Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi lapsen JATKUVAAN kiukutteluun?
22.03.2012 |
Tyttö, 3 v., komentaa ja määräilee kaiken aikaa, sekä kimmastuu ja raivostuu hetkessä mitättömistä asioista. Päivä koostuu jatkuvasta maukumisesta, ja yrityksistä teettää äidillä palveluksia. Välillä suoraa valehtelua, puremista ja muita kiusaamisia.
Tytölle tehty selväksi, ettei hän määrää talossa. On neuvottu ja kerrattu päivittäin monia kertoja, miten muille puhutaan (ei kimittävään ja rääkyvään sävyyn) ja miten pyydetään jotakin. Saa silti tehdä pieniä valintoja. Rutiinit kunnossa.
Jos tytöllä on tarve äidin apuun (esim. sukka ei mene jalkaan) on reaktiona AINA kiukunpuuska ja raivo äidille.
Tytär saa mielestäni huomiota tarpeeksi vanhemmilta. On kotihoidossa.
Pyydän neuvoja teiltä, olen jo niin loppu että pakko kääntyä jonkun puoleen.
Kommentit (14)
Meillä on ollut kaikilla kolmella lapsella kovaa kiukuttelua tuossa vaiheessa jos eivät saa riittävän usein ruokaa. Kuopus tunnistaa itsekkin jo että kyse on nälästä ja nyt 4v iässä syö aamupäivän vähintään kahden tunnin välein (välillä tunnin välein ja nimenomaan ruokaa eikä herkkuja) mutta iltapäivästä menee sitten yleensä normaalin perheen ruokailurytmin mukaan.
Esikoinen raivostui hetkessä mitättömistä asioista tuossa iässä ja syylliseksi paljastui ruoka-aine allergiat. Hän allergisoitui aina välillä uusille ruoka-aineille ja ainoa oire oli hirveä raivoaminen ja levottomuus kun söi sopimatonta ruokaa. Eli kannattaa seurata onko millään ruoka-aineilla vaikutusta lapsen käytökseen.
Meillä 4v on ollut tänään tosi itkuinen ja kiukkuinen ja syyllinen taitaa olla porkkanaraaste jota söi. Koska lapsella on siitepölyallergia niin tuoreet kasvikset näyttää taas aiheuttavan itkuisuutta ja raivoamista. Toki ihan siitepölyt itsessäänkin ovat pahentaneet oloa pari viikkoa tosin nyt rupeaa helpottamaan kun on annettu riittävän pitkään säännöllisesti anthistamiinia ja nenäsumutetta niin ei enää tarvi kiukuta siitepölyistä johtuvaa huonoa oloa.
Tsemppiä. Toivottavasti löytyy jostain helpotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyy varmasti ikäänkin, mutta tarkistaisin korvatilanteen erityisesti jos lapsella on nuhaa. Meillä piilevä korvatulehdus on aiheuttanut pitkäkestoista kiukuttelua ja mätkimistä. Kummasti tilanne helpotti antibioottikuurin tehottua.
Itse olen aina pienestä pitäen ollut hyvin räjähdysherkkä, jos olen nälkäinen.
Ja olen sitä edelleen, kolmekymppisenä, vaikka kuinka pitäisi käyttäytyä kuin "aikuinen".
Toki tunnistan itsessäni sen, että olen nälkäinen ja kiukku on uhkaamassa.
Teini-iässä pikkusiskolleni tuli diabetes, ja silloin alettiin tietysti kiinnittämään enemmän huomiota sekä ruuan laatuun että ruokailuaikoihin.
Itseeni se toimi älyttömän hyvin. Aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen, (välipala) ja iltapala.
Välipalat toki aika pieniä, mutta sellaisia, jotka pitävät verensokerin tasaisella tasolla. Eli käytännössä pieni ruisleipä ja lasi maitoa tai hedelmä ja lasi maitoa, tms. Ei siis herkkuja, eikä runsasta välipalaa.
Ja oma kiukutteluni teini-iässä väheni älyttömästi, koska verensokerin heittely aiheutti kiukuttelun. Nyt ikävä kyllä aikuisena ei vain "ehdi" pitää huolto syömisistään riittävän hyvin..
Jos tytöllä on tarve äidin apuun (esim. sukka ei mene jalkaan) on reaktiona AINA kiukunpuuska ja raivo äidille.
toimit tuossa sukkatilanteessa?
Sukkatilanteessa menee näin:
Lapsi nyhrää sukkaa jalkaan eikä saa ja alkaa kiukutella ja raivokohtaus kolkuttelee jo ihan ovella. Alkaa komentaa aina vaan koventuvaan äänensävyyn äitiä paikalle. Nyt väsyneenä tähän jatkuvaan kiukkuun meinaan kiehahtaa jo tässä vaiheessa itsekin mutta pidän sen kyllä sisälläni ja pakotan itseni vaan sanomaan rauhallisesti: tiedät että pitää pyytää apua, sano äidille että äiti, tarvitsen apua, ei tarvitse heti alkaa huutaa.
Siis kerron lapselle miten toivoisin hänen tekevän tuossa tilanteessa, kerron sanasta sanaan miten toivoisin hänen sanovan/pyytävän apua kun jokin menee pieleen.
Joskus raivokohtauksen aikana yritän sanoittaa lapsen tunteita, mutta se tuntuu vain lisäävän hermostumista.
Lapsi siis yleensä aloittaa kiukunpuuskan usein ilman mitään ennakkovaroitusta. Touhuaa leikissään jotain ja yhtäkkiä alkaa raivo, äidin pitäisi olla heti paikalla. Usein vaatii myös äitiä etsimään heti jonkun tavaran joka on hukassa ja tämä vaatiminen yltyy itkupotkuraivoksi.
Täytyykin alkaa syöttää tytölle välipalaa useammin. Oli silmiä avaavia nuo kommentit... voi tosiaan olla että ainakin joskus ongelma on ollut alhainen verensokerikin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastasin siihen sinun toiseen aloitukseen. Varmaan vahingossa näitä tuli kaks ko teit tän aloituksen.
En ymmärrä, miksi sinä selität lapselle samaa asiaa päivästä toiseen. Kyllähän fiksu lapsi tietää ja oppii vähemmästäkin. Älä sanota sillä lapsella tuollaisia, sitähän alkaa vaan v**taan lässyttävä äiti.
Ko näät ettei suju, kysäise iloisesti ja kevyesti: "Tarvitko apua sen sukan kanssa?" ja autat jos tarvii apua.
Itsekin kirjoitat, että lapsi hermostuu noista sinun puheista niin miksi sitte puhut. Opettele itsekin olemaan hiljaa. Kaikkea ei tarvi eikä kannata pukea sanoiksi. Jos on vaikeaa olla hiljaa niin laula vaikka jotain...
Tuolla jatkuvalla mankumisella tarkoitan siis sellaista vinkumista... äskenkin tuli kylvystä, eikä pyyhe ollut kunnolla, siitä heti alkoi heti vain vinkua.
Pitäisikö olla reagoimatta koko juttuun että se menee ohi? Vai jaksaa aina vaan jankuttaa että pyydä apua, jos joku on huonosti, äläkä mangu. Vai antaa olla koko asian?:O)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukkatilanteessa menee näin:
Lapsi nyhrää sukkaa jalkaan eikä saa ja alkaa kiukutella ja raivokohtaus kolkuttelee jo ihan ovella. Alkaa komentaa aina vaan koventuvaan äänensävyyn äitiä paikalle. Nyt väsyneenä tähän jatkuvaan kiukkuun meinaan kiehahtaa jo tässä vaiheessa itsekin mutta pidän sen kyllä sisälläni ja pakotan itseni vaan sanomaan rauhallisesti: tiedät että pitää pyytää apua, sano äidille että äiti, tarvitsen apua, ei tarvitse heti alkaa huutaa.
Siis kerron lapselle miten toivoisin hänen tekevän tuossa tilanteessa, kerron sanasta sanaan miten toivoisin hänen sanovan/pyytävän apua kun jokin menee pieleen.
Joskus raivokohtauksen aikana yritän sanoittaa lapsen tunteita, mutta se tuntuu vain lisäävän hermostumista.
Lapsi siis yleensä aloittaa kiukunpuuskan usein ilman mitään ennakkovaroitusta. Touhuaa leikissään jotain ja yhtäkkiä alkaa raivo, äidin pitäisi olla heti paikalla. Usein vaatii myös äitiä etsimään heti jonkun tavaran joka on hukassa ja tämä vaatiminen yltyy itkupotkuraivoksi.
Täytyykin alkaa syöttää tytölle välipalaa useammin. Oli silmiä avaavia nuo kommentit... voi tosiaan olla että ainakin joskus ongelma on ollut alhainen verensokerikin.
-ap
ikäiselle voi jo opettaa ettei äiti tule auttamaan jos raivoaa. Eli seuraavan sukkatilanteen vastaantullessa, annat raivota ja sanot vaan rauhallisesti, että äiti tulee auttamaan kun pyydät nätisti, äiti ei tule kun riehut. Anna mesota äläkä kiinnitä mitään huomiota ennen kuin pyytää nätisti apua.
Siihen voit sanoa, älä mangu vaan puhu kunnolla.
Tai sitten mangu takas ;) Eli vastaa hänelle yhtä vinkuvalla äänellä (mutta vain jos hänen huumori kestää, toimii ehkä isommalle paremmin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tyttö nyt 4v ja alkaa olla kuin ihmisen mieli, ei enää juurikaan kiukuttele. Vielä puoli vuotta sitten väännettiin kättä joka asiasta, ei mielestään osannut pukea, ei syödä, ei tehdä yhtään mitään. Nyt on ilmeisesti sitten ottanut isosiskon roolin, kun pienempi sisko on tullut kunnon uhmaikään ja parkuu jatkuvasti, niin tämä saa sitten olla iso tyttö ja käyttäytyä kunnolla ;)
Pitkää pinna vaan. Jatka neuvomista ja asioiden kertomista. Onko teillä jäähy käytössä? Meillä oli ennen, enää ei ole tarvetta. Jos meni liian pitkälle vinkuminen ja kiukuttelu, niin mentiin rauhoittumaan ja miettimään.
Sukkatilanteessa menee näin:
Lapsi nyhrää sukkaa jalkaan eikä saa ja alkaa kiukutella ja raivokohtaus kolkuttelee jo ihan ovella. Alkaa komentaa aina vaan koventuvaan äänensävyyn äitiä paikalle. Nyt väsyneenä tähän jatkuvaan kiukkuun meinaan kiehahtaa jo tässä vaiheessa itsekin mutta pidän sen kyllä sisälläni ja pakotan itseni vaan sanomaan rauhallisesti: tiedät että pitää pyytää apua, sano äidille että äiti, tarvitsen apua, ei tarvitse heti alkaa huutaa.
Siis kerron lapselle miten toivoisin hänen tekevän tuossa tilanteessa, kerron sanasta sanaan miten toivoisin hänen sanovan/pyytävän apua kun jokin menee pieleen.
Joskus raivokohtauksen aikana yritän sanoittaa lapsen tunteita, mutta se tuntuu vain lisäävän hermostumista.
Lapsi siis yleensä aloittaa kiukunpuuskan usein ilman mitään ennakkovaroitusta. Touhuaa leikissään jotain ja yhtäkkiä alkaa raivo, äidin pitäisi olla heti paikalla. Usein vaatii myös äitiä etsimään heti jonkun tavaran joka on hukassa ja tämä vaatiminen yltyy itkupotkuraivoksi.
Täytyykin alkaa syöttää tytölle välipalaa useammin. Oli silmiä avaavia nuo kommentit... voi tosiaan olla että ainakin joskus ongelma on ollut alhainen verensokerikin.
-ap
ikäiselle voi jo opettaa ettei äiti tule auttamaan jos raivoaa. Eli seuraavan sukkatilanteen vastaantullessa, annat raivota ja sanot vaan rauhallisesti, että äiti tulee auttamaan kun pyydät nätisti, äiti ei tule kun riehut. Anna mesota äläkä kiinnitä mitään huomiota ennen kuin pyytää nätisti apua.
Meidän 3-vuotias tyttö aloittaa ainaa ihan raivokkaan kirkumisen kun ei saa tahtoaan läpi/haluaa jotain. Ollaan onnistuttu kitkemään sitä järkyttävää huutoa sillä, että olemma sanoneet, että niin kauan kuin huudat, niin et todellakaan saa haluamaasi. Ja pikkuhiljaa se on ruvennut menemään perille. Joskus kun nykyään aloittaa sen raivokirkumisen, niin napsahtaa saman tien suu kiinni kun tajuaa, että jos meinaan saada tahtoni lävitte niin ei voi huutaa.
Ja meillä myös tuo verensokerin lasku saa aikaan noita raivokohtauksia. Monesti itsekin lapsi on sanonut syömisen jälkeen, että "minulla oli nälkä, siksi kiukkusin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli syökö paljon herkkuja? onko ruokailuvälit liian pitkät? nukkuuko tarpeeksi?
4.5v. tyttö. Kuulostaa tosi tutulta teidän tapaus :-) Nyt alkaa meillä helpottamaan, kun ollaan pidetty tiukkaa kuria sekä minä, että mies. Kunnon valtataistelua on ollut siitä kuka perheessä määrää.
Meillä huonolla käytöksellä on seurauksensa. Jäähypenkille 4min. jos on esim. lyönyt tai purenut. Tai jos ei ole totellut käskyä/pyyntöä. Pelkästä kiukuttelusta ei olla rangaistu, koska mun mielestä tunteitaan saa ja pitääkin näyttää. Pahimmillaan raivokohtaukset kesti 2 tuntia!
Sitten olen huomannut sellasen jutun, että jos ei ole syönyt kunnolla niin koko päivä on raivoamista.
vastauksista!
Pitääkin kiinnittää huomioita tuohon sokerin käyttöön. Ei se nytkään syö paljoa makeaa, mutta kuitenkin.
Miten usein pitää syödä, että kiukku ei iske? Onko jollain kokemusta siitä?
Tyttö syö aamupalalla vähän vähemmän, mutta päiväruuan yleensä tosi hyvin. Sen jälkeen on välipala tai vaihtelevasti iltaruoka ja lopuksi iltapala. Aika säännöllistä on ruokailu nytkin.
Jos jollain lisää kokemuksia, otan kiitollisena vastaan. Kaikki apu on nyt tarpeen!