Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö mun vaihtaa terapeuttia. :(
23.03.2012 |
Käyn toista vuotta psykoterapiassa ja tuntuu että mikään ei edisty. Ei jotenkin päästä niihin ydinasioihin tai ne ohitetaan liian kevyesti. Hän keskittyy johonkin tämän päivän tekemisiin vaikka ongelmani ydin on (joo, kornia mutta totta) lapsuuden traumoissa.
Eteneekö terapia oikeesti näin hitaasti? Tuntuu että maksan itteni kipeeksi tyhjästä ja Kelan kalliit tukivuodet kuluu hukkaan, niitä kun ei kolmea enempää saa vaikka mikä olisi. :(
Kommentit (16)
mutta etkö sinä itse saa valita mistä puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiset 3-4 vuotta meni ylipäätään tämän asian tajuamiseen.. valitettavasti.
Ota asia puheeksi terapeutin kanssa, kun asia vaivaa sinua ja muutenkin se että koet että terapia (joka tosiaan arvokasta) menisi ikäänkuin hukkaan tämän asian vuoksi. Jos muutoin kehittynyt luottamuksellinen suhde ja henkilökemiat pelaa, niin miettisin tarkasti ennen kuin lähtisin vaihtamaan terapeuttia.
Muakin harmittaa välillä kun käyn läpi niitä "vähemmän tärkeitä" asioita, mutta kuitenkin ne tuntuu sillä hetkellä olevan mielessä päälimmäisenä. Nyt kun olen käynyt terapiassa n.6 vuotta (ja olen ihan työkykyinen ja perheellinen äiti ;), niin oikein odotan tätä hetkeä että pääsen purkamaan asioita (niin menneitä kuin tämän hetkisiäkin) jollekkin "luottoihmiselle".
päivän asioihin, koska menneisyyttä voi ruotia loputtomiin ja sinne voi jäädä vaikka kolmeksi vuodeksi jossittelemaan. Terapian tarkoitus on vapauttaa voimavaroja ja energiaa tähän hetkeen ja avata uusia ajatusuria, vahvistaa minää. Koetko tätä tapahtuvan lainkaan vai onko sinulla vaan muuten kärsimätön olo?
Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että jotain asiaa ei ole käsitelty kunnolla, sano se. Terapian pitää olla sen verran asiakaslähtöistä, että terapian myötä esiin nousevat asiat pitää käsitellä ja puhua halki, jotta ne lakkaavat viemästä energiaa. Jos menneisyyttä ei saada asettumaan omalle paikalleen muistojen hyllylle, ne jatkavat energian syöntiä nykyhetkessä.
Itse kävin kolme vuotta kognitiivisessa.
vajaa kaksi vuotta psykologisessa vyöhyketerapiassa. Se perustuu tunteiden vapauttamiseen kehosta (kuin rosen-terpia, lähellä sitä). Prosessin aikana parannuin myös perussairauksista (esim. pääsin eroon verenpainelääkkeistä).
Siellä puhutiin tai ei puhuttu. Missään nimessä terapeutti ei halunnut kuulla lätinää sisustuksesta. Hän ohjasi vain keskittymään tunteisiin, ja kaikki meni asiakkaan ehdoilla.
on traumat käsitelty. Oma paraneminen alkoi vasta kun uskalsin kohdata menneisyyteni, sen tulkinnan jne. Vei uskomattomasti päivittäisitä energiaa (noin 80-90%) ennen kuin käsittelin tietyt asiat.
päivän asioihin, koska menneisyyttä voi ruotia loputtomiin ja sinne voi jäädä vaikka kolmeksi vuodeksi jossittelemaan. Terapian tarkoitus on vapauttaa voimavaroja ja energiaa tähän hetkeen ja avata uusia ajatusuria, vahvistaa minää. Koetko tätä tapahtuvan lainkaan vai onko sinulla vaan muuten kärsimätön olo?
Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että jotain asiaa ei ole käsitelty kunnolla, sano se. Terapian pitää olla sen verran asiakaslähtöistä, että terapian myötä esiin nousevat asiat pitää käsitellä ja puhua halki, jotta ne lakkaavat viemästä energiaa. Jos menneisyyttä ei saada asettumaan omalle paikalleen muistojen hyllylle, ne jatkavat energian syöntiä nykyhetkessä.
Itse kävin kolme vuotta kognitiivisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päivän asioihin, koska menneisyyttä voi ruotia loputtomiin ja sinne voi jäädä vaikka kolmeksi vuodeksi jossittelemaan. Terapian tarkoitus on vapauttaa voimavaroja ja energiaa tähän hetkeen ja avata uusia ajatusuria, vahvistaa minää. Koetko tätä tapahtuvan lainkaan vai onko sinulla vaan muuten kärsimätön olo?
Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että jotain asiaa ei ole käsitelty kunnolla, sano se. Terapian pitää olla sen verran asiakaslähtöistä, että terapian myötä esiin nousevat asiat pitää käsitellä ja puhua halki, jotta ne lakkaavat viemästä energiaa. Jos menneisyyttä ei saada asettumaan omalle paikalleen muistojen hyllylle, ne jatkavat energian syöntiä nykyhetkessä.
Itse kävin kolme vuotta kognitiivisessa.
Niin, mutta ne traumat vaikuttavat taustalla ja niistä voi olla jopa vaikea puhua ja päästä käsiksi niihin.
Tietää omasta kokemuksesta...
nro 2.
vajaa kaksi vuotta psykologisessa vyöhyketerapiassa. Se perustuu tunteiden vapauttamiseen kehosta (kuin rosen-terpia, lähellä sitä). Prosessin aikana parannuin myös perussairauksista (esim. pääsin eroon verenpainelääkkeistä).
Siellä puhutiin tai ei puhuttu. Missään nimessä terapeutti ei halunnut kuulla lätinää sisustuksesta. Hän ohjasi vain keskittymään tunteisiin, ja kaikki meni asiakkaan ehdoilla.
Mä tiedän tuon, mäkin kävisin vaikka viikottain mutta kun rahat eivät riitä!
Silti kroppa on tosi kipeä ja tuskalliset kokemukset ovat kehossa, ainakin mulla koska jouduin väkivallan uhriksi pienenä.
Ja se keskustelu ei aina auta, se on vain pintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ajatusten siirtäminen nykypäivään on vaikeaa.
Terapeutti yrittää siirtää keskittymistäsi tähän päivään.
Minullakin on lapsuuden trauma kovasta sirastelusta ja pitkistä sairaalajaksoista, rajuja hylkäämiskokemuksia. Kun hyväksyy sen, että pahoja asioita tapahtui, niitä ei voi pyyhkiä pois, ne ovat arpena ja vaikuttavat siihen mitä nyt olen. Mutta voin itse valita miten paljon annan menneisyyden vaikuttaa siihen mitä olen nyt.
vajaa kaksi vuotta psykologisessa vyöhyketerapiassa. Se perustuu tunteiden vapauttamiseen kehosta (kuin rosen-terpia, lähellä sitä). Prosessin aikana parannuin myös perussairauksista (esim. pääsin eroon verenpainelääkkeistä).
Siellä puhutiin tai ei puhuttu. Missään nimessä terapeutti ei halunnut kuulla lätinää sisustuksesta. Hän ohjasi vain keskittymään tunteisiin, ja kaikki meni asiakkaan ehdoilla.
Mä tiedän tuon, mäkin kävisin vaikka viikottain mutta kun rahat eivät riitä!
Silti kroppa on tosi kipeä ja tuskalliset kokemukset ovat kehossa, ainakin mulla koska jouduin väkivallan uhriksi pienenä.
Ja se keskustelu ei aina auta, se on vain pintaa.
maksaa 65 euroa kerta, ja ensimmäisen vuoden kävin kerran viikossa. Se on vain niin ihmeellistä, kun käsittelee tieyn asian, niin jokin patti/kipupiste kehosta häviää.
Huomasin myös, että käsittelyitä on eri tasoisisa. Olin esimerkiksi aina tietoinen jostain tilanteesta, jossa minua oli kohdeltu väärin. Mutta vasta siinä vaiheessa, kun TUNSIN sen tilanteen ja tuskan uudestaan, sen valtavan ahdistuksen, joka ihan tärisytti ruumista - vasta sitten siitä tilanteesta pääsi irti ja kehon kipupiste poistui.
Ja kun seuraavana päivänä ajatteli ko. tilannetta, niin se ei tuntunut miltään. Se oli poissa päiväjärjestyksestä.
Terapautti itse oli sitä mieltä, että mikään muu ei merkitse kuin tunne. Itse kyllä olen sitä mieltä, että tällaiselle älylliselle ihmiselle on hyvin tärkeää myös ymmärtää asia.
Mitäpä näistä mielipide-eroista...pääasia että toimii.
Rahaa paloi, mutta joka sentti oli sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin 3-vuotta puhumassa diippadaappaa ja lopetettiin. 10-vuotta myöhemmin tajusin etten ollut käsitellyt edelleenkään niitä menneisyyden asioita ja terapiassa oltiin ihan kevyesti ne vaan sivuutettu. Mulle itselle oli liian vaikeeta pysyä sillon aiheessa ja johdattelin keskustelun muualle koska ne oli niin vaikeita asioita puhua. Sitten piti vuosien jälkeen mennä niistä uudelleen puhumaan kun ne oli käsittelemättä. Tuntui tosi ikävältä lähteä "taas" vetvomaan menneisyyden juttuja. Mielummin olisin ne sillon aikoinaan käsitellyt kun terapeutti olis asiansa osannut ja palauttanut keskustelun aina oikeisiin asioihin. Sekin tyyliin vaan kehui miten mukava asunto mulla varmaan on ja kaikkee ihan turhaa, huh huh.
että ajatusten siirtäminen nykypäivään on vaikeaa.
Terapeutti yrittää siirtää keskittymistäsi tähän päivään.
Minullakin on lapsuuden trauma kovasta sirastelusta ja pitkistä sairaalajaksoista, rajuja hylkäämiskokemuksia. Kun hyväksyy sen, että pahoja asioita tapahtui, niitä ei voi pyyhkiä pois, ne ovat arpena ja vaikuttavat siihen mitä nyt olen. Mutta voin itse valita miten paljon annan menneisyyden vaikuttaa siihen mitä olen nyt.
No, mulla ainakin on tilanne sellainen etten voi valita, kunpa se olis noin helppoa!
Vaikka kuinka yritän olla pirteä ja normaali, se
paha olo iskee ja vaivaa joka ikinen päivä!
Se ei ole siis tahdosta kiinni.
Pienikin asia laukaisee kauhean olon ja itse en ole saanut oikeaa apua vielä.
En ole ap.
Nro 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos antaisi lapsuuden kivun nousta pintaan.
Terapeutin vaihtaminen voi sikäli olla hyvä ajatus, että kun luotat ihmiseen tarpeeksi, uskallat antaa kivun ja tuskan nousta pintaan. Ehkäpä se ei nouse nyt, koska et usko kestäväsi sitä. Jos terapeutti käyttää ratkaisukeskeisiä menetelmiä, se ei anna tarpeeksi tilaa tunteiden esiinnousuun. Mitä varhaisemmassa lapsuudessa kipu on, sen vaikeampaa sen esiintuonti on.
siinä hypnoosin avulla ohennetaan vastustusta ja päästään helposti käsiksi kauan sitten tapahtuneisiin tunnekokemuksiin.
Oma äitini sai valtavan avun kummenestä hypnoosikerrasta. Hän kertoi, että oli ollut ihmeellinen kokemus, kun hänen aikuinen minänsä oli saanut lohdutettua sitä pientä 2-vuotiasta, joka oli saanut solkivyöllä selkäänsä jonkin vahingossa rikkomansa astian vuoksi. Kaikki lohtu, rakkaus ja paraneminen löytyi hänestä itsestään, kun hypnoosilla saatiin älyllinen torjuminen syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vajaa kaksi vuotta psykologisessa vyöhyketerapiassa. Se perustuu tunteiden vapauttamiseen kehosta (kuin rosen-terpia, lähellä sitä). Prosessin aikana parannuin myös perussairauksista (esim. pääsin eroon verenpainelääkkeistä).
Siellä puhutiin tai ei puhuttu. Missään nimessä terapeutti ei halunnut kuulla lätinää sisustuksesta. Hän ohjasi vain keskittymään tunteisiin, ja kaikki meni asiakkaan ehdoilla.
Mä tiedän tuon, mäkin kävisin vaikka viikottain mutta kun rahat eivät riitä!
Silti kroppa on tosi kipeä ja tuskalliset kokemukset ovat kehossa, ainakin mulla koska jouduin väkivallan uhriksi pienenä.
Ja se keskustelu ei aina auta, se on vain pintaa.maksaa 65 euroa kerta, ja ensimmäisen vuoden kävin kerran viikossa. Se on vain niin ihmeellistä, kun käsittelee tieyn asian, niin jokin patti/kipupiste kehosta häviää.
Huomasin myös, että käsittelyitä on eri tasoisisa. Olin esimerkiksi aina tietoinen jostain tilanteesta, jossa minua oli kohdeltu väärin. Mutta vasta siinä vaiheessa, kun TUNSIN sen tilanteen ja tuskan uudestaan, sen valtavan ahdistuksen, joka ihan tärisytti ruumista - vasta sitten siitä tilanteesta pääsi irti ja kehon kipupiste poistui.
Ja kun seuraavana päivänä ajatteli ko. tilannetta, niin se ei tuntunut miltään. Se oli poissa päiväjärjestyksestä.Terapautti itse oli sitä mieltä, että mikään muu ei merkitse kuin tunne. Itse kyllä olen sitä mieltä, että tällaiselle älylliselle ihmiselle on hyvin tärkeää myös ymmärtää asia.
Mitäpä näistä mielipide-eroista...pääasia että toimii.Rahaa paloi, mutta joka sentti oli sen arvoista.
Hienoa että kirjoitat tästä, tämä voi auttaa monia!
Olen ollut rosenissa ja kerran psyk.vyöhyketerapiassa ja muissa kehohoidoissakin.
Kerran olin rebalancingissa ja se oli tosi syvä kokemus, menin ihan todella kauas..seuraavana päivänä olin tehokas ja siirtelin uuniakin.
Tiedän että parasta olisi kun käy tunteen läpi ja
sitten voi vapautua siitä!
Mutta puhuminen on vain puhumista, se ei aina tuo
tunnetta mukanaan.
Kokemusta on tästäkin.
Menisin ilman muuta mutta rahatilanne ei anna
myöten ja kärsimys jatkuu..
Paitsi jos otan lisälainaa sitä varten.
2
siinä hypnoosin avulla ohennetaan vastustusta ja päästään helposti käsiksi kauan sitten tapahtuneisiin tunnekokemuksiin.
Oma äitini sai valtavan avun kummenestä hypnoosikerrasta. Hän kertoi, että oli ollut ihmeellinen kokemus, kun hänen aikuinen minänsä oli saanut lohdutettua sitä pientä 2-vuotiasta, joka oli saanut solkivyöllä selkäänsä jonkin vahingossa rikkomansa astian vuoksi. Kaikki lohtu, rakkaus ja paraneminen löytyi hänestä itsestään, kun hypnoosilla saatiin älyllinen torjuminen syrjään.
Mielenkiintoista.
Etenee hitaasti.Oletko maininnut mikä merkitys niillä traumoilla on?
Mulla on ihan sama juttu, puhutaan joskus vaan kuinka sisustaisin asunnon jne.