90% äideistä sairastuisi vauvamasennukseen jos eläisivät kuten AV vaatii.
Ja ne 10%, jotka eivät sairastuisi ovat niitä, jotka ne av-palstan säännöt "ihan kaikkia äitejä koskevat" laativat.
Näin ja vain ja ainoastaan näin sinun tulee elää jo silloin kun lapsesi on vasta pilke isänsä silmäkulmassa.
Oikee äiti elää näin..
Kommentit (11)
jotka sairastuivat, eivätkä edes yrittäneet elää av:n luomilla säännöillä...
ohis
Sen verran ristiriitaisia "sääntöjä" meinaan täällä satelee...
P.S. En muuten ole vielä huomannut yhtään asiaa, josta AV-palstalla olisi konsensus. Ap ilmeisesti on?
En nyt ole yrittänyt elää av:n ohjeiden mukaan, mutta kuitenkin ns. oikein. Vituiks lähti menemään jo siinä, että imetys ei onnistunut, siirsin lapsen omaan huoneeseen nukkuun pois samasta huoneesta / sängystä yms.... Ruuat tein itse ja nyt ei sitten #¤¤%&" mene purkkiruoka, vaikka joskus se olis ihan paikallaan yms....
Lopputulos; vuoden kestänyt masennus, avioliitto vetelee viimeisiään.
Äitien pitäisi osata ajatella myös omaa jaksamistaan eikä yrittää olla paras kaikessa ja ajatella mitä muut ajattelee. Se että stressaa ja yliyrittää kaikessa olla paras, uuvuttaa varmaan monen äidin. Itse olen yrittänyt mennä kultaista keskitietä, imetys ei onnistunut, toki se oli surullista ja aluksi tuntui että olen huono äiti mutta jatkoin kuitenkin eteenpäin pulloruokinnalla ettei lapsi kuole nälkään. Nyt taas teen soseet itse ja olen tosi tyytyväinen! Ja parisuhde on voinut paremmin kuin koskaan, koska osaan otta asiat rennosti enkä yritä edes ylisuorittaa tai hakea muilta hyväksyntää tai jotain maailman paras äiti- titteliä. Juuri näin olen jaksava ja se paras äiti omalle lapselleni!
sepä onkin niin vaikeaa ottaa rennosti yms :( Ennen raskautta ja synnytystä ajattelin, että ei se voi olla vaikeaa ja miks joku stressaa tuollaisestakin asiasta ja nyt sitten, kummasti vaan stressaan itse IHAN KAIKESTA ja vertaan toisiin ja olen ihan paska (omasta mieleästäni) yms.
Jotenkin vaan, ilman av:takin, ne paineet jostain ilmestyy. Ehkä sitten omasta päästä...? Mutta miten ne on sinne omaan päähän joutuneet...?
en muista enää numeroa, joka olin.
Tässä aiheeseen liittyvä erittäin hyvä kirjoitus
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/kuukauden_kolu…
koskaan tule täyttämään av:n vaatimuksia, koska tein lapsen kesken opintojen kerrostalokaksioon =( ei ollut raukalla edes Ticketin haalaria tai uusimpia Emmaljungan vaunuja, en anna ikinä itselleni anteeksi... Käytin lapsella myös kertakäyttövaippoja!
Itse mietin myös äitiyden mallin periytyvyyttä. Itselläni oli kotiäiti, joka teki kaiken itse. Hänellä ei ollut mitään omaa elämää, vaan eli täysin lastensa kautta. Teki yksin kaikki kotityöt ym. Minä olen koulutettu ja hyvässä virassa, mutta näin hoitovapaalla ollessa jotenkin kuitenkin ahdistaa, että millainen sitä pitäisi olla. On aika vaikea olla luonteva omanlaisensa kotiäiti, kun oman äidin malli niin ahdistava.
Ainakin omassa kaveripiirissäni rasittuneimpia ovat ne, jotka yrittävät olla just "oikein"; imettävät yötä päivää vaikka maitoa ei meinaa tulla ja vauva itkee ja huutaa, kestovaippailevat vaikka oikeasti haluaisivat käyttää kertiksiä, ottavat vauvan viereen vaikka eivät sillä lailla saa yhtään itse nukuttua jne.
Joskus haluttais sanoa, että relatkaa vähän, niin koko perhe nauttisi enemmän elämästä.
Onneksi itsellä oli jo lapsen vauva-aikana sen verran itsetuntoa ja tajua, että uskalsin hoitaa vauvaa niin kuin itse parhaimmaksi näin, enkä noudattaen kaikenlaisten vouhotuspalstojen ohjeita.
Lisään vielä että aika monelta hajoaisi myös se avioiitto alta näillä metodeilla. Olen nähnyt tosielämässä niiiin monta yliuupunutta äitiä, jotka ovat musertuneet paineidensa alle ihan tai aika turhien asioiden takia, esim. väsyttäneet itsensä aivan puhki imetyksen kanssa taistellessaan, itsetehtyjen luomusoseiden ja muiden ihan hyvien, mutta ei kuitenkaan suuremmassa mittakaavassa kovin tärkeiden asioiden takia.
Ja samoin niiiin monta hajonnutta avioliittoa, jossa lopun alku on pantu käyntiin olemalla vain ja ainoastaan äiti tästä ikuisuuteen (mies sohvalle lapsen tieltä, ei ikinä lasta hoitoon eikä siten kahdenkeskistä aikaa jne.).
En haluaisi syyllistää naisia, varmasti miehet sikailevat ihan riittävästi myös. Mutta pakko silti sanoa, että joskus ne sikailutkin jäis vähemmälle jos kotona olisi edes pari tuntia viikossa huumorintajuinen ja elämästä nauttiva vaimo, eikä tyranni-äiti, jonka maailma romahtaa jos mies antaa väärää sosetta tai nukuttaa vartin liian lyhyet päiväunet... Ja koska ollaan av:lla, tarkennan vielä että nämä kommentini eivät koske erityis-/koliikkilapsia, hyperallergikkoja tai muita av:n vakiotapauksia.