Lue keskustelun säännöt.
Rehellisiä vastauksia
22.03.2012 |
Kuinka moni teistä on riippuvainen miehestään ja itkisi ja ruikuttaisi perään jos mies haluaisikin ykskaks erota?
Kommentit (19)
hävettää jälkeenpäin oma käytös. Olin kuin pikkulapsi erotessaan äidistään :D
Yön yli nukuttuani tajusin kuinka tyhmää ja turhaa oli kinuta miestä takaisin. Pitkästä aikaa mulla oli hyvä olla, tunsin voivani taas hengittää ja pitkästä aikaa aamulla herättäessä en ollut pahantuulinen.
En vieläkään tajua sitä epätoivoa joka minuun iski, enkä tajua sitäkään miksi olin roikkunut miehessäni jo pitkään siitä huolimatta että minulla oli niin paha olla hänen kanssaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen rahallisesti riippuvainen, eli jos ero tulisi, menisi talo myyntiin, tienaamme kyllä yhtä paljon, mutta yhden tulot eivät riittäisi asuntolainaan ja talon ylläpitoon
muuten olen kyllä itseriittoista sorttia
kun meillä tähän asti on ollut varsin mukava yhteiselämä. Tiedän että pärjäisin vallan mainiosti yksinkin, mutta tähän asti on ollut ihan hyvät perusteet haluta silti olla yhdessä. Ei me muuten oltaisi yhdessä.
Tosin jos mies voisi "ykskaks" ilmoittaa haluavansa eron ilman mitään ennakkopuheita tai ongelmista keskustelua, moni muukin asia varmaan olisi aikalailla toisin. EHkä meillä silloin ei olisikaan ollut mukava yhteiselämä ja minäkin olisin vaintyytyväinen päästessäni hänestä eroon?
eli ilmeisesti olen riippuvainen miehestäni.
Huomaan sen aina miehen työmatkojen aikana, ja kovasti odotan hänen kotiin palaamistaan.
Varmasti itku pääsisi jos hän haluaisi erota. Erohan hajoittaisi nykyisen elämäni ihan kokonaan. Koti pitäisi laittaa uusiksi, ja lasten hoitojärjestelyt myös.
Ikävä olisi varmasti myös kova.
Ei kait kukaan pelkällä olkien kohtautuksella rakkaasta ihmisestä luovu.
Ero olisi varmasti elämän hirvein kokemus ja kriisitilannehan sellainen olisi mutta koska olen itsenäinen, aikuinen nainen, selviäisin kyllä siitä enkä alentuisi ruikutukseen! suhteemme on terveellä pohjalla emmekä ole toisitamme läheisriippuvaisia vaikka rakastamme ja arvostamme toisiamme syvästi ja sen vuoksi ei onneksi tämmöistä tarvitse edes miettiä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin rakastunut mieheeni että kyllä itkisin jos erosta puhuisi.
Ero olisi varmasti elämän hirvein kokemus ja kriisitilannehan sellainen olisi mutta koska olen itsenäinen, aikuinen nainen, selviäisin kyllä siitä enkä alentuisi ruikutukseen! suhteemme on terveellä pohjalla emmekä ole toisitamme läheisriippuvaisia vaikka rakastamme ja arvostamme toisiamme syvästi ja sen vuoksi ei onneksi tämmöistä tarvitse edes miettiä! :)
Lisään vielä että aivan varmasti surisin ja itkisin ja ikävöisin, mutta "seisoisin silti omilla jaloillani" ja elämä jatkuisi! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reilu vuosi sitten mieheni ilmoitti erosta. Tietenkin itkin, mutta tiesin myös, että selviydyn. Mutta kas vain, ei hän sitten lähtenytkään. Harkitsin asiaa ja totesin, että itsekin mieluummin asun yhdessä kuin eroan, vaikka suhteemme ei tietenkään siinä vaiheessa ollut kovin antoisa. Ei ollut mitään syytä erota. Ratkaisu oli oikea - sittemmin on rakkauskin virinnyt uudelleen.
MInusta ihmisellä on kuitenkin oikeus olla myös riippuvainen. Liika omavoimaisuus on omalla tavallaan kypsymätöntä sekin.
Rakkaussuhde ei ole riippuvuussuhde. Olemme yhdessä vapaaehtoisesti ja rakkaudesta. Riippuvuus on sairautta, vallankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta niin myös mies minusta. Yhdessä saamme haluamamme elintason, erikseen kumpikin joutuisi tinkimään monesta asiasta.
Henkisesti olen riippuvaisempi lapsistamme, jotka jäisivät erossa miehelle taloudellisista, sosiaalisista ja monista muista syistä, joita en tässä erittele.
Saattaisin jopa olla onnellisempi eronneena viikonloppuäitinä pienessä kaksiossa kuin nyt, mutta näillä mennään.
minulla on hyväpalkkainen ammatti ja maassa on tällä alalla hyvä työtilanne, myöskin on vakituinen virka johon palata.
Psyykkisesti taidan olla hyvinkin riippuvainen, pelkään yksinoloa enkä usko löytäväni ketään toista kunnollista miestä itselleni, jos tästä nykyisestä eroaisin. Mutta luulen, että jos mies haluaisi erota, ei minulla olisi pokkaa ruveta ruikuttamaan ja anelemaan häntä palaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo on jo nähty. Ehkä itkisin, eniten sitä että lapset menettäisivät kotinsa ja perheensä, mutta ei minun maailmani siihen kaatuisi. Olisi sitten oman asunnon etsintä ensimmäisenä ohjelmassa.
Mieheni on paras ystäväni ja tärkein ihminen maailmassa lasten lisäksi. Mieheni on tukena kaikissa asioissa ja pitää minut koossa vaikeuksien kohdatessa.
Eli kyllä mä jollain tasolla romahtaisin, koska elämässämme on vaikeita asioita, joista olisi vaikea selvitä ilman miehen tukea, apua ja osallistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun kaupungissa, jossa minulla ei oikeastaan ole muita tuttuja kuin mieheni. Hän on ainoa sosiaalinen kontaktini tällä hetkellä. Ollaan muuttamassa pois vasta ensi syksynä, joten aika yksinäistä tulisi. Varsinaisesti riippuvainen en millään lailla miehestä ole, mutta ero ottaisi helvetin koville etenkin nyt, kun olen raskaana.
Se olisi kova paikka. Olen riippuvainen miehestäni koska rakastan häntä. Ja taloudellisestikin tiukkaa tekisi erottua. Mutta en usko että silti lahkeessa roikkuisin tai ruikuttaisin, koska en usko sen auttavan mitään.
..vaan varmaan kuolisin tuskasta ja ikävästä!
Rakastan miestäni niin paljon.. Olen sitoutunut elämään mieheni kanssa yhdessä niin kauan kuin kuolema meidät joskus erottaa.
En oikeesti edes voi (psyykkisesti) kuvitella elämää ilman rakastani vierelläni.
Taloudellisesti en tietenkään ole riippuvainen miehestäni kun meillä ei ole lapsiakaan ja molemmilla omat urat. Ja mahdolliset taloudelliset ongelmat tuntuisivat mahdollisessa erotilanteessa varmaan todella epäolennaisilta.
Omat tienistit 900ekk ja miehellä 8500ekk joka käytännössä maksaa kaiken. Itku tulisi jos jäisin ny lapsen kanssa kahdestaan.
En ole taloudellisesti riippuvainen, mutta muuten kuolisin surusta. Rakastan miestäni niin paljon ja odotan meille rakkausvauvaa.
Olen yhden eron läpi käynyt ja selviänkyllä toisestakin jos tarve tulis.