Miten hillitä omaa raivoa lapsen kiukutellessa?

voin vain toivottaa onnea kunnon itkupotkutavaroidenheittelysylkemisraivareihin.

Asiallisia vastauksia kiitos.



-ap

Varaa pukemisen aikaa, herätkää vaikka aikaisemmin. Tehkää pukemisesta kiva juttu. Jutelkaa mukavia päivän tulevista tapahtumista ja laulelkaa. Auta pukemisessa ja kehu, jos lapselta onnistuu itse pukeminen. Lahjo tarroilla. Laske kymmeneen. Poistu paikalta, jos tuntuu siltä ettet voi olla räjähtämättä.



Näytät aikuisena lapselle esimerkkiä asioiden hoitamisesta. Lapsi ottaa mallia sinusta.

rupea valmistelemaan lähtöä ajoissa äläkä sitten vasta patista lasta pukemaan kun jo pitäisi olla ovesta ulkona. Ja käytä lapsen kehitystasoon sopivaa ennakointia, ts. älä sano että "kymmenen minuutin kuluttua lähdetään", vaan mieluummin että "ehdit vielä leikkiä hetken autoilla, sitten pitää tulla pukemaan". Älä edes odota, että yksi muistutus riittää ja lapsi on valmiina vaatteet päällä. Jos pukemistilanteet ovat jatkuvasti hankalia, voit käyttää esim. tarrapalkintosysteemiä "reippaasta" pukemisesta; sopikaa tietyt pelisäännöt pukemiseen ja aina kun tämä toteutuu, lapsi saa tarran. Kun tarroja on tietty määrä, seuraa joku isompi palkinto, esim. joku yhteinen retki.

Mieti myös tarkkaan, mistä se kiire lopulta syntyy: onko kiire aina ns. lapsesta johtuvaa, vai voisitko itsekin tehdä joitakin asioita paremmin valmiiksi etukäteen, jotta lähdöt eivät olisi niin hektisiä? Tsemppiä :)

mä olen kolmevuotiasta pukenut itse kiireisinä aamuina. Tiedän että se itsekin siitä suoriutuu, mutta jos on kiire niin ei ole aikaa vetkutella ja silloin mä otan ohjat käsiin ja puen hänet.

Jos on aikaa ja lapsi muuten vaan kiukkuaa ja kiristää mun pinnaa, niin mä lähden hetkeksi siitä tilanteesta pois. Käyn vaikka keittiössä juomassa lasin vettä tai jotain, ja sitten uusiksi.

Kyllä minunkin kolmivuotiaani tekisi kaikkensa pitkittääkseen aamua äidin kanssa. Minä puen lapsen yleensä itse, ei sitä muuten mitään tulisi. Hyvä vinkki on myös varata tarpeeksi aikaa, kiirehän sitä pinnaa aina kiristää.

Mulla kiristyy suoni kun näen että lapsi ei yhtään kuuntele tai yritä esim. pukea päälleen kun pyydän. Jos lähtisin pois tilanteesta, silloinhan se voittaa! Ja seuraava kerta on vielä hankalampi.

Yritä tehdä -kiireenkin keskellä- pukemisesta semmoinen huomaamaton juttu. Juttele kaikkea kivaa lapselle tai vaikka laulakaa, niin se pukeminen menee ihan huomaamatta. Näin meillä.

Siinä vaiheessa, kun aletaan mennä juupas-eipäs-äiti käskee -linjalle, on jo mopo karannut käsistä. Lapselle ei pidä antaa sitä vaihtoehtoa sanoa vastaan, ja sen voi tehdä hellästi ja ystävällisesti. Vanhemmat vievät tilannetta eteenpäin, ei lapselle pidä antaa jänkäämisvapauksia.

Ei ihme että hermot menee niin lapsella kuin aikuisella, jos pukemisessakin kilpaillaan, kuka voittaa!

Mulla kiristyy suoni kun näen että lapsi ei yhtään kuuntele tai yritä esim. pukea päälleen kun pyydän. Jos lähtisin pois tilanteesta, silloinhan se voittaa! Ja seuraava kerta on vielä hankalampi.

Mielummin niin että lähtee hetkeksi pois, kuin että rupeaa itse raivoamaan ja huutamaan. Vaatteet joka kerta kuitenkin päälle puetaan, oli lapsi mitä mieltä tahansa siitä.

On, totta, että kiireettömyys varmasti auttaisi. Tätä yritän toteuttaakkin, mutta aina se ei valitettavasti onnistu. Ja aika paljon myös puenkin tyttöä, mutta joskus olisi kiva, että edes housut vetäisi itse jalkaan (sen kun varmasti osaa) Mitään vetoketjuja, nappeja ym hankalia juttuja en vaadi.

Tuota tarra-juttua voisi kyllä kokeilla. Ja ehkä kymmeneen laskeistakin täytyy kokeilla!

tuo huuto toiminut. Jos vaatteet eivät mene päälle parilla sanomisella, äiti sanoo sitten rumasti. Jos vieläkään eivät mene päälle, tulee jäähyä tai muu sopivaksi katsottu rangaistus. Meidän pojat muuten pukevat itse. Ei mulla ainakaan ole aikaa ruveta aamulla laulamaan niitä vaatteita päälle ;-)

Tuon pullikoinnin taustalla kun on ihan varmasti se, että mieli tekee kovasti vielä pitkittää kotona olemista, ja äidiltäkin saa vielä lisää huomiota, kun keksii temppuja.

Et menetä mitään, vaikka väliaikaisesti pukisitkin lapselle juttuja, jotka itse jo osaa pukea. Voi hyvinkin olla, että kun tämä tilanne menee ohi, lapsesi pukee oikein ketterästi taas, varsinkin, kun saa siitä kunnon kehut :)

Lapsi kilpailee sen hiekan kanssa kumpi on nopampi. Mä pistän hiekan valumaan ja lapsi rupeaa pukemaan, ja joka kerta on voittanut :)



En tiedä miten kauan mä saan hönötettyä lasta tällä tiimalasilla, mutta toistaseksi oikein hyvin.

Mutta kai lapsetkin tuollaiseen tottuvat, tai ovatkin jo tottuneet, jos teillä on tuollaiset menetelmät käytössä.

antaako jonkun 3-v tosiaan jonkun muun pukea??? Meillä ongelma ainakin tulee siitä että tyttö haluaa ehdottomasti pukea itse, auttaa ei saa muuten hirveet pultit ja lähtö viivästyy entisestään. Jos väkisin yritän pukea niin riisuu kaikki.. ja huutaa hervottomana -> varaan pukemiseen 15 min aikaa, muistutan reippaasta pukemisesta 5-10/aamu ja toivon parasta, yleensä onnistuu.

Lapsi kiukuttelee, koska se on hänelle luonnollisin ja helpoin tapa ilmaista pahastumista; aikuisella sen sijaan on myös kehittyneempiä keinoja hallita tilanteita. Aikuisen tehtävä onkin näyttää lapselle, ettei tämän kiukustuminen silloin tällöin tee häntä vähemmän rakastetuksi - mutta asiat voi hoitaa myös helpommin eikä kiukuttelu ole tarpeen. Lapsen tapa on siis kiukutella, eikä aikuisen tarvitse ottaa siitä itseensä. Mitä muuta lapsi voi?



Kun lapsi näkee ettet menetä malttiasi vaikka hänellä ei kaikki suju, hänellä on turvallisempi olla. Jos sen sijaan sinäkin menetät hermosi, lapsesta voi tuntua pelottavalta olla pettynyt. Silloin paha mieli laajenee ja lapsi saattaa tiedostamattaan olla kömpelö esim. pukeutumisessa: koska hän samalla tuntee sinun vihasi niskoissaan ja se tavallaan lannistaa. Muista että sinä voit ja auttaa häntä parempaan mielialaan! Silloin teidän on molempien parempi olla ja asiat alkavat ehkä sujua lapseltakin helpommin, kun hän saa itseluottamusta sinun avullasi.

vaikka lapsi osaakin pukea itse, hän kaipaa varmaan sinun apuasi ihan vain tunteakseen huolenpitoasi. Kuten edellä jo todettiin.

minkälaista sirkusta muiden lasten annetaan kotonaan pitää ;-) Tietenkin on kiva, jos lapselle ei ikinä tule sellaista tilannetta, jossa pitää vaan antaa periksi tehdä hommat, mutta onko tuo nyt ihan järkevää tai realistista järjestää joku tarrataulu ihan vaan pukemisen takia? Silloinhan pitäisi olla tarrasysteemi käytössä myös syömisen, nukkumaanmenon, rauhallisen leikkimisen, ja noin kahdenkymmenen muun asian opetteleluun. Missä te sellaisia säilyttelette? Taidan olla vanhanaikainen, mutta kyllä minusta lapsen kuuluu totella, varsinkin kun nykylapsilla ei niitä töitä hirveän paljon ole. Yksi tärkeimmistä tehtävistä joita lapsilla on, on juuri se, että pukevat itse reippaasti ja syövät mutisematta. Vaikka ehkä 3-vuotiaalta vielä voi odottaa pientä vitkastelua jos esim. vetskarit eivät mene helposti kiinni. Mutta yritettävä on itse, ja meillä ainakin haluavatkin itse pukea.