Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa lasten olla lapsia
15.10.2008 |
Olen 3 lapsen äiti. 2 on jo kouluikäisiä. Olen tässä myös työnkin kautta ja yleisesti huomannut (olen kouluterveydenhoitajana yläasteella), että vanhemmilla taitaa olla vanhemmuus hukassa. Yrittäkää pitää säännöistä kiinni! Ihan arkisista rutiineista karkkipäivä kerran viiikossa, limsaa ja muitakin herkkuja vain juhlapäivinä (koululaiset alkavat olla jo TOSI lihavia). Lisäksi lapsille kuuluu LASTEN ohjelmat. Pitäkää myös peleissä ja elokuvissa ikärajoista kiinni. Kuulin vain, että 2 -luokkalainen katsoo Pako-sarjaa!!! Älytöntä vastuuttomuutta vanhemmilta. Sen ikäisen kuuluu olla nukkumassa jo silloin. Ja eihän hän ymmärrä siitä ohjelmasta muuta kuin, että toisia lyödään ja tapetaan yms. Kieli on vieras ja juonikin monimutkainen, ikärajahan on 15 v! Muistutan myös, että ns. lasten elokuvissa esim. Pirates of Caribian ja Harry Potter on ikärajat! Vanhemmat ei voi aina tietää, mikä lapsesta on pelottavaa. Siksi ikärajat on tehty meitä vanhempia helpottamaan!!! Ja vanhemmillahan on itsellä vanhempana etuoikeuksia (syödä vaikka sitä karkkia joka päivä, vaiika ei ole terveellistä), mutta koska olemme vastuussa lapsistamme, OPETAMME heille mikä on oikein. TV ei sitä opeta. Kaiken maailman tosi tv-ohjelmat o´n roskaa. Niissä haukutaan ja loukataan toisia ihmisiä, miten lapset niitä tunteita oppivat oikein, jos yksin tuollaisia katsovat? Jos katsotte niitä, niin pohtikaa lapsenne kanssa, miltä niistä ihmisistä oikeasti tuntuu, joita julkisesti haukutaan (etteivät koulussa toisiaan haukkuisi). Ja että kyseessä on OIKEASTI aikuisten ohjelma. Väkivalta ohjelmiahan tulee n. klo.21 lähtien tv:stä. Alakoululaiselle ei kuulu hankkia omaa tv:tä. Ja nukkumaanmenoajoista muutenkin on pidettävä kiinni, liian väsyneitä lapsia näkee täällä koulussa. KUN LAPSENNE OVAT PIENIÄ, HUOLEHTIKAA HEISTÄ. ettei tule niitä Kauhajoki juttuja enää...Meistä vanhemmista se on kiinni. Säännöt ja rajat ovat rakkautta. Silloin lapsi kokee olevansa turvassa ja hänellä on kotona hyvä olla.
Kommentit (18)
Juuri tätä ketjua tarvitsin On niin burn out fiilis lasteni kanssa että mietin miksen jaksa pitää rajoista kiinni, olenko tosiaan liian tiukka nipo, kuten lapseni äittävät. Mutta tulipa taas pontta pitää vaan sitekästä rjaoista kiinni. Välillä se on tosi vaikeaa koska meillä on 2 kahden sarjaa lapsia, siis 2 isompaa ja 2 pientä.
Totta on että olis helppoa antaa vaikka isoille sitä ja tätä jotaa sais "aikaa" olla pienten kanssa, ja päinvastoin ,antaa pienille sitä ja tätä jotta sais aikaa olla isojen kanssa. Mutta on tää vaan niin hiton rankkaa!! Mutta säännöt ne on meillä, onneksi.
Meni varmaan sekavaksi mutta juuri tänään on ollut vaan poikkeuksellinen kestäminen lasten kanssa.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä tämä sama tekstisi myös HS:n yleisönosastoon ja Iltasanomiin ja Iltalehteen, niitä ihmiset lukee.
pitäisi puhua enemmän. Vanhemmuudesta ihan konkreettisin esimerkein vanhemmille.
Sitten nämä kysymykset: haluatko tän paidan/housut? 5 veeltä jota ei vähempää vois kiinnostaa vaatteiden valkkaaminen. Ja he joutuvat ratkaisemaan äidin puolesta mikä ostetaan. Tai "iskällä on huomenna vapaapäivä, haluatko tulla tarhaan vai olla kotona" Eikö silloin ole itsestään selvää et iskän vapaapäivänä SAA olla vanhemman kanssa kotona!!!! Sen pitäisi olla se hieno juttu.
Tottakai lapsi vaatii ja haluaa kaikkea, mutta siihen myöntyminen on karhunpalvelus lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö uskalleta olla vanhempia ja tiukkapipoisia?
Halutaan olla lapselle mieliksi ja näin ollen tehdään hallaa. Ei uskalleta olla "pienistä" asioista eri mieltä lapsen kanssa, tuottaa pettymyksiä.
Keskustellaanko asioista ja peustellaanko miksi? Ei. Minusta näitä vähätellään liian usein. TV:n vaikutusta, limsan juonnin vaikutusta.
T:elto äiti ja samoja asioita seurannut
ärsyttää minua suuresti. Vitosella pitää olla ja pukeutua kuin teini, vaikka todellisuudessa heppaleikit ja barbit kiinnostaisivatkin. Lasten annetaan pukeutua kuin teinit yhä varhemmin, olla kiinnostuneita meikkamisesta ja teinimusiikista yhä varhemmin. Miksei lapsia kannusteta leikkimään sen sijaan? Sanota suoraan että nämä asiat ei kuulu sinun ikäisille! Minä päätän vielä mitä päällesi puet, värin voit valita. Silloin lapsen ei tarvitse kantaa huolta ulkonäöstä liian varhain vaan voi keskittymän olemaan lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain tehdä melkein mitä vaan lapsena ja se telkkarikin oli huoneessani... no, opetti se sen että oma lapseni kasvaa rajojen kanssa! En tiedä miksi minullekin (johtuiko iästä, tulin aika nuorena äidiksi?) naureskeltiin että "hehheh, kyllä se mieli vielä muuttuu...et sinä jaksa pitää kuria/kierrättää/olla kiinnostunut!". Olin jo ennen raskaaksi tulemistani päättänyt tietyn "linjan", joka tuntui johdonmukaiselta ja hyvältä, ikäänkuin itsestäänselvyydeltä. Ja sama linja on ollut käytössä tähän päivään asti, hyvin toimii!
Vanhemmat eivät aina uskalla olla vanhempia. On helpompaa antaa huutavalle uhmaikäiselle pala pullaa kuin hymyillä ja sanoa tuhannen kerran että "odota vielä hetki, ruoka on kohta valmista".
Koulussa oli jo ekalla disko (lapseni on kuunnellut vasta lastenlauluja), kokeissa pitäis kuulemma tsempata kovempaa (lapsi on vasta lapsi, joka haluaisi mielummin leikkiä), lapset lähtevät tokan lopussa leirikouluun 3vrk (lapseni ei ole ollut vielä yökylässä), koulussa järjestetään idols-kisa (lapseni katsoo vasta lastenohjelmia, eikä tiedä ohjelmasta mitään.) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi antaa palautetta ja ajattelemisen aihetta. Siis ystävällisessä rakentavassa hengessä, että ei ainakaan tarvitse näitä aikuismaailman ilmiöitä tuputtaa... Tehdä sallituksi.
Mutta joskus mietin tätä sosiaalista painetta, sekö saa meidät sallimaan nämä asiat. Onko lapseni sitten aivan ullakolla kun muut puhuvat BB:stä ja hän nukkuu siihen aikaan ja tuleeko sen vuoksi kiusatuksi. Tätäkö pelkää vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin olen silti jokseenkin samaa mieltä ap:n kanssa.
10
Olen pitkälti samaa mieltä ap:n kanssa mutta muistakaa että lapset ovat erilaisia! Kuten vanhemmatkin.
Asumme jossain kaukana ja täällä eka leirikoulu oli esikoulun vikana vuonna jolloin lapset olivat 5v! Ei ollut meidänkään lapsi ollut yökylässä kuin pari kertaa mummilla ja vaarilla sekä yhden yön tutuilla täällä kun olin synnyttämässä kakkosta.
Silti leirikoulu meni tosi hyvin. Lapsi itse oli itsestään tosi ylpeä: ekana iltana oli itkettänyt koti-ikävä, mutta tokana iltana ei enää. Seuraavana päivänä tultiinkin jo kotiin ja toivottiin että olisi ollut vielä yksi päivä lisää leiriä. Nyt kakkonen (4v) odottaa ensi vuoden leirikoulua jo innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diskoja on monenlaisia. Eihän siinä mitään pahaa ole, että pannaan musiikki soimaan ja tanssitaan yhdessä. Niissähän voi soittaa vaikka lastenmusiikkia. Ekaluokkalaisten diskot eroavat kyllä hyvin paljon teinidiskoista. Ideanahan on yhdessä oleminen muuallakin kuin vain luokkaympäristössä.
Tottakai lapsi leikkii mielummin kuin tekee kokeita. Mutta suomalailapsella on kyllä monia tunteja aikaa leikkiä iltapäivällä, koulussa harjoitellaan niitä kokeitakin. Ja ne on syytä tehdä huolella, vaikkei niin vakavia olekaan.
Tokaluokan loppu on aivan eri asia kuin ekaluokan syksy. Siihen on vielä niin pitkä aika, että lapsesi ehtii kasvaa (erit. henkisesti) hyvin paljon seuraavan vajaan kahden vuoden kuluttua. Monet lapset aloittavat yökyläilyn kavereillaan eka-tokaluokkalaisina, ja yökyläily onkin loistava tapa saada itsenäistymiskokemuksia turvallisesti.
Idols-kisassakaan ei ole mitään pahaa, kunhan laulajia ei tuomaroida julkisesti kuten tuossa telkkarisarjassa. Jos kyse on siitä,e ttä lapset laulavat luokan edessä julkisesti ja vapaaehtoisesti, niin sehän on mitä parasta esiintymisharjaantumista.
Koulussa oli jo ekalla disko (lapseni on kuunnellut vasta lastenlauluja), kokeissa pitäis kuulemma tsempata kovempaa (lapsi on vasta lapsi, joka haluaisi mielummin leikkiä), lapset lähtevät tokan lopussa leirikouluun 3vrk (lapseni ei ole ollut vielä yökylässä), koulussa järjestetään idols-kisa (lapseni katsoo vasta lastenohjelmia, eikä tiedä ohjelmasta mitään.) jne.
Yläkoulun opena saan usein kuulla (kun selvitetään jonkun oppilaan vanhempien kanssa oppilaan tekosia), että " ei sille mitään mahda", "ei se usko mitään", "se on vaan ihan mahdoton". Siis voi hyvänen aika!
Näille vanhemmille tekisi mieli sanoa (ja sanonkin, mutta en ihan näin suoraan), että, jos nuori rikkoo sääntöjä, niin hänelle voi (ja pitää) asettaa rangaistus. Se voi olla kotiarestia, kännykkä / MP3 / pleikka takavarikkoon tms. riippuen lapsesta. Ja kun rangaistus asetetaan, niin siitä on myös pidettävä kiinni! Tottakai se lapsi /nuori protestoi ja on vihainen, mutta aikuisten on vain kestettävä se!
Kuvittelin että nämä on ihan perusjuttuja, mutta ei vaan tunnu olevan... Ja jälki on nähtävissä koulussa ym..
Mutta siinä on se hiuksenhieno ero annetaanko lapsen olla lapsia vai yritetäänkö niistä väkisin tehdä itsenäisiä teinejä.
Tuolla diskossa soitettiin vain poppia ja rokkia, ei lastenlauluja. Lapset olivat meikanneita ja päällä oli napapaitavirityksiä.
Lapseni menestyy koulussa hyvin, mutta ope haluaisi nähdä todellista puurtamista. Vapaaehtoiset lisätehtävät ym. pitäis tehdä jne.
Lapsi on nyt jo tokalla. On luonteeltaan varovaisempi, eikä ainakaan vielä ole halunnut yökyläilemään. Ehtiihän sitä!
Lapset saattavat leuhkia koulussa kavereilleen katsovansa jotain ohjelmia, näistähän tulee mainospätkiä aikaisemmin illalla, niin tietävät mistä puhutaan.
Alue: Aihe vapaa
yhdyn joka sanaan!!!
Ja kun eräs kuvaili opettajan tuputtavan tuota potaskaa lapsille, niin ei kuin keskustelua aiheesta itse open kanssa, toihan on aivan älytöntä.
T: äiti ja ope yläkoulusta