Lue keskustelun säännöt.
Montako kummilasta sinulla on?
07.03.2012 |
Oletko tytyväinen määrään vai toivoisitko lisää? Paljonko olet tekemisissä kummilastesi kanssa?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdenkään kummiksi en olisi halunnut, päinvastoin.
Inhoan sydämeni pohjasta olla kummi nille kaikille suht vieraille lapsille.
En tunne heitä kohtaan yhtään mitään, enkä yhtään ymmärrä, että miksi minut ( ja joidenkin kohdalla minut ja mieheni - ) on pyydetty kummeiksi, koska olen joillekin jopa sanonut aiemmin, etten kykene mihinkään kummijuttuihin, että mä en tykkää yhtään.
Ei ole mennyt viesti vissiin ihan perille sakka.
Olispa sellanen sääntö, että jos jollain on jo 2 kummilasta, niin sellasta tyyppiä ei saa enää ahdistella noilla kummijutuilla; kahdelle pystyy vielä ostamaan synttärihjat, mutta sit mulla alkaa keittämään yli...
(laskin, että joulunakin meillä meni melkein 400€ kummilasten lahjoihin - ja siihen päälle vielä 7 synttärit...ja kun kummeiltä aina odotetaan jotain "parempaa" niin joka synttärilahjaankin menee meillä
n. 50€ - eli tossa on yhteensä jo 750€/vuosi !!! ).
ihan hyvä määrä.
Kummilapsia näen noin 10-2 kertaa vuodessa, en siis kovinkaan usein.
pitää kieltäytyä, jos noin vastenmielistä. (Siis se, jolla 7 kummilasta). Ajattele, miten ikävää lapselle, kun kumminsa on tuollainen.
1 ortodoksi
1 luterilainen ja
1 uskonnollisiin yhteisöihin kuulumaton.
Jo aikuiselle kummilapselle en osannut olla hyvä kummi, kun olin itsekin niin nuori,, mutta nuorempien kummiutta olen hoitanut ilolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdenkään kummiksi en olisi halunnut, päinvastoin.
Inhoan sydämeni pohjasta olla kummi nille kaikille suht vieraille lapsille.
En tunne heitä kohtaan yhtään mitään, enkä yhtään ymmärrä, että miksi minut ( ja joidenkin kohdalla minut ja mieheni - ) on pyydetty kummeiksi, koska olen joillekin jopa sanonut aiemmin, etten kykene mihinkään kummijuttuihin, että mä en tykkää yhtään.
Ei ole mennyt viesti vissiin ihan perille sakka.
Olispa sellanen sääntö, että jos jollain on jo 2 kummilasta, niin sellasta tyyppiä ei saa enää ahdistella noilla kummijutuilla; kahdelle pystyy vielä ostamaan synttärihjat, mutta sit mulla alkaa keittämään yli...
(laskin, että joulunakin meillä meni melkein 400€ kummilasten lahjoihin - ja siihen päälle vielä 7 synttärit...ja kun kummeiltä aina odotetaan jotain "parempaa" niin joka synttärilahjaankin menee meillä
n. 50€ - eli tossa on yhteensä jo 750€/vuosi !!! ).
jolla on elukkalapsena joku puudeli tai katti?
nuo kaikki eivät ole kummilapsiasi. Kummius liittyy kristilliseen perinteeseen ja muutenkaan ateisti ei voi olla kummi sanan varsinaisessa merkityksessä. Haltiakummit ovat täyttä pelleilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on yksi oma kummilapsi ja miehelläni on lisäksi 3..
(joiden muistamiset hoidan kyllä yleensä minä, koska olisi vaan niin noloa, jos jäisi miehen kummilapset muistamatta synttäripäivinä ja jouluna...)
nuo kaikki eivät ole kummilapsiasi. Kummius liittyy kristilliseen perinteeseen ja muutenkaan ateisti ei voi olla kummi sanan varsinaisessa merkityksessä. Haltiakummit ovat täyttä pelleilyä.
Eläpäs siellä omi kristillisyyteen asioita, jotka kuuluvat muillekin. Kummius, moraali, vastuuntunto, esimerkiksi ne eivät ole mitään kristittyjen yksinoikeuksia huolimatta siitä, että kummiperinne kenties on kristillisyydestä lähtöisin (toisin kuin nuo muut mainitsemani asiat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet vain aikuisystävä lapselle. Et kummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet vain aikuisystävä lapselle. Et kummi.
kun perustelut loppuvat sinulta. Inttäminen ei asiaa muuta, olen pahoillani.
T: kolmen kummi
tosiasian. Kummius on kirkkolaissa määritelty asia ja haltiakummit eivät ole kummeja. Kukin voi tietty nimittää itseään miksi haluaa, mutta se ei asiaa muuta. Kummi et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä enää kuulu kirkkoon joten kummilapsia ei tulekaan lisää. Jos pyydettäisiin, varmaan kieltäytyisin.
Olin alkuun parikymppisenä tosi innoissani kummina hyvän tuttavan lapselle. Muistin aina merkkipäivät, käytiin yhdessä huvipuistossa, puistoissa, leffoissa jne. Jossain vaiheessa tajusin, että olin äidille lahja- ja huvitusautomaatti, ja että lapsen näkeminen oli OK niin kauan kuin ostin jotain, vaikka lapsen ollessa pieni olin itse opiskelija jolla ei liikaa rahaa ollut. Ikinä en saanut edes joulukorttia perheeltä, saati sitten että edes nähdessä olisi annettu vaikka koulukuva tai joku muu. Lapsen kasvaessa isommaksi alkoi tulla melkoisen tyyriitä lahjatoiveita äidin suunnalta (mm. stereot, läppäri jne), ja vihjauksia ulkomaanmatkoista, ajokortin maksamisesta jne. Jos soitin, yleensä äiti ei jaksanut jutella, mutta sitten kun jotain tarvittiin niin minun kännykkäni piippasi tekstaria että "voisitko ottaa lapsen silloin" ja silloin tai "lapsi haluaisi huvipuistoon, käviskö sulle ensi viikonloppu kun vähän lupasin että veisit". Tykkäsin lapsesta, joten aika pitkään yritin luovia mukana. Sitten kun lapseni pääsi ripille, kuulin asiasta jälkikäteen koska minulle oli sanottu eri leiri ja lapselle ei järjestetty edes rippijuhlia. Viimeinen niitti oli yhteinen ulkomaanmatka jonka maksoin (lapsi oli silloin lukioikäinen), jonka jälkeen lapsesta tai perheestä ei kuulunut kuukausiin mitään, ei edes kiitosta (ei kyllä koskaan kiitetty muustakaan). Lapsellekin oli opetettu ettei tarvitse kiittää "kun sehän on sun kummi niin sen kuuluukin ostaa lahjoja", tai muuten pitää yhteyttä. Kun joskus lapsen ollessa yläasteikäinen sanoin, että olisi kiva jos lähettäisi vaikka tekstarin joskus ja kertoisi kuulumisia, lapsi oli ihan hölmistynyt että "ai jaa, miksi?".
Tympein teko oli kuitenkin se, että yhtenä vuonna kun lapsi oli noin 10-11 v, äiti ohjeisti ostamaan tietyn lahjan. Kun kysyin lapselta jälkikäteen mitä hän tykkäsi lahjasta, lapsi sanoi että "enhän mä saanut sulta mitään". Kävi ilmi, että ostamani lahja oli lapselle annettu tuoreen isäpuolen nimissä.
Lapsi on nyt aikuinen, ja yhteydenpito on jäänyt viime vuosina vähäiseksi. Laitan kortin jouluna ja synttärinä, en osta enää lahjoja.
Jos joku pyytäisi nyt "haltiakummiksi", miettisin tosi tarkkaan alanko uudestaan kummiksi. Todennäköisesti kieltäytyisin nätisti. Oli sen verran tympeä kokemus.
enkä todellakaan valittele, että menee rahat lahjoihin, vaan olen todella iloinen, että minua on pyydetty kummiksi, se on iso kunnianosoitus.
tosiasian. Kummius on kirkkolaissa määritelty asia ja haltiakummit eivät ole kummeja. Kukin voi tietty nimittää itseään miksi haluaa, mutta se ei asiaa muuta. Kummi et ole.
Jokainen saa määritellä itsensä haluamallaan tavalla, ja eikä aloituksessa puhuttu mistään kirkkolain mukaisista kummeista. Suhde on samanlainen, kuin muillakin kirkollisilla kummeilla, joten miksi herne niin syvällä nenässä? Aika harva nimittäin nykyään antaa kristitylle kummilapselleen uskonnollista opastusta, kuten alkuperäinen tarkoitus kummilla on ollut. Sillä perusteella kirkkokummejakin voisi kutsua aikuisystäviksi tai rumasti sanottuna lahja-automaateiksi.
T: kolmen kummi
En voi sille mitään, mutta mun mielestä tuollainen vain on naurettavaa. Jos ei kerran kuulu kirkkoon ja ei ole kristitty, niin mikä ihmeen hinku silloin on nimittää itseään "kummiksi". Joku tukihenkilö tai aikuisystävä olisi mielestäni paljon oikeampi termi ja olisit silloin myös itsellesi rehellisempi. Kaikkea ei voi saada. Jos ei kuulu kirkkoon, niin kummilapsia ei silloin voi saada. On itsepetosta sekä "kummilta" että lapsen vanhemmilta.
Olen jo pitkään toivonut, että saisin kummilapsia.