Nopeasti apua huonoon tilanteeseen teinin kanssa!

Eli minulla on ollut aina hyvä suhde kohta 14-vuotiaaseen tyttäreeni. Hän on mukava ihminen. Teini saattaa kärsiä epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä. En ole kuitenkaan vielä varma. Vetäytyy porukasta, ja viimeksi kaveri tuli kylään, kun teini oli vielä lapsi. 10-vuotias sellainen. Ei tule toimeen ihmisten kanssa, ja on kiusattu. Päivät istuu koulussa omien sanojensa mukaan huppu päässä, lukemassa kirjaa. Lukee paljon kauhua ja keräilee elokuvia. Elelee usein omissa maailmoissaan. Koulussa kiusaamista nyt yläasteellakin on ilmennyt. Henkistä ja fyysistä. Teiniä omien sanojensa mukaan vieläkin kiusataan, mutta kieltää minua puuttumasta siihen. Viimeksi viime viikolla opettajat syyttivät tytärtäni pahoinpitelystä. Joku poika oli lyönyt häntä, niinpä tyttöni oli huutanut hänelle, töninyt seinään, lyönyt takaisin ja lukinnut vessaan. Hän yleensä vastaa samalla mitalla.



Kavereita ei siis ole yhtään. Tyttö viettää suurimman osan päivästä yksin kotona, lukien kirjoja, on myös koneella, katsoo elokuvia jne. Käy säännöllisin aikavälein kuraattorilla ja psykologilla, koska itsetuhoisuutta on jonkin verran ilmennyt. Nyt on kuitenkin loppunut. Yksi asia, josta olen myös huolestunut, on se, että kerran hän söi yliannostuksen lääkkeitä. Pelkään, että se tapahtuu uudesta, vaikka siitä on jo puoli vuotta aikaa.



Tytöllä on kyllä paljon lahjakkuuksia. On musikaalisesti lahjakas, elokuvatietäjä ja taitava muissakin asioissa. Koska on jonkin verran sosiaalisesti rajoittunut, ei osaa kauhean hyvin ilmaista itseään. Jos menemme koko perhe tapaamiseen, ja häntä tervehditään, hän ei sano mitään takaisin. Sanoo asiat suoraan, niin kuin ne ovat, ja sanavarastoa kuitenkin löytyy.



Yksi asia, josta olen huolestunut todella paljon, on se, että koska tytöllä ei ole kavereita, häntä ei ikinä kutsuta juhliin. Ei edes synttäribileisiin, discoihin tai minnekään muualle. Häntä itseäkin ottaa asia jonkin verran päästä, koska haluaisi joskus kokeilla, että minkälaista on olla juhlissa.



Tyttö erottuu joukosta paljon, mistä olen ylpeä. Olen ylpeä, että hän osaa olla oma itsensä, ja erilainen kuin muut. Hiljainen muuten, mutta kotona puhuu suht paljon. On ikäisekseen pieni (noin 150cm) ja aika hoikkakin myös. Osaa käyttäytyä kotona aika normaalisti, mutta muualla on epäsosiaalinen. Voiko olla jokin persoonallisuushäriö? Ihana ihminen on kuitenkin. Viimeksi puhui minulle noin puoli tuntia sitten, kun lähti pois välipalapöydästä. Sanoi: "kiitti mutsi." Tulee ihan kyyneleet silmiin, kun ajattelee tyttöä. Niin ihana ihminen, jos saan hehkuttaa :)