Voiko puolvuotiaan jättää 9vuotiaalle kotiin 15minuutiksi?

Osaakin vissiin kertoa meille kaikille paljonko on sellaisen maan lapsikuolleisuus jossa 9- vuotiaat saa lapsia?



Mikä voisi olla syy jättää vauva ja isompi lapsi vartiksi yhdessä? Iso vastuu sille esikoiselle ja miten laiska saat olla kun et vartin matkalle ota vauvaa.



Se isompi lapsi varmasti tykkäisi olla vartin yksin mutta saattaa saada vaikka päähänpiston sytyttää kynttilän ja talo palaa. Aikuinenkin lamaantuu vaaratilanteessa.

jos se 9v on normaalisti kehittynyt ja ymmärtää puhetta.

Toki aina voi sattua jotain. Vauvalle voi tapahtua kauheuksia jos nukkuu terassilla ja minä sisällä. Yöllä kai niitä kätkyt kuolemiakin sattuu. Eihän se 9v ole vastuussa toki vauvasta. Enkä jättäisi hetkeksikään yksin jos ei isoveli olisi itse halukas jäämään vauvan kanssa. Ja jos täytyy sellaistakin pelätä että 9v sytyttää talon sen 15 minuutin aikana, sehän on sitten pelättävä koko ajan oli vauva kotona tai ei sen 9v:n kanssa.

tuon ikäisen vahdittavaksi ja ohjeistanut että jos herää (epätodennäköistä), laittaa tuttia tai tuttipulloa suuhun. En osaa kuvitella mitä tuossa nyt voisi sattua.

Osaakin vissiin kertoa meille kaikille paljonko on sellaisen maan lapsikuolleisuus jossa 9- vuotiaat saa lapsia?

Mikä voisi olla syy jättää vauva ja isompi lapsi vartiksi yhdessä? Iso vastuu sille esikoiselle ja miten laiska saat olla kun et vartin matkalle ota vauvaa.

Se isompi lapsi varmasti tykkäisi olla vartin yksin mutta saattaa saada vaikka päähänpiston sytyttää kynttilän ja talo palaa. Aikuinenkin lamaantuu vaaratilanteessa.

En minä ainakaa laiskuuttani ottaisi vauvaa mukaan vartin matkalle, en vaan jumaliste näe syytä siihen jos minulla on isompi lapsi kotona!

Ihan älytöntä ylihyssyttelyä kyllä, tietty ei tarvitse kenenkään jättää, mutta ei ole maailmanloppu jos vaikka 9v kantaa pikkiriikkisen vastuuta. Se opettaa elämään.

Riippuu tosi paljon siitä lapsesta, mutta kyllä 9v osaa jo vaikka mitä! Hän ihan varmasti jaksaa tarvittaessa nostaa sen lapsen ja tuon ikäinen vauva osaa jo kannatella päätään. Eli siis jos vaikka syttyy tulipalo ja pitää päästä äkkiä ulos, niin pystyy kantamaan sen vauvan. Onko vieressä luotettavaa naapuria tms. jolle voisit vinkata tilanteen ja jonka ovikelloa se 9v voisi mennä soittamaan jos tulee joku hätä?

10-vuotiaan pojan kanssa siksi aikaa kun olen käynyt lähikaupassa pikaisesti.



Mun poika on reipas ja hänelle on sen käynyt. Jos olisi yhtään ollut vastaan tai jotenkin arkaillut, niin en olisi jättänyt heitä kahdestaan.



Olen tehnyt niin että vauvan syötän ja laitan unille omaan sänkyyn. Oletuksena että nukkuu ja aina se on nukkunutkin sen 20 min. minkä olen ollut poissa.

Syy on yksinkertainen: suurella todennäköisyydellä mitään pahaa ei satu juuri tuon vartin aikana, MUTTA jos sattuu, on todella julmaa että se vastuu tapahtumasta jää yhdeksänvuotiaalle. Siksi lasta ei saa ikinä, ikinä laittaa tuollaiseen tilanteeseen. Koko psyykehän siinä murtuu jos vauva loukkaantuu tai kuolee.

Hah!

tietty äiti itse tuntee lapsensa (molemmat) ja tietää, voiko jättää.



JOssainhan on 9-vuotiaat jo peräti äitejä...



Meillä kyllä menee välillä ylihyssyttelyksi. Väittäisin olevani hyvin vastuuntuntoinen vanhempi, vaikka näin kirjoitankin. Lapsistamme on huolehdittu aina hyvin.

Kuten tuolla jo mainittiinkin, koskaan ei voi tietää mitä voi sattua. Miksi ottaa turhia riskejä? Jos ap kokisi että hän voisi lapset jättää turvallisin mielin yksin, ei hän sitä täällä kyselisi.

Lapsi ei saa olla vastuussa toisesta.

se 9-vuotias ei ole ihan toivoton huithapeli.

vauva esimerkiksi omaan sänkyynsä, ja sovitte, etttä 9-vuotas ei nosta lasta. Jos lapsi itkee, niin sitten itkee. 9-vuotias voi koittaa antaa tuttia tms. Jos on esimerkiksi isoveli/isosisko vauvalle, niin on todennäköisetsi tottunut vauvan itkuun.

Joskus kyllä teimme niin, että esim. isä nukkui toisessa kerroksessa ja lapset leikkivät toisessa sillä välin, kun minä poikkesin jossain 15 minuutin ajan. Mutta isä tiesi tilanteen ja olisi tarvittaessa tullut apuun.

Olen itse hoitanut tuon ikäisenä säännöllisesti alle vuoden ikäistä siskoa. Vanhemmat oli hoitamassa eläimiä ja kävivät välillä katsomassa. Aamulla lapset jäimme sisälle nukkumaan, kun vanhemmat lähtivät töihin. Ei ollut milloinkaan turvaton olo.

Syy on yksinkertainen: suurella todennäköisyydellä mitään pahaa ei satu juuri tuon vartin aikana, MUTTA jos sattuu, on todella julmaa että se vastuu tapahtumasta jää yhdeksänvuotiaalle. Siksi lasta ei saa ikinä, ikinä laittaa tuollaiseen tilanteeseen. Koko psyykehän siinä murtuu jos vauva loukkaantuu tai kuolee.

Syy on yksinkertainen: suurella todennäköisyydellä mitään pahaa ei satu juuri tuon vartin aikana, MUTTA jos sattuu, on todella julmaa että se vastuu tapahtumasta jää yhdeksänvuotiaalle. Siksi lasta ei saa ikinä, ikinä laittaa tuollaiseen tilanteeseen. Koko psyykehän siinä murtuu jos vauva loukkaantuu tai kuolee.

tämän kirjoittajan kanssa. Hyvin perusteltu.

Eli kun vauva oli pienempi ja just esim nukahti vaunuihin, koululainen jäi muutaman kerran ikkunan ääreen syömään välipalaa ja vahtimaan samalla vauvaa kun vein eskarin. Reissu kesti n.10-15min. Sovittiin että jos vauva herää, voi hytkyttää rattaita tai laitaa tuttia, mutta ei nosta vauvaa. Nyt esikoinen kohta 9v ja vauva n. puolivuotiaasta jäänyt pari kertaa tuon reissun ajaksi "aidatulle alueelle". Esikoinen leikkii mutenkin vauvan kanssa ja vahtii pikkuhetkiä esim jos laitan ruokaa.

Mä olen varmaan ylihysteerinen äiti, mutta mä en uskalla jättää 9 vuotiastani edes 4 vuotiaani kanssa yksin, edes 10minuutiksi. Luotan kyllä varsinkin vanhimpaan lapseeni ettei hölmöile mutta päässä on kokoajan ajatus "entä jos jotain kuitenkin sattuu"..

No ei kai se vauvan itku nyt se suurin ongelma ole, vaan se että osaako se isompi lapsi toimia jos jotain sattuu. Jos paluu viivästyykin vaikka puoli tuntia? Entä jos vanhempaa ei saa kiinni puhelimella? Entä jos vauva alkaa kakoa? Entä jos orava hyppää vaunuihin?



Siis hätääntyykö se isompi lapsi vai osaakotoimia.



Mä olen ollut tuossa asemassa ja kyllä muistan kellosta kytänneeni minuutteja. Mulla ei ole lapsuudesta turvatonta oloa, mutta mä koen asioista liian suurta vastuuta. Siis tunnen olevani vastuussa, vaikka järjellä ajatellen en.



Mä en jättäisi, säännöllisesti en ainakaan. Oikeasti, kiltit ja tottelevsiset lapset eivät usein kieltäydy vanhemman pyynnöstä. Mä en jättäisi.

Oravat tai muutkaan elämet eivät hypi sisällä kodissamme.

Vein keskimmäisen äkkiä eskariin ja reissu kesti juuri tuon 15 min max. Isoin oli kotona kymppipäivänään. Ei tarvinnut pienintä välttämättä rahdata tuolle pyrähdykselle mukana. Iltapäivällä olin hakemassa aina vauvan kanssa klo 13 eskarista. Poishaku veikin enemmän aikaa. Isoveli nautti kovasti n'istä vauvan kanssa olohetkistään. Hän kertoili vaikka laulaneensa tai jutelleensa vauvalle. Ihanalta tuntui.