Täällä kleptomaani, haluatko kysyä jotain

Olen jo vuosia sitten myöntänyt, että olen sairaalloinen pikkutavaroiden ja turhien tavaroiden näpistelijä. Näpistän näpistyksen ilosta.

Esim. töistä vihkoja, kyniä, nitojia, tulostuspaperia.



Kavereilta olen vienyt meikkejä, kirjoja.



Kaupoista vaikka mitä turhaa, esim. sisustuskaupoista pieniä kissoja, koruja joista en tykkää, ruokailuvälineitä, jopa magneetteja! Sukkia, meikkejä jne.



Kirjat, cd-levyt yms. palautan vaivihkaa kavereilleni. Kaikkea en palauta.



En juurikaan koe syyllisyyttä asiasta kuin lasteni takia. Ennen en tuntenut lainkaan syyllisyyttä.



Perheemme on keskituloinen, oikeastaan melko hyvätuloinenkin. Ei olisi tarvetta varastella mitään.



En sentään varastele hotellihuoneista pyyhkeitä tai suihkugeelejä tms. Tai jostain syystä en tunne siihen mitään viehtymystä.



Olen myös vienyt erään hotellin kabinettitilasta papyrustaulun, särjin lasin ja otin sen kuvan sieltä sisältä. Olin siellä yksin.



Varastan kyllä lähes joka päivä jotain. Magneetit, tarrat ja muut Tiimarin pikkuhilut ovat kyllä säälittävimpiä.



Mies ei tiedä tästä. Hän luulee, että ostan em. tavarat tai sitten vain "piilotan" ne muiden tavaroiden joukkoon.



Olen muuten tavallinen ja onnellinen, ihan hyvinvoiva.