pois...
Meillä poika aloitti tarhan viime syksynä (5-vuotiaana, olli kotihoidossa siihena asti) ja voi luojani, miten puheen volyymi onnoussut sen jälkeen.
Eli ilmeisesti pk:ssa joutuu korottamaan ääntään että tulee kuulluksi.
En mä viitsi noita käskeä, jos menevät möläyttämään äidilleen jotain niin sieltä tulee taas sellaista rapaa niskaan etten vain jaksa. Mieluummin kuuntelen huutoa kuin sen naisen valitusta siitä ettei hänen kullannuppujaan saa ojentaa.
Sitten asia selvä. Kuuntelet vain sitä mökää jatkossakin, kun näköjään pelkäät lapsia ja niiden wt-äitiä.
kuunnella huorittelua ja helvetillistä paskamyrskyä joka nousee joka kerta, jos kyseinen nainen saa konkreettisen muistutuksen siitä, että minä olen tekemisissä HÄNEN lastensa kanssa?
Miehelle olen sanonut asiasta, mutta ei hän sano noille asiasta kuin harvoin. No, kohta on taas rauha maassa...
En jaksaisi ja sympatiat on täysin sun puolella. En mäkään siedä huutavia kersoja enkä idioottiexiä. Mä olen silti tehnyt meillä selväksi, että möykkä on kiellettyä. Ei siinä ole vaihtoehtoa.
ovat vaan niin yksinkertaisen tyhmiä.
sinä voit lapselle kohteliaasti sanoa, että puhuppas nyt pienemmällä äänellä niin kuuluen sinut paremmin.
Tämä on asia josta joudun omienikin kanssa toistuvasti keskustelemaan. Varsinkin tilanteet jossa jokaisella on asiaa alkavat yleensä niin että muistutetaan siitä, että yksi puhuu kerrallaan ja muut odottaa vuoroaan eikä kaikki saa huutaa yhtä aikaa.
kuunnella huorittelua ja helvetillistä paskamyrskyä joka nousee joka kerta, jos kyseinen nainen saa konkreettisen muistutuksen siitä, että minä olen tekemisissä HÄNEN lastensa kanssa?Miehelle olen sanonut asiasta, mutta ei hän sano noille asiasta kuin harvoin. No, kohta on taas rauha maassa...
puhelimen voi sulkea ja tarvittaessa saa vaikka lähestymiskiellon. En katselisi noin nössöä miestäkään.
kuunnella huorittelua ja helvetillistä paskamyrskyä joka nousee joka kerta, jos kyseinen nainen saa konkreettisen muistutuksen siitä, että minä olen tekemisissä HÄNEN lastensa kanssa?Miehelle olen sanonut asiasta, mutta ei hän sano noille asiasta kuin harvoin. No, kohta on taas rauha maassa...
puhelimen voi sulkea ja tarvittaessa saa vaikka lähestymiskiellon. En katselisi noin nössöä miestäkään.
vaan miehen kanssa jostain keskustellessa jos tulee minusta puhe, niin koskaan ei puhutella nimellä vaan sanotaan jotain huora/lumppu/horo. Mies ignooraa nykyään nuo jutut aivan täysin ja lopettaa keskustelut siihen, mutta eipä tunnu menevän perille. Miehelle myös menee kaikki valitustekstarit sun muut vinkumiset.
Njoo, pitää varmaan sitten itse sanoa noille että volyymit pienemmälle, mutta argh... Eihän ne sitä edes muista kuin seuraavat 10 sekuntia ja sen jälkeen meno on taas sama.
Ihan luonnostaankin. Jos se oikeasti häiritsee, huomauttele asiasta ja suhise merkitsevästi joka kerta kun ääni kohoaa liian kovaksi. Näin teen itse, mutta tulokset jäävät heikoiksi, sillä eskarissa ja koulussa on ilmeisesti huudettava, että saa äänensä kuuluviin. Ja joskus kotonakin.
Meillä toinen lapsista puhuu varsin kovaäänisesti, koska päiväkodissa on siihen tottunut. Kotona huomautamme, että meitä on täällä vähemmän ja kun ei puhuta päällekkäin, kuullaan ihan hyvin pienemmälläkin volyymillä.
Huoneesta toiseen ei huudella vaan tullaan sanomaan, jos on asiaa.
Monesti auttaa se, kun itse alkaa puhua korostetun rauhallisesti ja hiljaa.
Jos lapsi on opetettu siten, että hän saa asiansa käsiteltyä ainoastaan huutamalla, niin sitähän se sitten teettää.
Eivät ole tottuneet normaaliin puheeseen.