Hermostuinko turhasta?

Meillä on miehen kanssa ns. yhteiset rahat. Mies tienaa enemmän kuin minä päivätyöstä, mutta sitten lisäksi miehellä on muita tuloja n. 2000-3000 euroa kuukaudessa palkan lisäksi.

Mies tuhlaa joka kuukausi itseensä (vaatteisiin, autoon, yms) ja harrastukseensa tuon "ylimääräisen". Okei, en ole siitä aiemmin sanonut mitään, tosin tuntuu joskus todella sairaalta ettei mies lyhennä esim. luottokortti velkaansa vaan aivan surutta tuhlaa jokaisen ylimääräisen euron. Säästöön ei jää penniäkään.

Maksamme kaiken puoliksi. Eli lainanlyhennys, yhtiövastike, lapsen hoitokulut,jne. menee puoliksi. Ruokakaupassa käydään aika 50-50.



Tässä kuussa mulle tuli n. 1000 eurolla yhtäkkisiä lisäkuluja. Auton huoltomaksua jne. Olen sanonut miehelle että tää kuukausi menee mulla tosi tiukille, ja säästöt menee nyt näihin kuluihin.



Eilen olin töissä 8-17, kävin kaupassa ja tulin kotiin. Mies oli ollut kotona koko päivän. Ensimmäisenä eteisessä pomppaa vastaan kasa kenkiä, joita mies on ostellut (arvo about 800 euroa). Mä olin pihistellyt ruokakaupassa koska rahat menee tässä kuussa helvetin tiukille.



Mulla painavat kauppakassit, mies ei eväänsä hetkauta auttaakseen mua. Puran kassit, alan tehdä ruokaa. Mies tulee juttelemaan miten on tilaillut ulkomailta harrastusvälineitä monella sadalla eurolla. Mulla hirtti kiinni siinä vaiheessa. Oli siis raskas päivä takana, stressiä rahasta, ja kotona piti alkaa heti laittaa ruokaa + tietysti kotona piti vielä siivota, pyykätä jne. Ärsytti miehen itsekeskeisyy, kotona lorvailu ja rahan tuhlaus.



Ärähdin äijälle että helvetti seuraavan kerran sä saat mennä kauppaan, mulla loppuu kohta rahat.

Siihe mies että ei hänellä ole myöskään rahaa. Olin ihan että mitä helvettiä, jos on varaa ostella tuhansilla euroilla kivuuksia itselleen, niin kyllä ruokakauppaankin pitää jäädä rahaa??!

Raivosin miehelle että kyllä mustakin olis joskus kiva olla miettimättä raha-asioita, eikä tunnu mukavalta kun mies ei koskaan tarjoa vapaaehtoisesti apua, tai tarjoudu käyttämään lisätulojaan meidän yhteisiin menoihin vaan pitää tiukasti kiinni siitä että puoliksi maksetaan kaikki. Kuitenkin ajattelee että meillä on "yhteiset rahat".



Mies loukkaantui syvästi. Alkoi pokkana väittää että hän "kouluttaa" mua tulemaan omillani toimeen (wtf, oon asunut yksin 16-v lähtien ja tulen taatusti toimeen omillani, NYT vaan on taloudellinen tilanne tosi tiukka). Lisäksi kuulemma ei siksi halua auttaa koska en osaa olla "tarpeeksi kiitollinen avusta". Mainitsi että en kuulemma ole ollut riittävän kiitollinen 2 vuotta sitten hänen ostamastaan joululahjasta joka oli maksanut 500 euroa. En tiedä mitä olisi silloin pari vuotta sitten pitänyt tehdä, että olisin osoittanut miehelle "riittävää kiitollisuutta". Olin superonnellinen lahjasta ja kiitin moneen kertaan miestä ja mies näki miten onnellinen olen.

Mä olen kuulemma itse menoni aiheuttanut ja saan luvan selvitä siitä itse. No, mies hajotti mun silmälasit (vahingossa) ja jouduin ostamaan uudet joihin meni aika paljon rahaa- ei ole mun syyni tämäkään MUN lisämeno.

Ylimielisesti mies totesi lapsellemme että "lähdetäänpä ostelemaan MEILLE jotain mukavaa, meillä kun on RAHAA.." Satutti, kun mies todella tiesi miten tiukka rahatilanne mulla oli.. Aloin itkeä, ja mies sanoi että nauttii täysillä mun pahasta olosta.

Tuli kuitenkin illalla hyvittelemään, sanoi että voi maksaa mulle jonkun laskun tms. Mä loukkaannuin kuinkin oikeesti niin paljon tosta miehen ylimielisestä ja vittumaisesta reaktiosta, että en vaan pysty antamaan anteeksi/ottamaan mieheltä apua vastaan.



Olen sanonut miehelle monta kertaa että apu tässä kuussa olisi tarpeen, mies ei ole ottanut kuuleviin korviinsa. Ilmeisesti haluaa siis että "anelen" apua.



Toistaalta ymmärrän että mies laittaa tuon extra-tulon itseensä, mutta toisaalta jos tilanne olisi päinvastainen eli MINÄ saisinkin yhtäkkiä noin paljon ylimääräistä kuukaudessa, maksaisin taatusti yhteisiä lainojamme pois, lyhentäisin autolainamme äkkiä pois, jne. En voisi surutta tuhlata itseeni tuhansia euroja, samalla kun toinen pähkäilee miten saa laskut maksettua.. Mies osti mm. 300 euron farkut, hänen mielestä ne oli halvat. Noita hän ostelee parit kuukaudessa, sattaa heittää käyttämättömiä sikakalliita vaatteita roskiin kun ei enää tykkääkkän..



Päätin olla ottamatta nyt yhtään mitään apua vastaan. Tuli niin paska olo tuosta riidasta ja siitä miten mies käyttää rahaa vallankäytön apuvälineenä, etten halua tällä hetkellä edes katsoa miestä. Onko vaan hyväksyttävä että vaikka olemme perhe, olemme täysin eriarvoisessa asemassa ja se on ihan ok, että toinen on tuplasti rikkaampi kuin toinen eikä ole velvollinen auttamaan?



Loukkaannuinko turhasta? Mitä tässä tilasnteessa pitäisi tehdä??