Mihin itse vedätte rajat: mikä on normaalia ja hyväksyttävää mustasukkaisuutta?
Jos lähtöajatuksena on se, että pettämisestä ei ole kukaan jäänyt kiinni eikä ole edes aihetta epäillä. Eli peruspohja on kunnossa. Niin millainen mustasukkaisuus on normaalia tuollaisessa parisuhteessa mielestänne? (eri asia on se, että on jääty kiinni pettämisestä ja sit yritetään jatkaa, se on asia erikseen, nyt ei puhuta siitä)
Kommentit (6)
Jos ihan oikeasti jotain on tapahtunut. Muuten kaikki on turhaa vainoharhaa. Itse olin nuorena turhan mustasukkainen, tosin minua oli silloin myös petetty. Nykyinen mieheni ei ole koskaan antanut mitään aihetta, joten asia ei oikeastaan edes käy mielessäni. Toki huolehdin ulkonäöstäni ja suhteestamme, ettei varsinaisesti ole ajamassa toista muiden syliin...
Ainakaan se ei saa rajoittaa puolison ystävyyssuhteita ja liikkumisen vapautta. Ehkä se "terve mustasukkaisuus" on pieniä ohimeneviä läikhdyksiä epävarmuudesta. "Mitä jos joku nainen onkin viehättävämpi kuin minä ja mies tahtoisi kokeilla syrjähyppyä."
Eih... Ei meillä ole sellaista. Ei kai tällä iällä enää tarvitse, luotamme suhteeseemme.
Mieheni ei ole pettänyt minua, mutta entistä vaimoaan on, useasti ja surutta. Toki tiedän, että meidän suhteemme on aivan eri asia kuin se suhde
Vaan se on aina parin välinen asia päättää.
Ainakaan se ei saa rajoittaa puolison ystävyyssuhteita ja liikkumisen vapautta.
Samaa mieltä. Toisaalta helppo olla, kun mies on järkevä ja parisuhteeseen sitoutunut. Käy ulkona, tapaa tuttuja mutta ei juokse joka viikonloppu eikä salaile menojaan.
Ehkä se "terve mustasukkaisuus" on pieniä ohimeneviä läikhdyksiä epävarmuudesta. "Mitä jos joku nainen onkin viehättävämpi kuin minä ja mies tahtoisi kokeilla syrjähyppyä."
EI minulla ole mitään epäilyä siitä, etteikö joku nainen olisi viehättävämpi kuin minä. Ihan taatusti kiva, nätti ja ennenkaikkea uusi nainen on kiinnostava ja jollain tasolla mies haluaisi kokeilla syrjähyppyä. Mutta luotan, että fiksu mies tajuaa, että kyse on uutuuden viehätyksestä ja biologiasta, eikä omaa suhdetta kannata vaarantaa ihan vain kokeilunhalusta. SAma pätee toisinkin päin.
Tervettä mustasukkaisuutta on se, ärtyy lievästi siitä, kun mies selvästi ihailee jotain kaunista naista ja käyttäytyy kuin höpsö pikkupoika tämän seurassa. Silloin hymähdetään ja jatketaan kuin ei mitään. korkeintaan vähän kiusoitellaan miestä asiasta.
sellaista, ettei se ahdista suhteen kumpaakaan osapuolta?
Mieheni ei ole pettänyt minua, mutta entistä vaimoaan on, useasti ja surutta. Toki tiedän, että meidän suhteemme on aivan eri asia kuin se suhde, mutta silti. Karvat nousevat pystyyn, jos mies saa tekstarin tai puhelun joltakulta, enkä pysty tunnistamaan kuka siellä puhuu. Luulen myös, että mies puuhailee jotain selkäni takana, vaikka hän on oikeastaan koko ajan kotona ja tiedän aina, mitä hän tekee. Olen ihan luulosairas, mutta onneksi tiedostan sen itsekin. Miehelläni on tosin myös alkoholiongelmaa, mikä aiheuttaa väkisinkin epäilyä.
Normaalia olisi olla mustasukkainen naispuolisista ystävistä, tiheistä baari-illoista ja vaikka siitä, että mies näpyttelee jatkuvasti tekstareita eikä suostu kertomaan kenelle.