Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että olen lähes ainoa, jolle lapset eivät ole mikään este elämiselle.
26.02.2012 |
Kaikki kaverini vain valittavat, kuinka ei ole enää omaa aikaa. Baareihin pääsee harvoin, ystäviä ei tapaa enää niin usein, se oikea elämä on taaksejäänyttä...
Minusta taas tuntuu, että elämä on vasta edessä!
Olen onnellinen, kun saan seurata kuinka lapseni kasvavat ja kehittyvät. Minusta lapset eivät ole mikään ESTE.
Omistusasuntoa meillä ei vielä ole, minulla ei ole vakituista työsuhdettakaan, paljon on vielä tehtävä elämässä, ja ajattelin vielä tulevaisuudessa kouluttautuakin lisää. Nämä siis suunnitelmissa viimeistään siihen mennessä, kun lapset tulevat kouluikään.
Monet ovat valmiita vanhemmuuteen vasta, kun nämä asiat ovat saavutettu, ja on keretty "elää tarpeeksi".
Miksei elämää muka voisi enää rakentaa ja asioita saavuttaa lasten ollessa jo maailmassa?
Kommentit (9)
Ollaan käyty kerran keskieuroopassa ja iso osa lomasta meni ruokakaupoissa ravaamiseen kun etsittiin lapselle sopivia tuotteita, joita suomessa saa joka ruokakaupasta.
Ollaan muututtu vähän kotihiiriksi tämän asian vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan käyty kerran keskieuroopassa ja iso osa lomasta meni ruokakaupoissa ravaamiseen kun etsittiin lapselle sopivia tuotteita, joita suomessa saa joka ruokakaupasta.
Ollaan muututtu vähän kotihiiriksi tämän asian vuoksi.
Se kyllä ajoittain harmittaa, kun emme miehen kanssa ennen esikoisen syntymää käyneet yhdessä millään ns "lemmenlomalla" kahdestaan (ainoastaan risteilyllä, joo), mutta tarkoitus lähteä koko perheen kera lasten ollessa vähän isompia... Tuntuu, etten voisi nauttia lomamatkasta nyt jos lähtisimme reissuun ilman lapsia. Miettisin kokoajan miten heillä täällä menee, jos olisivat vaikka isovanhemmilla sen ajan hoidossa.
Mutta tosin, ei minulla olekaan mitään hinkua matkustelemaan... Viihdyn ihan kotosallakin hyvin. Ja no, katsoo viimeistään sitten eläkepäivinä jos lähdemme miehen kanssa kaksin jonnekin... :D
Minustakin on ihanaa katsoa, kun lapset kasvavat ja ihania ovat, muutta en taatusti lähde pitkille reissuille, automatkoille ja lentokonematkoille kolmen pikkulapsen kanssa. Siinä saa tavaraakin mukaan ottaa ihan hulluna. Ruokailut ulkona maksavat hurjasti ja matkustelu ja hotellit tulevat kalliiksi näin isolla porukalla. Reissataan lasten kanssa toki, mutta lapset vaikuttavat kohdevalintaan ja useimmiten lapset ovat tyytyväisempiä ihan kotona oleiluun, joten kyllä ne minun elämässä on myös esteenä tai pikemminkin hidasteena. Toteutan matkustus haaveeni sitten isompien lasten kanssa.
Ettei sulla vaan olis hyvä hetki just nyt, keväinen aurinkokin tuolla:) Nuori taidata olla ja ehditkin vielä vaikka mitä. Onnea elämääsi!
joten ei tämä kotihiireily varsinaisesti harmita.
Ollaan käyty kerran keskieuroopassa ja iso osa lomasta meni ruokakaupoissa ravaamiseen kun etsittiin lapselle sopivia tuotteita, joita suomessa saa joka ruokakaupasta.
Ollaan muututtu vähän kotihiiriksi tämän asian vuoksi.
Se kyllä ajoittain harmittaa, kun emme miehen kanssa ennen esikoisen syntymää käyneet yhdessä millään ns "lemmenlomalla" kahdestaan (ainoastaan risteilyllä, joo), mutta tarkoitus lähteä koko perheen kera lasten ollessa vähän isompia... Tuntuu, etten voisi nauttia lomamatkasta nyt jos lähtisimme reissuun ilman lapsia. Miettisin kokoajan miten heillä täällä menee, jos olisivat vaikka isovanhemmilla sen ajan hoidossa.
Mutta tosin, ei minulla olekaan mitään hinkua matkustelemaan... Viihdyn ihan kotosallakin hyvin. Ja no, katsoo viimeistään sitten eläkepäivinä jos lähdemme miehen kanssa kaksin jonnekin... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin omat harrastukseni vaativat aikaa. Pidän lukemisesta, mutta jos joudun katkaisemaan romaanin luvun useampaan kertaan, tulee minusta kiukkuinen. Ennen lapsia luin 3-7 romaania viikossa. Tähän lisäksi sitten kaikki muu kirjallisuus ja kirjat joita luin lisäksi noin 5 kpl viikossa. Ymmärettävistä syistä en olisi lapsilleni läsnä, jos tekisin samaa nyt. Koen, että välillä todellakin olen tyhmistynyt ja koen suurta puutetta uusista ajatuksista ja ideoista. Eli sillä osalla on elämiseni huonontunut. Ja koska työskentelen lasten parissa, niin työkään ei niitä uusia ajatuksia tällä hetkellä kovin paljoa suolla.
Matkustus on vähentynyt: ensinnäkin lasten kanssa ei ole niin helppo matkustaa niin pienellä budjetilla kuin aikoinaan miehen kanssa matkustimme. Toiseksi yksi lapsistamme on autistinen ja hänelle matkustus on yhtä kärsimystä.
Jokaisessa elämänvaiheessa on jotain hyvää ja jotain huonoa. Tällä hetkellä eletään pikkulapsivaihetta, johon ei kuulu niin suuri oma aika. Ehkäpä valitettavasti meidän perheessä ei enää koskaan, tuon yhden lapsemme takia. Silti emme vaihtaisi perheestämme pois yhtäkään. Rakkauteen kuuluu joskus toisen tarpeitten huomioiminen enemmän kuin omiensa.
Meillä yksi lapsi jonka kanssa helppo matkustella,esim. Minä käy lapsen kanssa ja ilman lasta ystävilläni,kaupungilla,harrastuksissani,joskus käyn kavereiden kanssa tanssimassa yöelämässä jne. Kokoajan itsellä joku ns.projekti menossa mistä olen kiinnostunut. Juuri siksi emme VIELÄ tee toista lasta heti perään,kun haluamme nauttia näistä ja yhdessä lapsen kanssa matkustelusta ja kaikki lähteminen on helpompaa joka paikkaan. Mutta aijomme useamman lapsenkin kanssa,jos niitä meille suodaan,matkustella,harrastaa,järjestää elämä niin että kaikilla on hyvä olla. Lapsi voi ihan hyvin olla tarhan jälkeen isän kanssa 1,5h kahdestaan kun minä menen jumpalle ja loppu ilta sitten yhdessä kotona,saattaa tulla ystäviä kylään tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mun ELÄMÄ ON NYT. Omasata ajasta toisinaan taistelen, mutta mun mielestä se on vain osa elämää ei koko elämä. Haaveita ja unelmia on, mutta niiden edessä oleminen eivät estä elämästä mua nyt influenssan, taloudellisen niukkuuden, pyykin ja ruuanlaiton keskellä. Tämä on jo nyt täyttä elämää.
En olekaan mikään baari-ihminen! Tykkään mieluusti viettää viikonloput kotona perheen parissa, tai kahvitella sukulaisten kanssa.