Lue keskustelun säännöt.
Entä mitä ajatuksia herättää 45-vuotias mies,
25.02.2012 |
joka on elänyt useammassakin avoliitossa, joista jokainen päättynyt, ei lapsia, ei avioliitto(j)a, eikä mies myöskään ole koskaan elämässään pessyt lattioita tai ikkunoita, sillä hän on jättänyt nämä hommat aina naisystävilleen tai äidilleen, joka edelleen saattaa käydä hänen sotkuista kotiaan siivoamassa.
(Muutoin kyllä ihan työssäkäyvä ja lempeä, vähäviinainen mies.)
Kommentit (3)
elää aikuisen elämää, kun se on liian hankalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan jo siitäkin syystä, ettei pärjää yksin. Kierrän kaukaa.
Paljon yhteisiä intressejä.
Mutta ei tähän päivään mennessä varsinaista sitoutumista - tässä elämäntilanteessa se tarkoittaisi kihlautumista, myöhemmin avioliittoa - sillä mies vetoaa aina sanoihin "sitten kun..." Tietäen, että muodollinen sitoutuminen on minulle tärkeää.
Kumpikin asuu omillaan, minä kohta aikuistuvien lasteni kanssa.
En enää oikein tiedä... Alkuhuuma ja seksielämä laantuneet. Miehen poikamiesboksi-elämä ei houkuttele asumaan yhdessä.
Mies rakastaa edelleen ja toivoo yhteistä vanhuutta.
Tämä taitaa olla tässä. Rakastavan ihmisen jättäminen on vaan niin kovin vaikeaa.
Tiedättehän; se, kun joutuu vetämään maton toisen jalkojen alta. Kun vie toiselta sen tulevaisuuden, jota tämä odottaa.