Puolisoni ja lasteni isä kuoli, mistä tukea?

Etsi esim. paikallisen mielenterveysseuran kriisipuhelimen nro. Voit keskustelola tilanteestasi jo puhelimessa ja varata ajan yksilökeskusteluun (jos heillä on sellaista tällä hetkellä tarjolla). Vertaistukiryhmien aloittamista suositellaan noin puoli vuotta läheisen kuoleman jälkeen. Voit kysyä puhelimitse, voitko varata ajan ryhmästä (monessa paikassa kerätään yhteydenottojen perusteella listaa ja aloitetaan uusi ryhmä tietyin väliajoin). Joillain paikkakunnilla järjestetään ryhmiä myös lapsille, esim. taideterapian muodossa. Lisäksi on olemassa surevien perheleirejä, tarjontaa on monenlaista.



Otan osaa suruunne!

Katso vaikka oheinen linkkilista:



www. tuettusuru.net/ nuoretlesket/ yht2.html

Jokaisella ev. lut seurakunnalla on ns surusyhmiä. WWW.evl.fi antaa seurakuntien yleissivulle, sieltä aakkosten mukaan oman srk:n sivulle. sururyhmät voi olla joko omana tietonaa tai esim diakoniatyön tai palvelutyön alla. Surusyhmät kokoontuvat muutamia kertoja viikottain ja niissä käydään läpi omaa menetystä. Joissakin srk:ssa on myös omia ryhmiä lapsille ja nuorille.



Voimia sinulle ja perheellesi!

Mylläri:

Toinen lapsistamme aloitti koulun ja toinen on vielä hoidossa. Puolisoni kuoli täysin yllättäen. Mistä kannattaa alkaa hakea henkistä tukea? Kaipaisimme vertaistukiryhmää. Asumme Turun seudulla.

Hei, otan osaa suruusi. Itse menetin rakkaan mieheni ja lapseni menettivät isän viime joulukuussa autokolarissa. Tälläistä tuskaa ei toivo kenellekään, paljon voimia ja hae apua ja tukea koska ainakin minä olen tarvinnut tukea enemmän nyt kuin juuri menetyksen kokeneena, jotenkin niitä asioita ei osannut edes käsitellä silloin alussa kun kaikki tarjosivat apua ja nyt kaikki olettavat että pärjäisi jo omillaan ja avun tarve on suuri. Itse olen saanut apua seurakunnan sururyhmästä. Meillä on vielä 5 lasta joista vanhin aloitti juuri koulun joten ihan fyysisetkin voimat ovat olleet koetuksella, mutta toisten vastaavassa tilanteessa olelleiden tuki on ollut paras apu.

Neuvoista on ollut hyötyä. Seurakunnan kautta ei lapsille suunnattua vertaisryhmää löytynyt, mutta yksityisesti sain erään perheen yhteystiedot, ja jatkan työstämistä sitä kautta. Luen jatkossakin tätä ketjua, joten jos jollakulla on vinkkejä niin kirjoittakaa.