Mitä on se, kun yöllä herää eikä tajua missä on?

Minkälaisissa paikoissa huomasit olevasi sitten kun taju palasi?

Ihan samassa paikassa olen, omassa sängyssäni. Mutta jostain syystä "en tajua ympäristöä".



ap

Kirjoita vaikka joku lappu seinään:

"Annikki, sie oot kotona" niin olo tuntuu paremmalta!

Kyse on varmaankin siitä, että kaikki osat aivoista ei ole hereillä

Mä tajuan että olen kotona. Mutta en tajua että missä se koti on, minkälainen talo, minkälainen piha jne..Ihan outoa!



Mutta "kiva" kuulla että muillekin tapahtuu tätä.



ap

uni ja todellisuus ovat sekoittuneet. Sitten kun unesta pääsee kokonaan irti, sitten vasta tajuaa missä on.



Tällaisilla ihmisillä kuulemma voi joskus muutenkin todellisuus ja kuvitelmat sekoittua. Väitetään. En tiedä enempää.

Pitääkö tämä sinulla paikkansa?

niin ei tarvitse pähkäillä olinpaikkaansa..

ei-todellisuus muulloin ;). Pari kertaa olen kyllä kokenut deja vu'n...onko sama :)???



ap

pätee aika hyvin tilanteeseen. Joskus mäkin herään ja ihmettelen kuka ja missä olen.

joku kommentoi, että viinan syy.. ;). Mutta ei liity alkoholinkäyttöön mitenkään. Juon kyllä joskus punkkua, parin viikon välein noin suunnilleen (la). "Kohtaus" tuli viime yönä. Otin kyllä särkylääkkeen, kun olen flunssassa..



ap

jonkintasoinen unihalvaus? Unihalvauksesta löytyy netistä paljon tietoa.

täytyypä googlettaa.



ap



ps. olen kyllä tosi herkkäuninen, eli herään monta kertaa yössä.

Mulla käy noin kun ollaan poissa kotoa, ensin vaikka mummolassa, sitten mökillä, sitten taas kotona, en tajua yöllä mikä maa mikä valuutta. Väsymyksestä johtuu, liian hässäkkä elämä.

tapahtui tuota. Heräsin yöllä enkä tunnistanut kotiani tai sitten se oli muuten jotenkin vinksallaan, huoneet väärässä järjestyksessä ym.. muistan joskus todella ihmetelleeni et miks mun kämppä on peilikuva siitä miten se oikeasti on, se oli pelottavaa.



Mulla ainakin oli sillon aika tressaava elämäntilanne ja myös ahdistusta ja paniikkihäiriöitä.

Itsellänikin tapahtuu tuota sillointällöin. Sen sijaan että paniikki iskisi, makaan vain aamulla sängyssä silmät kiinni, unifilmi on juuri katkennut ja saatan joutua miettimään hetken missä nukun. Yleensä en ole täysin pihalla nukkumapaikastani vaan mielessä pyörivät eri vaihtoehdot, eli oma sänky, sohva, vanhempien sohva, kaverin sohva, kaverin kämpän lattia, muun tuttavan asunto, työmaaparakki... kaikki realistisia vaihtoehtoja ja koettuja nukkumapaikkoja :) Unifilmihän sen paikantajun sotkee hetkeksi.



Itsestäni on oikeastaan koomista arvailla. Jälkeenpäin sille osaa nauraa helposti vaikka itse tilanne onkin hieman hämmentävä. Sitten voikin aukaista silmät ja ikään kuin tarkistaa vastaus. Silmät kiinni vielä ollessa, joskus tuntuu että kroppa on orientoitunut väärinpäin yön aikana ja tavallaan odottaa heräävänsä jalat pään puolella tai että odottaa makaavansa seinää A päin vaikka makaakin oikealla kyljellä - järki sanoo että vasurikyljellä pitää olla jotta näkee seinän A, ja silmät kiinni vaisto sanoo toista.



Minkäs omalle mielelleen voi. Kunkin aivot buuttaa tavallaan ja päivitysten pitää vain antaa asentua :/

mullakin tuota, että mietin kaikkia mahdollisia tuttuja paikkoja. Jotenkin lapsuudenkoti on se, missä ehkä kuvittelen olevani, en tiedä.



Ja mä luulen, silloin yöllä kun tää tapahtuu, olevani hereillä, silmät auki ja tutkivani ympäristöä (en siis lähde mihinkään)..mutta voihan se olla että mulla on silmät kiinnikin ;)



Vaikea sanoa, on niin epätodellinen olo.

oli siis ap

Yleensä tuollaiset kokemukset edeltävät varsinaista kontaktia.

humoristi;). Ei siinä mitään, en minä itsekään tätä liian vakavasti ota, mutta silloin yöllä ei tunnu "hirveän kivalta"..



ap

Mullekin sattuu tätä aina joskus. Olen silloin tosi unenpöpperössä vielä, paikka selvenee kun herää kunnolla. Erityisesti sattuu silloin, kun on paljon stressiä, kiirettä töissä tai ei ole pitkään aikaan ehtinyt nukkua kunnolla. Joskus huomaan kanssa ajattelevani kotiani ja makuuhuonettani ja tavaroitani siellä, ennen kuin tajuntaan uppoaa, että olen juuri siinä huoneessa, jota äsken ajattelin ikään kuin ulkopuolisena. Ihan kuin muistelisi jotain paikkaa jossain muualla ja sitten tajuaisikin olevansa juuri siellä, mitä ajatteli. Omituista. Ei kuitenkaan pelottavaa, odottelen aina rauhallisesti, että uni haihtuu ja tajuan, missä olen.