Olisitko mieluummin ihan oikeasti älykäs kuin tunneälykäs?

Ettei voi olla molempia yhtaikaa?

Tunneälyä ei valitettavasti juuri löydy tästä päästä.

Mieheni on älykäs, vaan ei omaa yhtään tunneälyä. Itse olen normiälyllä varustettu, mutta luulisin olevani aika tunneälykäs. On hirveän vaikeaa elää "tunneälyttömän" kanssa!

"Oikea" älykkyys voidaan edes tilapäisesti määritellä vaikka menestykseksi älykkyystesteissä. Mutta mitä on tunneälykkyys? Kykyä muodostaa oikeaan osuvia intuitioita vai kykyä ymmärtää tunteisiin perustuvaa toimintaa?



Vintinpimentäjien mukaan olen näiden suhteen melko tasapainoinen, ja olen tavannut pärjätä älykkyystesteissä aika hyvin. Suoritin koulut erinomaisin arvosanoin yliopistoa myöten ja puolustusvoimain pällikokeesta sain tuloksen 9.



Olenkohan onnellinen? Joskus, ani harvoin, huomaan intuitiivisesti jotakin, mitä muut eivät tajua. Useimmiten tämäkään ei ilmene ihmissuhteissa vaan esimerkiksi merellä. Ilmeisesti tulkitsen aistihavaintoja jotenkin laajemmin kuin muut, mutta ehkä niin tapahtuu vain harvoin. Yleensä huomaan muiden mielialat ja osaan jotenkin huomioida ne. Tosin se johtuu siitä, etten ryntää sosiaalisiin tilanteisiin suin päin, vaan käytän pienen hetken ilmapiirin tarkasteluun. Tästä syystä antamani ensivaikutelma ei välttämättä ole kovin avoin.



Ja entäs tämä palikkatestiälykkyys? Pärjäsin koulussa hyvin. Menestyin opinnoissani. Valitettavasti alaani ei enää ole edes olemassa, paitsi tutkijankammioissa kouristelevana kalkkeutuneena muinaisjäämänä. Useimmiten tämä mahdollinen älykkyyteni ilmenee arjessa niin, että kun ihmiset esittävät mielipiteitään, minusta tuntuu, että he huomioivat vain osan relevanteista perusteista ja että kovin monet ovat kyvyttömiä erottamaan tunneperusteita ja loogisia perusteita toisistaan. Minusta se olisi hyvä taito, koska molemmat perusteet ovat tärkeitä, kun tehdään arkisia päätöksiä.

haluaa menestyä niin työelämässä kuin vapaa-ajalla, ei ole muuta vaihtoa kuin olla tunneälykäs.