Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuumeinen lähipiiri ahdistaa
05.03.2012 |
Onko kellään muulla tilannetta, että lähipiiri hiillostaisi lapsentekoon?
Meillä on yksi n 3-vuotias lapsi, jonka saimme useiden keskenmenojen ja muiden hankaluuksien jälkeen. Olemme onnellisia lapsestamme, mutta nyt appiukko on alkanut painostamaan toisen lapsen hankintaan. Tapaamme keskimäärin parin viikon välein ja joka kerta tavalla tai toisella hän tuo esille tuon vauvatoiveen. Toisaalta ymmärrän häntä, koska olemme ainoa mahdollisuus saada lisää lapsenlapsia, mutta lapsettomuustaustamme vuoksi koen tuon kyselyn ahdistavana ja ilkeänä. Jos sairastun flunssaan/vatsatautiin, appiukko alkaa hihkumaan miten xx saa sisaruksen. Onneksi lapsi ei itse tajua vielä ukin höpinöitä. Olen sanonut suoraan ettei meille ole tulossa lähiaikoina perheenlisäystä. Mies ei tunnu edes huomaavan isänsä suoria uteleluita, joten hän ei niistä häiriinny.
Kommentit (10)
pyydä miestäsi että käskee appiukon pitää suunsa kiinni. Nuo ovat herkkiä asioita eivätkä tasan kuulu appivanhemmille.
Eivät muutenkaan ole erityisen hienotunteisia tai tahdikkaita.
Vertaistukea kaipaisin...
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan hyväntahtoista toiveajattelua ääneen.
sulla ei varmaan kovin kauheesti ole ongelmia elämässä ollut kun toi on noin paha ja kamala asia muka.
Vanhan ihmisen juttuja, toisesta korvasta sisään jne.... mitä väliä oikeasti?
Meillä ei ole käytännössä mahdollista saada lasta, muttemme ole hedelmättömyydestämme huudelleet. Ajan kanssa vihjailu loppui, kun se ei johtanut mihinkään, ja ehkä tilanteiden hankaluudellakin oli tekemistä asian kanssa. Me kun ei oikein sanottu siihen mitään, ja kiusalliset hiljaisuudet toistuessaan ehkä ajan kulumisen kanssa sai anopin ymmärtämään, että tästä ei kannata puhua.
Ei asiasta ole koskaan mitään suoraan puhuttu, mutta nuo vihjailut oli aika usein toistuvia muutama vuosi sitten. Nyt alkaa ikääkin olla jo sen verran, ettei anoppi varmaan enää odotakaan lapsenlapsia.
Kurjaahan tuo on, ja joskus mietin, olisinko ladannut ongelmamme pöytään. Varmaan se olisi hiljentänyt anopin nopeammin. Mutta ei se asia muille kuulu, joten oltiin hiljaa.
vaan hyväntahtoista toiveajattelua ääneen.
sulla ei varmaan kovin kauheesti ole ongelmia elämässä ollut kun toi on noin paha ja kamala asia muka.
Vanhan ihmisen juttuja, toisesta korvasta sisään jne.... mitä väliä oikeasti?
Sä et ole ilmeisesti koskaan kärsinyt lapsettomuudesta? On oikeasti aika hemmetin loukkaavaa udella tuollaista, kun esikoisen tekemiseen meni vuosia. Kerrottakoon vielä, että kun tulin esikoisesta raskaaksi ja raskaus eteni jo puoliväliin, appiukko uteli mieheltäni onko tämä varmasti lapsen isä, kun ei aiemmin onnistanut.
- ap
ja et ole lapseton, teillä on lapsi.
Opettele hiukan positiivisempi asenne.
Vaikka kärsittekin lapsettomuudesta niin ei se susta aivotonta tosikkoa kai tee?
Hanki joku ihan oikea ongelma jooko, joku muu kuin appiukon vauvatoiveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaahan tuo on, ja joskus mietin, olisinko ladannut ongelmamme pöytään. Varmaan se olisi hiljentänyt anopin nopeammin. Mutta ei se asia muille kuulu, joten oltiin hiljaa.
En kuitenkaan usko tästä olen apua pitemmän päälle. Ehkä joksikin aikaa, mutta melko varmasti sama utelu jatkuisi jossain vaiheessa.
Niin ap, huumoria tuo lapsen isän varmistelu. ja et ole lapseton, teillä on lapsi. Opettele hiukan positiivisempi asenne. Vaikka kärsittekin lapsettomuudesta niin ei se susta aivotonta tosikkoa kai tee? Hanki joku ihan oikea ongelma jooko, joku muu kuin appiukon vauvatoiveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja et ole lapseton, teillä on lapsi.
Opettele hiukan positiivisempi asenne.
Vaikka kärsittekin lapsettomuudesta niin ei se susta aivotonta tosikkoa kai tee?
Hanki joku ihan oikea ongelma jooko, joku muu kuin appiukon vauvatoiveet.
Huumorintajua kyllä löytyy, mutta ei tässä asiassa. Eikä tuo isän varmistelu ollut mitään vitsailua, kun se tehtiin vakavasti kuiskutellen selkäni takana. Mies itse kertoi jälkikäteen siitä. Kerro kuule mikä on oikea ongelma, josta saa valittaa! Ehkä sinua naurattaa jälkikäteen sairaalassa maatut vuorokaudet keskenmenojen takia, mutta toisia ei. itse olen ainakin niin tosikko.
ja mua ahdistaa kun peruskouluaikaiset luokkakaverit tekee urakalla lapsia, yksi näkyi FB:ssä just informoivan synnytyksestään ja mä tein pari viikkoa sitten abortin kun ei suhteen yritelmästä tullu mitään ja tulin jälkiehkäisystä huolimatta raskaaksi.
Haluaisin mäkin vauvan mutta ei ihan kenen tahansa kanssa, olis siitä varmaan jonkunlainen viikonloppu-isä tullu mutta en mä halunnu tehdä lasta miehelle josta en tainnut oikeastaan edes pitää. Niin ja miksi mä sitten ylipäätään makasin sellaisen tyypin kanssa johon en ollu ihastunut? No koska mä olen ollu 23 vuotta sinkku ja olen aika yksinäinen, syystä tai toisesta (siksi että mulla on ollu traumaattisen yksinäinen lapsuus enkä pidä ihmisistä) ei ole miehiä tarjolla ruuhkaksi asti...
pyydä miestäsi että käskee appiukon pitää suunsa kiinni. Nuo ovat herkkiä asioita eivätkä tasan kuulu appivanhemmille.